Mitä kuuluu elokuuhun?

 

Vastaus on että aika paljon kaikkea kivaa!

Suurin osa kuukaudesta kuluu täällä Itä-Suomessa työharjoittelun merkeissä Bear Centressä .

Ensimmäinen kuukausi täällä on ollut upea ja opettavainen.

Rakastan tehdä asiakaspalvelua face-to-face, ja kun asiakkaat on samanhenkisiä luontointoilijoita niin mähän oon välistä aivan fiiliksissä pelkästään asiakkaista!

Puhumattakaan sitten tämä luonto ja hiljaisuus sekä päivittäisen eläinkohtaamiset.

Oli se eläin sitten karhu, kettu tai vaikka vain kotoinen orava tai jänis, aina ne saa mulle hymyn huulille.

Ja tämä järvi! Joka ilta löydän itseni istumasta laiturilta.

Joka ilta valo näyttää aina hieman eriltä, jolloin vaikuttaa kuin järvellä olisi tuhannet kasvot.

Oon niin rakastunut tähän paikkaan!

Moni bloggari on tänä vuonna kirjoitellut karhusafareista ja selvästi luontomatkailu ylipäätään on nostamassa suosiota suomalaistenkin keskuudessa.

Näitä paikkoja löytyy pelkästään Kuhmonkin alueelta useita ja koko Suomesta yli 20.

Jossain kohtaa on tulossa postaus vielä ihan pelkästään tästäkin aiheesta, mutta sen aika ei oo ihan vielä :) 

Työharjoittelun lisäksi elokuuhun kuului myös viime viikon lomamatka takaisin Lappiin ja Pohjois-Norjaan, jossa kaverin kanssa käytiin jo kuukausi takaperin mutta nyt sitten päästiin reissuun Villen kanssa. 

Reissu alkoi lauantaina, kun Ville saapui kaverini kyydissä tänne Vartiukseen ja vietettiin yksi yö Bear Centren luxus mökissä, kavereiden testatessa karhukojuja. Kojuillahan on luonnollisesti paremmat kuvausmahdollisuudet mitä karhumökissä, joten me keskityttiin lähinnä kokemuksesta nauttimiseen ja eläinten ihailuun, ei niinkään kuvaukseen kun taas kaverit räpsi kuvia meidänkin puolesta.

Koska en ole vielä tämän menneen kuukauden aikana kerennyt kertaakaan aiemmin kojulle ja tuotakin yötä ennen vain kahdesti karhutalolle, oli mulla vielä ahma näkemättä kokonaan vaikka karhuja olin nähnyt senkin edestä. 

Tuona iltana nähtiin kuitenkin ahma pariinkin kertaan, sekä ainakin kolme eri karhua joista ainakin kaksi teki parikin kierrosta soiden ja lampien ympäri ja ylhäällä rinteessä sijaitsevasta mökistä niitä oli mahtava seurata pitemmän aikaa kuin mihin kojuista on mahdollisuus.

Kuvat ei ole kummoisia kun oli jo vähän hämärää ja ikkunan läpi kuvattuja, mutta ompahan todiste että oon ahmankin nähnyt!

 

 

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa Hossaan, jossa käytiin heittämässä Värikallion kierros josta on haaveiltu kauan ja joka kevään Hossan reissullakin jäi välistä kun polku upotti lähes joka askeleella lumeen.

Tällä kertaa huomattiin lähtöä tehdessä, että Villeltä oli jäänyt takki kaverin autoon, eikä sillä ollut mukana ainuttakaan pitkähihaista paitaa (eikä loppuunkulutettuja maihareita lukuunotta mitään muita kenkiä ja vain yhdet housut...) mutta tuumattiin että kyllä sitä nyt yhden patikan heittää t-paitasillaan vaikka onkin vähän viileä, kun kyllähän sitä patikoidessa lämpiää. 

No se reissu selvittiin hyvin, mutta seuraavana aamuna ei ollut kuin 7 astetta lämmintä ja satoi, joten teltasta kömpiessä päätettiin jättää Julma-Ölkky taas välistä ja suunnata Kuusamoon vaatekaupoille.

Kuusamosta jatkettiin Oulangalle jossa oli alunperin tarkoitus kiertää pieni karhunkierros, mutta tällä kertaa olin ite niin väsynyt, että päädyin anomaan pelkkää pikaista Kiutakönkäälle käpsyttelyä. 

Ilmeisesti oon niin harvoin väsynyt, että Ville kyseli oonko sairas :D 

Mutta näin toimittiin ja käytiin vaan pikainen käpsyttely ja jatkettiin matkaa Pyhätunturille.

Pyhällä mua väsytti edelleen ihan hirveesti, mutta Ville sai jotenkin mut tsempattua että käytiin polkasemassa Isokurun reitti. Isokurusta ei eteenpäin ois päässytkään, sillä reitti oli remontissa kun uusivat portaita mutta siinä väsymystilassa se 5km reissu oli ihan riittävä.

