Usan roadtrip 2025 ; Washington

 Montanan ja Washingtonin välissä oli vielä pieni pätkä Idahoa, jossa tehtiin yksi pieni pysähdys.  Oltiin nimittäin edellisiltana googleteltu mitä keksittäis tuolle päivälle ettei olis pelkkää ajoa, ja mä olin löytänyt meille kohteeksi Oasis bordelli museon, Wallacen kaupungista. 

Vaan kuinka ollakaan, se oli suljettu vaikka kaikkien tietojen mukaan piti olla avoinna. Kaupunki oli kuitenkin niin suloinen vanhoine rakennuksineen että päädyttiin kävelemään ympäriinsä. Löydettiimpä universumin keskipistekin!

Yritettiin pitää ajopäivä suht lyhyenä, ja päädyttiin yöksi Moses Laken pikkukylään joka oli kyllä aika kuollut. Oltiin jo tosi hyvissä ajoin motellilla, jossa oli taas melkoisen hassu intialainen omistaja. Miellyttävä mutta hassu. Heti ensitöikseen ilmoitti meille upgradesta, että saatiin isompi ja parempi huone, ihan hänen ja perheen naapurista, ja rupes esittelemään meille kuvia perheestään ja kertomaan kuinka onnellisia ja iloisia he ovat että ovat voineet muuttaa amerikkaan. Täällä oli myös tismalleen samanlaiset yölamput kuin edellisessäkin intialaisomistesessa motellissa Idahossa, ja näissäkin oli vielä muovit päällä. Mitä ihmettä? Kyllä kaikkea hassua tulee reissatessa eteen :D 

Käytiin iltapalalla salaattibaarissa joka oli saanut tosi hyvät arvostelut, ja olikin kyllä ihan mahottoman hyvät salaatit!

Aikaisin nukkumaan niin jaksaa aikaisin ylös? Niin aikaisin että edes motellin omistaja ei ollut vielä hereillä kun oltiin palauttamassa avaimia. Paitsi että oli sittenkin, just kun käveltiin autolle että lähdetään se huikkas jostain ovenraosta perään että muistakaa jättää hyvä arvostelu hotels.comiin :D 

Muuten tuo kyläpahanen ei varmaan ois jääny mitenkään mieleen, mutta tuon hassun sedän vuoksi kyllä.

Mutta sitten päästiin vihdoin yhteen kohteeseen, joka oli ihan varsinaiseksi kohteeksi valikoitunut reissua suunnitellessa. Sitä ei kukaan muista, mistä tästä paikasta kuultiin tai miksi sinne haluttiin, mutta jotenkin se meidän tietoisuuteen löysi. Nimittäin Leavenworth. Luulen,että olen joskus nähnyt jonkun patikan jossain, jonka halusin käydä joka on tuolla lähellä, mutta paikkahan oli kyllä ihan valtaisan mieluinen ja mielenkiintoinen muutenkin! Ja siis voiko tuollainen pikkukaupunki olla muuta kuin hurmaava, jos se on vuorten keskellä, kaukana isoista kaupungeista?

Ei oltu tälläkään kertaa erityisemmin tehty taustatutkimusta, ja mietittiinkin jo paria päivää ennen tuonne saapumista että miksiköhän me oltiinkaan sinne menossa. Tämä majoitus oli kuitenkin yksi niistä harvoista jotka oli varattu jo hyvissä ajoin. Ja hyvä niin, sillä kaupungissa sattui olemaan iso pyöräilytapahtuma seuraavien päivien aikana, ja porukkaa ihan hirveesti, varmaan siis majoitusten hinnatkin oli nousseet huomattavasti. 

Leavenworthin koko keskusta on rakennettu baijerilaiseen tyyliin, ja ylipäätään saksalaistunnelmaa löytyy joka paikasta aina baareista ja ravintoloista lähtien. Bratwurstia mainostettiin yhden jos toisenkin ravintolan menussa.

Hetken keskustassa käveltyämme päätettiin käydä kiertämässä keskustan välittömässä läheisyydessä olevaa puistoa.

