Making it happen

Patvinsuon kansallispuisto valikoitui kesäloman 2020 ensimmäiseksi kansallispuistokohteeksi vähän vahingossa. Oli alkuun mietitty menevämme Kolille, mutta jostain syystä sitten lähdettiinkin Patvinsuon suuntaan ilman mitään ennakkotietoa puistosta, kunhan bongattiin se kartalta. Oltiin aamusta käyty moikkaamassa sijoituskoiraa Joensuussa ja Patvinsuolle saavuttiin iltapäivästä. Pysähdyttiin ensimmäiselle mahdolliselle infoparkkikselle josta lähtikin sopiva 3km lakkapolku joka kiersi Surkansuon. Muuten ois menny helposti pitempikin, mutta tuolloin satoi vettä ja ehkä aavistuksen kermaperse aviopuolisoni ei ollut järin innoissaan käppäilystä sateessa. Sade oli kuitenkin sen verran heikkoa että ihan hyvin pystyi muutaman kilometrin talsia suuremmin kastumatta, olihan meillä vedenpitävät takit ja kengät. Tai siis...periaatteessa. Pitkospuut oli sen verta vedenvallassa paikoittain, että vaikka mun uuden uutukaiset vaelluskengät ei päästäneet yhtään kosteutta läpi lenkin alkupäässä, niin lop

Tämä postaus on tehnyt tuloaan pitkään, vähä vähältä kasattu kokoon ja näitä taitaa tulla jatkossakin vielä ainakin pari. Niin paljon on meidän reissuilta juttuja jotka ei oo koskaan päätyneet blogiin, tai joista ei oo julkaistu mitään kuvia. Ihan täysin random muistoja, joita on tullut mieleen kun oon selaillut kuvia läpi. Nyt karanteeniaikana varsinkin on tullut selattua vanhoja matkakuvia ihan urakalla. Kun on kova palo maailmalle mutta ei pääse, niin pitänyt sitten edes muistella vanhoja reissuja... Elokuussa 2018 käytiin siskontytön Piian kanssa Lofooteilla pikainen reissu. Toisen päivän patikaksi valikoitui Ryten, joka oli patikkaoppaan mukaan HELPPO patikka. Jälkikäteen saatiin vasta tietää että sinne meni useampikin reitti, ja me oltiin onnistuttu valitsemaan sit just se vaikein. Mutta olihan se nyt upeeta! Niin ittensä ylittänyt olo tuli kyllä tuon kipuamisen jälkeen ja ai että mitkä maisemat. Ehdottomasti haluan tuonne takas vielä. Vaikkakin tuolla kertaa se tosiaan otti sen