Missouri
Missourin osavaltiossa oltiinkin sit jopa 3 yötä eri kaupungeissa kun tässä kohtaa oli selvä että ei oo mitään kiirettä ajella Chicagoon.
Ainut vain että ei oikeen keksitty mitään tekemistä kun oli niin tuntematonta aluetta.
Eka yö oltiin Joplinissa. Mulla rupes jo tympäseen pelkkä autossa istuminen ja hotellilla lusmuaminen mutta en saanu Villeä houkuteltua minnekään kun en itekään oikeen tienny mitä sielä ois ollu illalla tekemistä.
Karttaa selaillessa löysin matkanvarrelta Mark Twain National Forestin jossa oli haikkireittejäkin tarjolla.
Päätettiin siis lähteä kunnon haikille kunhan sinne asti päästäisiin.
Ensin oli kuitenkin vielä yks stoppi Cuba nimisessä pikkukaupungissa.
Päästiin majoittumaan taas jo hyvissä ajoin ja tällä kertaa sain Villenkin houkuteltua mukaan kävelylenkille lähiöön. On tosi mielenkiintoista käydä aina välistä kattelemassa paikallisia asuinalueita, niiden taloja ja pihoja. Täällä on kyllä niin laidasta laitaan asuntoja ihan ränsistyneistä täydellisesti hoidettuihin lukaaleihin ja kaikkea siltä väliltä.
Lenkin jälkeen käytiin vielä reilu tunteroinen uimassa.
Aamusta puettiin sit pitkästä aikaa haikkivaatteet päälle ja lähettiin sokkona ettimään haikkireittejä.
Ekaks löydettiin ikivanhalle myllylle joka oli kunnostettu museoksi. Siellä alueella ois menny myös 1.5 mailin polku mutta se olis vaatinut joen yli kahlaamisen ja vesi oli super kylmää (ja sielä oli rapuja!!) niin jätettiin välistä ja etsittiin seuraava.
Oli ihana ajella pienempiä teitä kun oitkän aikaa ajeltiin motareita. Maisemat oli paikoitellen kovin kotoisia ja voi hitsit mikä ruska!
Löydettiin sit viimein yks parkkipaikka jolta lähti piiiitkä reitti molempiin suuntiin, yhtyeensä 220mailia.
Kovasti ihmeteltiin kun parkkiksella oli nuotio ja sen ympärillä porukkaa ja lähempänä polkua vielä 2 telttakatosta ja JOULUVALOT maassa polun vieressä.
No selvispä siinä sitten että sielä on 100 mailin kestävyysjuoksukisa!
Tuo paikka oli kisan puoliväli ja just odottelivat ekaa kilpailijaa saapuvaksi piakkoin.
Huoltojoukot kertoivat että parhaimmat juoksee ton matkan 16 tuntiin!! Aika hurjaa.
Pikkusta reilu 3h vietettiin polulla ja kun käännyttiin takaspäin niin aika pian tuli eka kilpailija vastaan. Kun päästiin takas autolle niitä oli tullut vastaan 11.
Huoltotiimissä oli kiirinyt sana meidän olevan suomalaisia ja halusivat ottaa meistä kuvan sen kunniaksi ja kovasti kyselivät ja kertoilivat kaikkea.
Missourin vimppa yö vietettiin St Clairissa, pestiin vimpan kerran pyykkiä ja koepakattiin laukkuja.
Todettiin että ylipainoa on laukuilla sen verta et joudutaan laittamaan yks ylimääräinen laukku ruumaan.
Sattumalta olin edelispäivänä bongannut yhdestä facebookin susiryhmästä maininnan Endangered Wolf centeristä ja kuinka ollakaan se oli ihan matkanvarrella!
Sinne järjestetään muutamana päivänä viikosta opastettuja kierroksia joten varattiin paikat sinne ja eikun menoks!
Keskuksella oli koiraeläimiä jos minkälaisia.
Kyseinen keskus on ainoa laatuaan ja on tehnyt vuosikymmeniä jo töitä mm. punasuden kannan elvyttämisessä ja ovat onnistuneesti saaneet niitä palautettua luontoon.
