Making it happen

Reissun kolmanneks viimeisin yö vietetiin Chicagon lähellä Jolietissa jonne ajeltiin Collinvillestä suurin osa matkasta Route 66 pitkin. Käytiin syömässä ihanassa alkuperäisessä Dolk-A-Dot ravintolassa joka oli vimpan päälke sisustettu fiftarityyliin. Naistenvessa oli lattiasta kattoon täynnä Elviksen kuvia, miesten vessa Marilyn Monroeta. Eipä tällekään päivää oikeen enää mitään erityistä keksitty. Pulikoitiin taas hotellin altaalla ja loppuilta vietettiin tv:n äärellä.  Jostain syystä mä en saanut unta silmällistäkään koko yönä ja noustiinkin sitten aamupalalle jo 7 jälestä ja matka jatkui Chicagoon jossa käytiin Tieten ja Teollisuudeen museossa. Täytyy sanoa että ehottomasti tylsin museo koko reissulla. Sielä kuitenkin kulutettiin suurin osa päivästä ja kun saavuttiin hotellille oli jo pimeä. Hotelli on East-Chicagossa joka on jo Indianan osavaltion puolella, tunnin matkan päässä Chigacosta. Yllä oleva sänky on vimpasta huoneesta, joka oli kaikkineen aika överi

Missourin osavaltiossa oltiinkin sit jopa 3 yötä eri kaupungeissa kun tässä kohtaa oli selvä että ei oo mitään kiirettä ajella Chicagoon. Ainut vain että ei oikeen keksitty mitään tekemistä kun oli niin tuntematonta aluetta. Eka yö oltiin Joplinissa. Mulla rupes jo tympäseen pelkkä autossa istuminen ja hotellilla lusmuaminen mutta en saanu Villeä houkuteltua minnekään kun en itekään oikeen tienny mitä sielä ois ollu illalla tekemistä. Karttaa selaillessa löysin matkanvarrelta Mark Twain National Forestin jossa oli haikkireittejäkin tarjolla. Päätettiin siis lähteä kunnon haikille kunhan sinne asti päästäisiin. Ensin oli kuitenkin vielä yks stoppi Cuba nimisessä pikkukaupungissa. Päästiin majoittumaan taas jo hyvissä ajoin ja tällä kertaa sain Villenkin houkuteltua mukaan kävelylenkille lähiöön. On tosi mielenkiintoista käydä aina välistä kattelemassa paikallisia asuinalueita, niiden taloja ja pihoja. Täällä on kyllä niin laidasta laitaan asuntoja ihan ränsistyneistä täydellises

Cortezissa vietettyjen kahden yön jälkeen lähdettiin kohti New Mexicon osavaltiota, tarkemmin Albuquerqueta. Oltiin niin väsyneitä että oltiin vaan hotellilla ja aamusta jatkettiin matkaa Route 66 pitkin Texasiin. Matkan varrella pysähdyttiin "Tinkertownissa" joka on pieni museo, jonne paikan omistaja on vuosikymmenten saatossa veistänyt puusta yhtä jos toista. Texaskin oli lähinnä läpiajoa vain, yksi yö myös siellä, Amarillossa. Oklahoman osavaltio oli seuraavaksi vuorossa ja reissun vimppa leirintäyö. Fl Renon Koalla. Pakkohan meidän oli saada käytettyä Koa jäsenkortille kerätyt bonukset! Teltta jätettiin peräluukkuun ja majoituttiinkin tällä kertaa mökillä. Leikkarin vieressä oli Cherokee  niminen intiaanitaiteen kauppa ja ravintola, ja pihassa olevassa aitauksessa käyskenteli 2 biisonia. Saatiin mökki onneks kauimmaisesta murkasta, nimittäin tämäkin leikkari oli ihan motarin vieressä joten ensimmäisissä mökeissä olis varmasti ollut paljon rauhattomampaa. Tässäki

