Making it happen

 .. tai siis ylipäätään jenkkeihin, vaikka Yellowstone toki se pääkohde jälleen kerran onkin. Tuntuu että edellisestä kerrasta on ikuisuus, kaipuu on ollut välillä niin kova että se on tuntunut ihan fyysisenä välillä. Onneksi on muistot ja kuvat, ja toivottavasti tämä reissu nyt toteutuu että saadaan taas uutta muisteltavaa.  Kuukausi tolkulla piti kytätä lentoja ja kun löytyi sopivat, sitten juuri siltä kentältä oli ihan hillittömän hintaiset autovuokrat joten eikun takaisin alkuun. Lentoyhtiökin asetti vähän rajoituksia, kun haluttiin että lipuilla on täysi muutosoikeus kun ajat on niin epävarmat, ja läheskään kaikki lentoyhtiöt ei ilmoittaneet peruutuskäytännöstä mitään tai hyvin leväperäisesti. Lopulta päätettiin että vain suorat lennot sellaisella lentoyhtiöllä josta meillä on kokemusta, on sellaiset jotka kelpaa. Joten luonnollisesti ekana vaihtoehtona oli Finnair... Vaihtoehtoina oli pitkään lähinnä Chicago tai San Francisco, mutta ne kaatui aina johonkin. Sitten yhtäkkiä hoksas

  Työskennellessäni Vartiuksessa on tullut muutaman kerran vapaahetkinä käytyä Iso-Palosen kauniissa maisemissa. Iso-Palosen-Maariansärkkien luonnonsuojelualue on osa Ystävyyden puistoa johon kuuluu neljä muutakin luonnonsuojelualuetta. Alue on metsäpeurojen suosiossa ja itsekin olen niitä muutamaan kertaan päässyt tuolla näkemään. Patikoida en ole vielä kerennyt kuin max kuutisen kilometriä kerralla, mutta jo sen perusteella uskallan sanoa että paikka on todellakin vierailun arvoinen!   Selkeästi Iso-Palonen on vähemmän tunnettu helmi, sillä en ole ainoallakaan vierailulla nähnyt kuin yhden vastaantulevan porukan, useimmiten en ristinsielua.  Helpoiten saavutettavissa on Matokankaan parkkialue joka on reittien lähtöpisteistä sekä lähimpänä isompaa tietä, että myös hieman parempikuntoisen hiekkatien päässä.  Matokankaalta kun lähtee Tammapuroa kohti, on heti polun alussa aivan huikean ihanat maisemat vasemman puoleiselle suolle jossa vielä vanhoja keloja pystyssä vaikka kuinka. Tuos

  Postaussarjan aiemmat osat löytyy täältä, täältä ja täältä.   Dovrefjellin jälkeen oli tiedossa pitkähkö siirtyminen Jostedalsbreenin kansallispuiston eteläpuolelle Hafslon pikkukylään, jossa päästäisiin taas lepäämään hotelliin jotta jaksettaisiin aamulla lähteä jäätikköretkelle. Lähinnä siis tylsää ajelua, etenkin kun molemmat oltiin tosi väsyneitä huonosti nukutun yön jälkeen.  Pysähdyttiin syömään Dombåsin kaupunkiin ja täytyy sanoa, että söin muuten elämäni parhaat kebabit Rosa Napoli -ravintolassa. Saapuessamme paikalle oltiin paikan ainoat asiakkaat ja kerettiin jo miettiä että onkohan paikka jotenkin poikkeuksellisen huono mutta yllätyttiin kyllä niin positiivisesti että! Ruuan jälkeenhän se uni sitten varsinkin meinas viedä mennessään ja piti pitää lyhyt jaloittelutauko ihan jo ajoturvallisuudenkin takia.    Yöpaikka pääsi myös yllättämään. Ville oli löytänyt sen bookingin kautta ja  katsonut vaan että ihan perus hotelli. No, ei ihan. Paikka olikin vanha leirikeskus joka j