Ainut vain että ei oikeen keksitty mitään tekemistä kun oli niin tuntematonta aluetta.
Eka yö oltiin Joplinissa. Mulla rupes jo tympäseen pelkkä autossa istuminen ja hotellilla lusmuaminen mutta en saanu Villeä houkuteltua minnekään kun en itekään oikeen tienny mitä sielä ois ollu illalla tekemistä.
Karttaa selaillessa löysin matkanvarrelta Mark Twain National Forestin jossa oli haikkireittejäkin tarjolla.
Päätettiin siis lähteä kunnon haikille kunhan sinne asti päästäisiin.
Ensin oli kuitenkin vielä yks stoppi Cuba nimisessä pikkukaupungissa.
Päästiin majoittumaan taas jo hyvissä ajoin ja tällä kertaa sain Villenkin houkuteltua mukaan kävelylenkille lähiöön. On tosi mielenkiintoista käydä aina välistä kattelemassa paikallisia asuinalueita, niiden taloja ja pihoja. Täällä on kyllä niin laidasta laitaan asuntoja ihan ränsistyneistä täydellisesti hoidettuihin lukaaleihin ja kaikkea siltä väliltä.
Lenkin jälkeen käytiin vielä reilu tunteroinen uimassa.
Aamusta puettiin sit pitkästä aikaa haikkivaatteet päälle ja lähettiin sokkona ettimään haikkireittejä.
Ekaks löydettiin ikivanhalle myllylle joka oli kunnostettu museoksi. Siellä alueella ois menny myös 1.5 mailin polku mutta se olis vaatinut joen yli kahlaamisen ja vesi oli super kylmää (ja sielä oli rapuja!!) niin jätettiin välistä ja etsittiin seuraava.
Oli ihana ajella pienempiä teitä kun oitkän aikaa ajeltiin motareita. Maisemat oli paikoitellen kovin kotoisia ja voi hitsit mikä ruska!
Löydettiin sit viimein yks parkkipaikka jolta lähti piiiitkä reitti molempiin suuntiin, yhtyeensä 220mailia.
Kovasti ihmeteltiin kun parkkiksella oli nuotio ja sen ympärillä porukkaa ja lähempänä polkua vielä 2 telttakatosta ja JOULUVALOT maassa polun vieressä.
No selvispä siinä sitten että sielä on 100 mailin kestävyysjuoksukisa!
Tuo paikka oli kisan puoliväli ja just odottelivat ekaa kilpailijaa saapuvaksi piakkoin.
Huoltojoukot kertoivat että parhaimmat juoksee ton matkan 16 tuntiin!! Aika hurjaa.
Pikkusta reilu 3h vietettiin polulla ja kun käännyttiin takaspäin niin aika pian tuli eka kilpailija vastaan. Kun päästiin takas autolle niitä oli tullut vastaan 11.
Huoltotiimissä oli kiirinyt sana meidän olevan suomalaisia ja halusivat ottaa meistä kuvan sen kunniaksi ja kovasti kyselivät ja kertoilivat kaikkea.
Missourin vimppa yö vietettiin St Clairissa, pestiin vimpan kerran pyykkiä ja koepakattiin laukkuja.
Todettiin että ylipainoa on laukuilla sen verta et joudutaan laittamaan yks ylimääräinen laukku ruumaan.
Sattumalta olin edelispäivänä bongannut yhdestä facebookin susiryhmästä maininnan Endangered Wolf centeristä ja kuinka ollakaan se oli ihan matkanvarrella!
Sinne järjestetään muutamana päivänä viikosta opastettuja kierroksia joten varattiin paikat sinne ja eikun menoks!
Keskuksella oli koiraeläimiä jos minkälaisia.
Kyseinen keskus on ainoa laatuaan ja on tehnyt vuosikymmeniä jo töitä mm. punasuden kannan elvyttämisessä ja ovat onnistuneesti saaneet niitä palautettua luontoon.
 |
| Mäin hiano pullonkorkki rootbeer pullossa! |
 |
| Myllyltä |
 |
| Ozark trailin varrelta |
 |
| Ei oo punahilkka vaan punahukka! |
Kommentit
Lähetä kommentti