Nukuttiin sen verta myöhään että myöhästyttiin motellin aamupalalta. (ei kyllä iso menetys koska ne on niin surkeita aamupaloja...) Ei löydetty mitään molempia miellyttävää aamiaispaikkaa joten napattiin viimiset myslipatukat mitä meillä oli jäljellä ja niiden voimilla suunnistettiin 9 mailin päässä olevaan Mesa Verden kansallispuistoon. Täällä kansallispuistossa on niitä Navajo national monumentilta tuttuja "alkovi kyliä" enemmänkin (dwellings englanniksi). Kuinka ollakaan just edellispäivä oli ollut viiminen päivä kun sielä ois vielä päässyt ihan niihin kyliin itseensä opastetulle kierrokselle, nyt jouduttiin tyytyä kattelemaan kauempaa. Muutenkin palvelut oli jo suurimmaksi osaksi suljettu talvea varten. Paikka oli kyllä erittäin mielenkiintoinen ja helposti näkisin et paremmalla ajalla tuolla kuluis useampikin päivä.

Parin päivän Pagen pysähdyksen jälkeen navigaattoriin naputeltiin Monument Valley. Sinne menoa olin oottanut kovasti, olin niin vaikuttunut netistä näkemistäni kuvista, ja olihan se mahtavaa päästä länkkärileffojen maisemiin! Ennen Monument Valleyta pysähdyttiin kuitenkin vielä Navajo National Monumentilla josta löytyi visitor centerin lisäks muutama kävelyreitti joista me valittiin se jonka päästä pääsi näkemään kanjoniin muodostuneiden "alkovien" alle rakennettuja reilu 800 vuotiaita intiaanien kivitaloja. Sieltä jatkettiin Monument Valleyyn johon pitikin maksaa vielä erikseen pääsymaksu, ei sisältynyt meidän luonnonpuistopassiin. Ja voi hitsinpimpulat mikä pettymys se paikka olikaan! Lähinnä tasan se yks näkymä ja siinä se. Käytiin ajelemassa alueen ympäri menevää hiekkatietä mutta se oli niin huonossa kunnossa että päätettiin jatkaa matkaa että keretään Corteziin hotellille ennen pimeää. Navajo National Monument Navajo National Monument Monument Valley

Jättiläiskanjonista minipieneen! Antelope Canyonista olin kuullut etukäteen vähän negatiivista, mutta tää olikin yks hienoimpia paikkoja! Toki tavallaan tosi ikävää että sinne ei pääse ilman opasta ja niillä opastetuilla kierroksilla on sit paljon muutakin porukkaa minkä lisäks kierroksia lähtee 10min välein joten ahtaassa kanjonissa se tarkoitti sitä että koko ajan sun edessä ja takana on porukkaa etkä kerkeä kunnolla nauttia paikasta kun ei voi kauaa olla paikallaan. Silti se oli todellakin sen arvoista! Kahdesta vaihtoehdosta valittiin halvempi, Lower Canyon. Oppaana meillä oli herttainen Navajo-tyttö joka kertoili samalla Navajo tarinoita ja heidän suhtautumisesta luontoon ja eläimiin. Opittiin myös muunmuassa että navajokielessä ei ole sanaa hyvästeille ollenkaan, vaan sanovat vaan "nähdään taas". Kierroksen jälkeen käytiin Horseshoe Bendillä joka on siis hevosenkengän muotoinen kohta kanjonissa. Sitten vielä hotellilla kääntymässä ja sen jälkeen ihan lähellä

Phoenix jäi taakse miettiessä edellis illan elokuvaa. Sattuipa niin että elokuvan tapahtumapaikka oli meidän matkan varrella joten päätettiin pysähtyä Granite Mountain Hotshots Memorial State Parkiin ja käpsytellä se n. 10km edestakainen polku itse muistomerkille. Ensimmäiset reilu 4km oli lähes pelkkää ylämäkeä ja lämpöäkin oli edelleen yli 30 astetta. Silti ei jostain syystä ollu tukahuttavan kuuma ja vaan kerran piti pysähtyä varjoon pitemmäks aikaa (varjoa tosin joutu hakemaan koska aurinko paisto lähes kohtisuoraan päältä ja puita ei ollut. Löydettiin sit kuitenkin niin iso kivi että kun sen juurelle istui niin oli just ja just varjossa). Takastullessa aurinko oli jo sen verta laskenut vuoren taakse että saatiin iso osa matkasta talsia varjossa. Maisemat oli ylhäältä vuorelta jälleen hienot vaikkei vetäneet vertoja luonnonpuistoille. Mutta tää haikki olikin vaikuttava muista syistä kuin maisemien kannalta. Ihan ei keretty ennen pimeää Williamsiin joka oli seuraava etappi, noin

