Making it happen

  Kappas vain kuinka sitä taas löydettiinkään itsemme rapakon takaa kesäloman koittaessa! Kuka yllättyi? :D Ja pääkohteenahan oli taas kerran Yellowstone, mutta kaikkea muutakin kivaa mahtui reissuun! Alkajaisiksihan me vietettiin ihan kokonainen viikonloppu Helsingissä muina turreina (tais muuten olla eka kerta ikinä?) ja kavereita treffaillen. Tuli myös käytyä katsastamassa Suomenlinnan museoita, joista sotamuseon maneesissa loppui aika aivan kesken ja joutuivat hätyyttää Villen sieltä ulos, se kun ei ois millään malttanut. Onneksi hyvä ystävä asuu ihan nurkan takana, joten kauaa ei jaksanut harmittaa kun päästiin moikkaileen ystäviä.  Viikonlopun aikana päästiin käymään eka kertaa ikinä myös Nuuksiossa tekemässä pieni patikka ettei ihan mene pelkäksi mässäilyksi. Kavereiden kanssa grillailun lisäksi nimittäin käytiin katsastamassa taco-ravintoloita, teema joka alkoi jo aiemmin Turun reissulla ja tulipahan sitä käytyä tacoja maistelemassa myös Tampereella. Kertakaikkiaan herkulliset

  Edellisessä postauksessa kerroin kuinka käytiin vielä myöhään illalla patikoimassa Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuistossa. Sieltä jatkettiin vielä samana iltana parinkymmenen kilometrin päähän toiseen kansallispuistoon, Lauhavuoreen.  Vaikka kello oli jo paljon niin kerettiin käydä kipuamassa Lauhavuoren näkötorniin ihailemaan auringonlaskun viime hetket. Kylläpä näki kauas! Näin marraskuun pimeydessä tuntuu hassulta, että heinäkuussa oli vielä tuolloin yhdentoista aikoihin auringonlasku.  Edellinen näkötorni paloi v. 2002 joten tämä oli suhteellisen uusi, vuodelta 2004 oleva torni. Viime kesänä tulikin kiivettyä yhteen jos toiseenkin näkötorniin, kaikki hauskan erilaisia. Kesäkuun Tuurin vierailun yhteydessä käytiin paluumatkalla kiipimässä ensin Suokonjärven   näkötornille ja perään vielä Lakeaharjun näkötornille. Jokainen näistä oli kyllä omanlaisensa, ja tässä Lauhavuoren tornissa meitä ihastutti maisemien ja auringonlaskun lisäksi myös lukuista alueesta kertovat opastetaulut

Heinäkuun lopulla lähdettiin viikonlopuksi Turun suunnille ystävän häitä juhlimaan ja päätettiin yhdistää matkaan muutama meille täysin uusi kansallispuisto, joista ensimmäisenä Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto.  Saatiin lainaan mun vanhemmilta asuntoauto, joten yöpaikasta ei tarvinut isommin murehtia.  Kumpikaan meistä ei ollut tosiaan ennen tuolla käynyt, mutta mitä olin paikasta lukenut ja kuvia nähnyt, niin mieleen tuli ensimmäisenä suot. Vaan mepä päätettiinkin tehdä pysähdys Katikan kanjonille, joka on hieman erillään muusta kansallispuistosta vaikka puistoon kuuluukin.  Katikan kierros on vain 2km pitkä, mutta korkeuserot on sen verran suuria ja polku täynnä juuria että kovin helppokulkuiseksi en tuota sanoisi.  Tavallaan siis tuntuu, että meiltä jäi vielä itse puisto näkemättä, olihan tämä Katikan kanjonin alue aivan erilainen kuin suurin osa puistosta. Jyrkät harjut ja vehreä metsä, virtaava vesi... ei siis suonkaltaistakaan! Kanjoni on muodostunut tasaiseen, hienoainek

 Olin jo lukuisia kertoja haaveillut Vartiuksessa kulkiessani, että joku kerta koukkaan Rokuan kautta, mutta aina oli ollut joko liian kiire kotiin tai liian kiire töihin että olisi ollut mahdollista tai järkevää pysähtyä sinne. Joten kun nyt kerrankin oli mahdollisuus, päätin lähteä patikoimaan yksin vaikka Ville olikin vähän nyreissään ettei päässyt mukaan tutkailemaan uutta kansallispuistoa.   Lähdin matkaan heti aamupalan jälkeen jotta kerkeäisin mahdollisimman hyvin tutustua puistoon siinä ajassa mitä oli mahdollista sielä viettää, muutama tunti.  Pääsin paikanpäälle mutta vierailijakeskuspa ei ollut auki. Ei myöskään kahvila. Mistään ei löytynyt vessoja eikä opasteita. Mitä ihmettä, mikä kansallispuisto se tälläinen oli??  Pari muutakin eksyneen oloista turistia pyöri sielä ja aikamme yhdessä etsittyämme löydettiin yksi ainokainen puucee, kaikki sisävessat oli lukossa.  Sitten alkoikin itse reitin etsiminen. Löydettiin kyllä kartta, mutta siihen ei oltu merkitty missä oltiin sill

Viime kesänä tuli kyllä reissattua muutenkin paljon! Kun oli kerrankin aikaa. Useita päiväreissuja, muutamia parin-kolmen päivän reissua ja toki se yksi pidempi reissukin. Oli yksin tehtyjä reissuja, koiranäyttelyreissuja, perhereissuja, kaverireissuja... kaikkea mahtavuutta siis! Aloitetaampa viime kesän reissujen läpikäynti tutusta Kuhmosta, kun kävin lomailemassa työpaikalla heinäkuun alussa neljän päivän verran. Kojuilun lisäksi kävin parina päivänä patikoimassa Iso-Palosessa, ja nyt onkin joka-ikinen reitti sieltä käveltynä, poislukien pikku pätkä joka yhdistää pari polkua. Iso-Palosesta olen muuten pari vuotta takaperin jo yhden postauksen tehnytkin, sen löydät täältä. Lähdin matkaan aamusta jo aikaisin, jotta kerkeisin mahdollisimman rauhassa ajella ja tehdä pysähdyksiä. Kun on kolme kesää ajanut tuota Kokkola-Vartius väliä ja yleensä aina enemmän tai vähemmän kiireessä niin on kerennyt huomata että siinä matkan varrella olis paljonkin paikkoja joita olis kiva käydä vähän tarkem