Patikointia Iso-Palosessa ja kojuilua Vartiuksessa
Viime kesänä tuli kyllä reissattua muutenkin paljon! Kun oli kerrankin aikaa. Useita päiväreissuja, muutamia parin-kolmen päivän reissua ja toki se yksi pidempi reissukin. Oli yksin tehtyjä reissuja, koiranäyttelyreissuja, perhereissuja, kaverireissuja... kaikkea mahtavuutta siis!
Aloitetaampa viime kesän reissujen läpikäynti tutusta Kuhmosta, kun kävin lomailemassa työpaikalla heinäkuun alussa neljän päivän verran. Kojuilun lisäksi kävin parina päivänä patikoimassa Iso-Palosessa, ja nyt onkin joka-ikinen reitti sieltä käveltynä, poislukien pikku pätkä joka yhdistää pari polkua.
Iso-Palosesta olen muuten pari vuotta takaperin jo yhden postauksen tehnytkin, sen löydät täältä.
Suurin osa reitistä kulkee upeissa mäntymetsissä, mutta jonkun verran oli myös suota ja loppupäässä nuo upeat harjut vanhoine juoksuhautoineen, joita olen ennenkin käynyt ihailemassa.
Karhun lisäksi ihailin taas lukuisia lintuja kuten tätä tikkaperhettä ja käki pariskuntaa.
Seuraavana päivänä tarkoitus oli lähteä vähän eri suuntaan, pikkuisen Vartiuksesta pohjoiseen Juortanansalon-Lapinsuon luonnonsuojelualueelle vähän tutkiskelemaan millaisia reittejä sieltä löytyisi, mutta paikalle päästyäni sielä olikin laput että reitti oli tilapäisesti suljettu. Kuollaksenikaan en kyllä enää muista että miksi...
Mutta joka tapauksessa, tie kävi siis takaisin Iso-Paloseen ja tällä kertaa Pikku-Palosen reitille joka on 5,4km rengasreitti. Tälle patikalle lähdin Valkeiskankaan parkkipaikalta, joka on vähän kauempana.
Keli oli pilvisempi, mutta kuuma oli kyllä tuonakin päivänä.
Sattuipa reitin varrelle myös vanha majavien pato, joka tosin selkeästi ei ollut enää hetkeen ollut ollut käytössä.
Mukava reitti se oli tuokin, mutta jotenkin ei ihan yhtä paljon ihastuttanut monipuolisuudellaan kuin edellispäivän reitti, toki pituudeltaankin oli alle puolet. Mutta yhtä hiljainen oli tämäkin reitti, ei ristinsielua, ei mitään ihmis ääniä missään.
Viimeisen illan kunniaksi sain ihailla eri karhuyksilöäkin kuin aiempina, kun tämä nuori vaalea karhu saapui paikalle. Harmittaa, kun en varmaksi tunnistanut kuka on kyseessä, tuolloin epäilin että se olisi ollut Blondien viime vuotinen vaalea pentu, mutta kun syksyllä kävin tuolla vielä toiseen kertaan kuvailemassa niin en ollutkaan enää varma olinko nähnyt saman jo tuolloin heinäkuussa. Eiköhän se kuitenkin ole joko Blondien viime vuotinen tai jompikumpi Lumikin toissavuotisista vaaleista.
Se viettikin ihan reilusti aikaa tuossa minun kojun luona, ja kun muissa tuon lammen kojuissa ei ollut ketään asiakkaita sain aivan rauhassa häntä ihailla ja kuvata.
Ai vitsit miten upeita kuvia, noissa maisemissa kelpaisi kyllä viettää aikaa! Kiva kuulla sinun kesän jutuista tarkemmin, ja harmi, ettei aikataulut tuolla Yhdysvalloissa ihan osunut yksiin. Siellä oli kyllä mukava viettää aikaa ja susi tuli kuin tulikin bongattua! (järkevää kuvaa ei kyllä saatu).
VastaaPoistaOmpa mahtavaa että pääsitte näkemään hukkasen, vaikkei nyt sitten kuvaa olis saanutkaan! Kokemushan siinä on se paras juttu, vaikka toki kuvamuistokin olis kiva!
PoistaHarmi tosiaan ettei aikataulut natsannut, mutta innolla odotan teidän postauksia reissusta!