Phoenix oli pätsi kuten oli oletettukin. Kun saavuttiin kaupunkiin yhden aikaan iltapäivästä, oli lämpötila 38. Pienen sählingin jälkeen saatiin avaimet hotellihuoneeseen ja päästiin viilentymään. Hotelli oli valittu vain ja ainoastaan sijainnin perusteella, täysin vastapäätä The Van Buuren -klubia jossa HIM oli esiintymässä heti ekana iltana :) Tätä oli odotettu! Käytiin syömässä keskustassa irlantilaisessa ravintolassa. Ruoka oli ihan ok mutta se root beer oli hirveetä kuraa! Oon kyllä tällä reissulla jääny niin koukkuun root beeriin että miten pärjään ku sitä ei Suomesta saa.... (sellanen aika erikoisen makuinen jenkkiläinen limppari, joka ensimaistilla v. 2015 maistui lähinnä lasten hammastahnalle mutta nyttemmin on makunystyrät tottunu ja on niin hyvääää!) Jokunen hetki kerettiin vielä levätä motellilla ennen keikkaa. Kun kello tuli kuus ja ovet aukes, ruvettiin tekee lähtöä. Oltiin lentää persiillemme ku päästiin pihalle, ihan mahoton jono joka vaan jatkui ja jatkui kok

Eilen vielä mietittiin aamulla leikkarilla että mitä tehdään ja minne mennään seuraavaksi kun tajuttiin että meillä onkin vielä kaksi yötä eikä yksi ennen Phoenixin hotellivarauksia ja HIMin keikkaa. Mennäkö pohjoisempaa reittiä joka ois ehkä mielenkiintoisempi mutta vähän pidempi vai eteläisempää joka ei ole niin mielenkiintoinen mutta vähän lyhyempi... molemmista löytyi matkanvarrelta Koa. Lähempi tutkiskelu kuitenkin osoitti että toisessa ei ollut telttapaikkoja laisinkaan ja toinen oli keskellä aavikkoa ilman puita suojana, ja kivikkoalustalla. Päätettiin että kumpikaan ei houkuta joten otettiin kahdesta vaihtoehdosta kolmas ja suunnattiinkin vähän matkaa takas pohjoiseen, Palm Springsiin josta myös löytyi Koa ja joka vielä vaikutti tosi kivalta. Matkan varrella yhtäkkiä bongattiinkin taas uus lentomuseo ja päätettiin kurvata kattomaan mitä sieltä löytyy. Ja olipahan onnekas pysähdys! Satuttiin paikalle just sopivasti kun alkoi ensinäytös dokkarisarjasta joka kertoo jokaisen 5

Koska sääennuste oli luvannut parille ekalle San Diegon päivälle tosi lämmintä ja sitten vähän inhimillisempiä ilmoja sen jälkeen niin päätettiin että ne pari ekaa yötä ollaan hotellissa ja sitten siirrytään telttaileen kun vähän helle helpottaa. Ekana päivänä kun saavuttiin iltapäivästä, ei tehty vielä mitään erityistä vaan käytiin vaan syömässä ja suunniteltiin ohjelmaa tuleville päiville ja muutenkin vähän reissua pitemmälle. Tokana päivänä oli aika Villen kauan odottamalle surffitunnille! Kyllähän se siitä pikkusen rupes sujumaan ja pari kertaa pääsi jo ihan pystyynkin. Mä istuksin sillä aikaa rannalla ja kävin välillä kahlaamassa piiiiiitkää rantaa edestakaisin. Niin ja varasin meille liput seuraavalle päivälle valasristeilylle! Kahden tunnin surffauksen jäljiltä Ville oli niin poikki ettei jaksanut enää lähteä muualle kuin takas hotellille ja hetken päästä syömään. Tarkoitus oli että Ville ois päässyt vielä toisenkin kerran surffaamaan mutta se meni loukkaamaan varpaan