Just ennen rantaan tuloa pusikossa kuului jotain kahinaa ja risuja meni poikki, mietittiin että miksiköhän joku on sinne mennyt, vai oisko peura. Kävelyteitä risteili tuota pitkin poikin, ja kohta mutkan takaa tulikin perhe vastaan joka kertoi että mustakarhu oli juuri tullut heitä vastaan. No sekös sitten!

Parin kilsan kävelyn jälkeen palattiin autolle, mutta koska kello oli vieläkin niin vähän ettei hotellihuonetta saisi vielä useampaan tuntiin niin päädyttiin lähtemään vielä lisäpatikalle, reitille nimeltään 4 to boys. Nämä ei olleet yksinomaan patikoijien käytössä, vaan myös pyöräilijöiden. Useampia tulikin vastaan, vaikka aika rauhassa saatiin olla. 

Patikalta avautui komeat näkymät kaupungin ylle

Voikukatkin oli kämmenen kokosia!

Patikan jälkeen kello oli just ja just sen verran, että saatiin lunastettua huone. Hotelli oli tosi mukava ja siisti, ei ihan keskustassa mutta kävelymatkan päässä kuitenkin. Leavenworth poikkesi useimmista amerikkalaisista kaupungeista siinä, että tuolla pääsi periaatteessa minne vain kävellen. Ei isoja moottoriteitä jonka yli piti päästä, ja ylipäätään aikalailla joka paikassa oli jalkakäytävät.

Aamupäivällä kun oli saavuttu kaupunkiin oli ensimmäisenä pysähdytty vierailijakeskukseen, josta oli saatu tietää että kaupungissa oli kolmekin eri liveartistia tänään. Joten kun oli saatu hetki elvyttyä hotellilla, oli aika suunnata taas kaupunkiin vähän livemusiikin pariin. Näistä kolmesta ensimmäisenä aloitti countryrock muusikko yhdessä baarissa, joten ei muuta kuin lasilliselle sinne. Mikään ihan erityisen huikean hyvä ei tämä ollut, mutta ihan kuunneltavissa kuitenkin. Istuskeltiin baarin parvelleella kuuntelemassa ja katselemassa kadulla kulkevia ihmisiä, ihailemassa vuoria ja kaupungin arkkitehtuuria. 

Lopulta ville tuumas että eiköhän jatketa matkaa. Etsittiin aikamme ruokapaikkaa joka oli tällä kertaa yllättävän vaikea löytää mieluisa. Saatiin kuitenkin mahat täyteen ja päädyttiin vielä lopulta toiseen kuppilaan toiselle lasilliselle. Sattumalta juuri se kuppila, jossa myös oli livemusiikkia tarjolla. 

Tämä toinen artisti nyt oli kyllä sen verran rumaääninen, että meinas korvat mennä solmuun vaikka ihan hyvää kantrirokkia sekin esitti, mutta ääni oli kyllä sen verran karu että melkein voisin väittää että jopa minä laulan paremmin (ja se on paljon sanottu, sillä mä laulan niin huonosti että joskus kun yksin autossa ollessani erehdyn yksin laulamaan, mulla tulee kylmät väreet kun hävettää niin paljon kun minä ITSE kuulen ääneni! Mutta tuolla tuli nyt kyllä kauhunväristykset jo toisenkin äänestä....) 

Ja siis eihän se tähän loppunut :D Tuossa keskustan aukiolla aloitti keikkansa joku paikallinen puhallinorkesteri, joka puolestaan kuulosti siltä kuin ala-asteen musiikintunnilla lapsukaiset ekaa kertaa yrittää soittaa soittimiaan. Täysin eritahtisesti, ja no, ihan vaan miten sattuu. Itsehän en musiikista ymmärrä juuri mitään, minua ei ole sillä lahjalla siunattu mutta tuo kuulosti... vähintäänkin omituiselta.

