USA:n roadtrip 2022; Osa 11 ; Utah / Flaming Gorge & Dinosaur National Monument

Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, oltiin ajettu koko päivä Grand Tetonseilta Wyomingista kohti Flaming Gorgea, ja iltapäivästä viimein saavuttiin perille. Lukuisista mahdollisista pysähdyspaikoista päädyttiin Lucerneen, jossa on iso leirintäalue, yleinen uimaranta ja muutenkin edes jotain palveluita. 

Ihan vielä ei ollut tarkoitus majoittua, joten ei edes vilkaistu leirintäaluetta "sillä silmällä" (no okei, ehkä vilkaisin ja ihan kivalta se näytti) mutta päädyttiin sen sijaan hellettä pakoon uimarannalle jossa olikin melkoisesti porukkaa. Useampia sup-lautoja, veneitä ja kajakkeja liikkui järvellä. Moni oli ottanut koiransakin mukaan, joita yleensä oli vielä enemmän kuin yksi. Kuinka voikaan taas koti-ikävä iskeä niin vahvasti kun näkee toisten lemmikit...

Lämpöä oli tässä kohtaa jo joku 25-27 astetta, eli siis aika ratkaisevasti enemmän kuin mitä oli Yellowstonen suunnilla ollut, ja oltiinkin jouduttu jo aikaa sitten pysähtyä tienviereen vaihtamaan kevyempää päälle. Onneksi kylmälaukusta löytyi jääkylmää rootbeeriä meitä vilvoittamaan! 

Aikamme maisemia ja järveä ihasteltuamme suunnattiin taas etelämmäs. 

Maisemat oli kyllä tosi komiat, oltiin osattu valita just oikea reitti!

Ajeltiin tietä 44 ylemmäs ja ylemmäs kohti Greendale Junctionia, ja jostain syystä tuolla oli aivan järkyttävät määrät peurojen raatoja tienvarsilla, ihan pahaa teki. Minä ajoin, joten en voinut silmät kiinnikään olla mutta siis niitä oli aivan valtavasti, joka mutkan takana. Yhtään elävää ei sitten nähtykään, Oltiin tyytyväisiä että saatiin ajella valoisalla, jos ne tuossa määrin tielle hyppivät...

Aina välillä tieltä kääntyi pikkuteitä poispäin, milloin mitäkin opastekylttejä seuraten. Yhden kohdalla päätin äkkiseltään että hei, käyäämpä kattomassa mitä tuola on ja kurvasin vasemmalle. No, sieltähän löytyi kauniita maisemia, vierailijakeskus ja leikkari! Oltiin nimittäin tultu Red Canyonin alueelle. Ja hitsit mitä maisemia!! Vierailijakeskuskin oli vielä pienen hetken auki joten kierrettiin siellä hetki ja jututettiin puistonvartijoita. Eivät olleet tietoisia että heillä olis ikinä ennen käynyt suomalaisia vieraana ja kovin innoissaan yllyttivät meitä kirjoittamaan vieraskirjaan. 

Samaan aikaan meidän kanssa sinne sattui pariskunta jostain etelävaltioista jotka hyvin leveällä etelän aksentilla huuteli toisilleen milloin mitäkin, kun olivat ihan eri puolilla vierailijakeskusta. Huvitti. Etenkin emännällä oli kauheesti asia.... paettiin lopulta sitä jatkuvaa papatusta ulos ja tehtiin pieni patikka kanjonin reunalla. Vastaan tuli läskipyörillään joku nuorisoporukka, en muuten muista että oltais missään muualla koko reissulla bongattu pyöräilijöitä polulla tai ylipäätään nähty ketään pyöräilemässä. 

Pari tuntia tutkittiin aluetta, kunnes jatkettiin matkaa kohti Vernalia.Vernal on ihan Utahin ja Coloradon rajalla, ja oli ideaalinen yöpaikka meidän seuraavalle kohteelle eli DInosaur National Monumentille. 

Leirintäalue näytti kartalla vähän ikävältä, ihan tien vieressä jne, mutta oikeasti se olikin tosi mukava. Respan setä innoissaan kertoi, että heillä on lähes meidän maanmiehiä nyt muitakin telttailemassa, siis Saksasta!! Lähes maanmiehiä... no, Euroopasta kuitenkin :D

Just ja just kerettiin ennen pimeää kasasta teltta ja vähän lukea ja sitten saikin jo kömpiä telttaan kuuntelemaan kaskaita. Ei muuten oo parempaa kuin kömpiä telttaan kaskaiden sirittäessä. Siitä tulee vaan jotenkin niin se THE fiilinki!

Aamusta siis kohti Dinosauria. Kuuma oli jo siloin aikasten, ja valitettavasti itse paikka oli valtaisa pettymys. Ihan kiva käydä, mutta jotenkin olin odottanut paaaaaljon enemmän. Olihan siellä fossiileja juu, mutta yllättävän vähän infoa. Pari puistonvartijaa oli paikalla kyllä, mutta ne oli koko meidän vierailun ajan niin tiuhaan pikkulasten ympäröiminä että eipä niiltäkään oikeen päässyt mitään kyselemään. Onneksi oli kerrankin niin että oltiin molemmat yhtä pettyneitä paikkaan joten ei sit lähdetty enää kauemmas pikkuteille tutustumaan alueeseen vaan päätettiin jatkaa matkaa Coloradon puolelle. 

Se mikä tuollal oli sentäs kivaa, oli että toisessa näyttelyssä sun oli mahdollista päästä katsomaan tätä fossiloitunutta mäenrinnettä sekä ylhäältä että alhaalta, joten näit niitä vähän eri vinkkelistä.

Poispäin lähtiessä pysähdyttiin vielä Canyonin vierailijakeskuksella, jossa oli lyhyt filmipätkä joka jaksettiin vielä katsoa, olihan vierailijakeskuksessa sentäs mukavan viileä verrattuna ulkoilmaan!

En oikeasti edes osaa sanoa mitä mä tuolta paikalta odotin, mutta en kyllä nyt ainakaan yhtäkkiä muista toista kertaa jolloin olisin ollut näin pettynyt johonkin kohteeseen jota oikeen odotin. 

No, ei muuta kuin seuraavaa seikkailua kohti, nimittäin seuraavat 5 päivää oli varattu yhdelle meidän lemppari osavaltioista, Coloradolle!

Maisemat oli taas erilaiset ja kiehtovat, välillä hieman vehreämmät ja sitten taas karut. 

Taisi olla muuten ainoa päivä koko reissussa, että mulla tuli uni kesken päivän kun Ville ajoi. Yleensähän en siis todellakaan nuku päikkäreitä, mutta kuumuus otti veronsa. Tuona päivänä lämpötilat huiteli sielä 37 kieppeillä. Mutta Coloradosta lisää seuraavassa postauksessa!

Väsyttääkö helle sua, kaipaatko lämpöön vai ootko enemmän viileämmän kelin ystävä?