Making it happen

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, oltiin ajettu koko päivä Grand Tetonseilta Wyomingista kohti Flaming Gorgea, ja iltapäivästä viimein saavuttiin perille. Lukuisista mahdollisista pysähdyspaikoista päädyttiin Lucerneen, jossa on iso leirintäalue, yleinen uimaranta ja muutenkin edes jotain palveluita.  Ihan vielä ei ollut tarkoitus majoittua, joten ei edes vilkaistu leirintäaluetta "sillä silmällä" (no okei, ehkä vilkaisin ja ihan kivalta se näytti) mutta päädyttiin sen sijaan hellettä pakoon uimarannalle jossa olikin melkoisesti porukkaa. Useampia sup-lautoja, veneitä ja kajakkeja liikkui järvellä. Moni oli ottanut koiransakin mukaan, joita yleensä oli vielä enemmän kuin yksi. Kuinka voikaan taas koti-ikävä iskeä niin vahvasti kun näkee toisten lemmikit... Lämpöä oli tässä kohtaa jo joku 25-27 astetta, eli siis aika ratkaisevasti enemmän kuin mitä oli Yellowstonen suunnilla ollut, ja oltiinkin jouduttu jo aikaa sitten pysähtyä tienviereen vaihtamaan kevyempää pääll

 Tetonseille saavuttiin tällä kertaa lännestä, Teton Passin kautta. Tarkoitus oli kulkea Moose-Wilson tien kautta, joka on suurelta osin vain hiekkatie mutta olisi ollut sekä suorin reitti puistoon tuolta päin tullessa että myöskin yksi Tetonsien parhaita eläinbongauspaikkoja... mutta se olikin suljettuna. No, ei muuta kuin Jacksonin kautta sitten. Ei pysähdytty lopulta laisinkaan vaan posotettiin suoraan puiston vierailijakeskukseen Mooseen.  Eipä ollut juurikaan näyttelyt muuttuneet 2017 vuodesta, joten paikka oli pikaisesti kävelty läpi ja leirintäalueiden infot katseltu, sekä käytetty paikan wifiä hyväksi ja tarkistettu säätiedot. Aina vain oli luvattu sateita ja kylmiä, jäätäviä öitä, joten päätettiin että varataan telttapaikka vain yhdeksi yöksi ja katsellaan seuraavana päivänä lisää muuttuuko ennusteet vai jatkuuko samanlaisena, jolloin jatkettais matkaa jo vähän ennakkoon. Ennen päivän patikoita oli kuitenkin lounaan vuoro, maisematkin melkoisen kohdillaan! Tetonsien ekaksi pat

Oi mitkä odotukset tälle viikolle! Tauti selätetty ja paljon kokemuksia edessä. Monet suunnitellut patikat jouduttiin jättää kyllä suosita välistä koska ne olis olleet aivan liian rasittavia meidän heikolla hapella oleville keuhkoille, mutta lyhyempiä, helpompia patikoita aiottiin tehdä sen minkä olo antaa periksi kun edellisviikolla ei kyetty millekään.  Palattiin tosiaan takaisin Codyyn pariksi yöksi, alunperin oli tarkoitus olla nekin teltassa mutta muutettiin vielä näidekunnon parin yön suunnitelmia koska haluttiin varmistaa kunnon lepo ja yöunet jotta parannuttais kunnolla taudista.  Hotelli valittiin paitsi hinnan, myös sijainnin perusteella, nimittäin tarkoituksena oli molempina iltoina käydä Cody Night rodeossa, joka järjestettiin kutakuinkin suoraa vastapäätä hotellia tien toisella puolen.  Ekalta illalta rodeo kuitenkin peruttiin koska oli satanut kaatamalla 2 päivää, ja alusta sellaista mutavelliä että kilpailu olis ollut aika itsetuhoista. Oli se kyllä melkoista lillua viel