Ja mainitsinko jo, että tässä kohtaa siis kaikki nämä kolme livekeikkaa oli käynnissä yhtä aikaa? Tuossa keskustaaukiolla, sekä sen molemminpuolin. Siinä terassilla istuessamme kuultiin siis kaikki kolme yhtä aikaa. Siinä kohtaa mun adhd aivot nyrjähti sen verran kovaa että komensin Villen juomaan oluensa loppuun samantien että päästään häipymään, iski ihan hirveän ahdistuksen päälle tuo triplamelu kun mistään ei saanut selvää.

 

Tämäkin taas niitä hassuja muistoja, jotka jää mieleen. Ja kyllä, täällä oli näitä lederhosen tyyppejä ihan useampia :D Kaupungissa kaupungin tavalla!

Vähän oltiin huolestuneena seurattu jo parin päivän ajan uutisointia tiellä nro 2 olevasta maastopalosta, se oli siis tie mitä meidän oli määrä jatkaa eteenpäin. Illalla näytti vielä vähän pelottavalta, sillä palo oli enää vain n. mailin päässä meidän hotellista. Jos ei päästäisi jatkamaan sinne, se tietäisi piiiiitkää kiertotietä takaisin sitä reittiä mitä oli tultu, ja tämän jälkeen meillä oli enää yksi yö jäljellä ennen kotiinpaluuta. 

Aamulla saatiin kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä palo oli saatu hallintaan ja tie auki. Vaan  eihän me tietenkään heti pois suunnattu, vaan vielä oli aika reissun viimeiselle patikalle läheisellä Icicle Gorgella. 

Tämä vajaa 7km polku kulki pitkälti Icicle creekin vartta. Hyttysiä riitti kuten tuollaisessa paikassa voi kuvitella riittävän kesäkuun puolivälin paikkeilla.

Reitin varrella oli paljon tuttuja kukkasia.

Ainuttakaan muuta ei tullut koko patikalla vastaan, ja jotenkin muutenkin oli tosi seesteinen fiilis tuolla.

Reitti vei yhden hyvin pienen, vain muutaman paikan leirintäalueen ohi, joka vaikutti aivan ihanalta sekin. Vain yksi paikka näytti olevan varattuna. 

Patikka tuntui lähinnä virkistävältä, toki eihän tuo nyt pitkä ollutkaan eikä mainittavasti edes korkeuseroja. Sitten olisi edessä enää ajoa takaisin Seattlen suuntaan, lopuille kahdelle päivälle ei ollut mitään suunnitelmia. Tai no, sen verran, että vaikka lento lähtisi vasta illalla, niin seuraavana päivänä tarkoitus oli suunnata lentokentälle hyvin pitkälti suorinta reittiä sillä tiedossa oli että huomiselle oli Seattleen suunniteltu presidentin vastaisia mielenosoituksia jotka saattais yltyä väkivaltaiseksi mellakaksi. Muutenkin Seattlen ja koko ympärystön liikenne on tosi kaoottista ja ruuhkaista, niin ei todellakaan tehnyt mieli joutua jumiin sellaiseen paikkaan.

Pieni lounaspysähdys tehtiin Lake Wentacheen rannalla, jossa hirveässä tuulessa yritettiin saada paistettua viimeiset tortillat mitä laukusta löytyi. Luonnollisesti ruokajuomana oli rootbeer, kuinkas muutenkaan! :D 

Reissun viimeinen yö vietettiin Sultanissa. Mieli oli matala kotopuolesta tulleiden ikävien uutisten vuoksi, joten edes kuvia ei tullut loppureissusta otettua kuin viimeisellä pysäkillä Snoqualmie putouksilla.

Onnistuttiin välttämään mielenosoituksista aiheutuneet liikenneruuhkat sun muut, kun kuljettiin lentokentälle pikkuteitä, ja muutenkin kotiinpaluu sujui logistisesti hyvin.

Seuraava reissu jenkkeihin saakin nyt odottaa ties kuinka pitkään, ja tänä vuonna reissataan vain oman auton voimin. Haaveissa olisi päästä taas Norjaan, mutta katsotaan mitä tuleman pitää.

Tulevalle kesälle on niin paljon muitakin menoja ja suunnitelmia että nähtäväksi jää mitä on mahdollista toteuttaa.