Yöksi päädyttiin taas telttaan Lomakeskun Lapin Oravaan joka siis sijaitsee tuolla Pyhällä. Jälleen kerran ihmeteltiin miksi me telttailla halutaan ja yritettiin tarjota mökkiä tai huonetta tilalle. Ei, me haluttiin telttaan. 

Tullut niin paljon enemmän telttailtua tuolla rapakon takana ja siellä se onkin selvästi suositumpi majoitusmuoto kun tuntu että täällä Pohjolassa se on enemmän sääntö kuin poikkeus että kauhistellaan kun joku haluaa telttaan. Toki, tuonakin iltana oli vaan kymmenisen astetta lämpöä ja sateli, mutta silti. 

 

 

Pyhältä haluttiin jatkaa mahdollisimman pitkälle jo Norjan puolelle samana päivänä, mutta jotenkin päädyttiin silti matkan varrella vielä Urho Kekkosen kansallispuistoon huiputtamaan Kiilopää. Eikä edes lyhintä mahdollista reittiä, vaikka allekirjoittanut oli edelleen jotenkin super super väsynyt. Kierrettiin 5,6km mittainen Kiirunapolku joka oli muuten tosi kiva ja maastoltaan vaihteleva! Lämmin suositus!

Me tosin kierrettiin se niin päin että kiivettiin Kiilopäälle ensin ja laskeuduttiin sitten hiljoksiin alas, toisin päin kierrettynä se nousu ois ollut paljon loivempi ja helpompi. Mutta mun kipuileville polville tuo oli noin päin parempi.

Syötiin oikeen oiva päivällinen ravintola Kiilopäässä ja lähdettiin posottamaan Näätämöä kohti. 

Käytiin vielä pikainen kierros Pykeijassa, kun sitä oli moni tuttu niin kehunut mutta oltiin paikalla vasta kahdeksan jälkeen joten kaikki paikat oli jo hyvin pitkälti kiinni. Nyt oltais otettu mielellään se mökki tai hotellihuone, mutta missään ei ollut vapaata. 

Päätettiin siis suunnistaa samalle levähdyspaikalle missä Hetan kanssa oltiin vietetty yö kuukautta aiemmin Varanginvuonon upeissa maisemissa. Pykeijan ulkopuolella huomattiin vielä kuntoilualue josta löytyi vaikka ja mitä salivempaimia ja käytiin tekemässä pieni iltajumppa.

Tuuli oli kova ja jälleen kohtalaisen vetinen keli, mutta nuin vain pystytettiin teltta ja kömmittiin makuupusseihimme. Totesin, että yllättävänkin lämmin sielä teltan sisällä kuitenkin oli.

Ei oo huonoja kelejä, vaan vääriä varusteita! Näin mulle on aina opetettu ja niinhän se oli totta tälläkin kertaa.

Seuraava päivä olikin reissun ainoa "ennakkoon suunniteltu" osuus, nimittäin tavoitteena oli päästä kuvaamaan lunneja Hornöyan saarelle. Vaan kuinkas kävikään... ajettiin kyllä Vardöyan saarelle asti, josta venekyyditys saarelle olis lähtenyt mutta koska keli oli taas niin kovin sateinen ja tuulinen päätettiin ettei makseta lähemmäs satasta siitä että käydään palelluttamassa ittemme. Vardöyalta onneksi löytyi vaikka mitä muutakin tekemistä! 

Bongattiin kahvilan seinältä "Vardöya bucket list" josta löytyi vaikka ja mitä mielenkiintoista, mm. kaksi toisen maailmansodan aikaista linnoitusta.

Aikaa saatiin kulumaan aika pitkälti koko päivä. Oltiin haaveiltu menevämme vielä patikoimaan Varanginniemen kansallispuistoon, mutta tuo ikävä sää sai meidät muuttamaan mielemme ja päätettiin lähteä ajamaan länteen ja etsiä jostain joku kiva mökki tai hotelli. 

Matkalla piti silti vielä pysähtyä Annijoelle syyömään Lille Chili´s ravintolaan, jonka ruokiin ihastuin ikihyviksi edellisellä reissulla. Listalta löytyy moneen makuun aina kiinalaisesta burgereihin, ja toistaiseksi ei ole sielä huonoa ruokaa kyllä saatu! Ihan erityissuositus paikan chiliburgerille....

 

 

 

Ajeltiin vuonojen vieriä ja tunturiylänköjä ja ihailtiin maisemia, mutta vähän ennen Porsankia rupes tuntumaan että NYT ois hyvä sen majapaikan löytyä.

Pysähdyttiin leirintäalueelle jonka tiedot oli etukäteen katottu netistä, ja käytiin kyselemässä mökkiä/huonetta. Niitä ei valitettavasti ollut, mutta telttapaikka vielä saatiin! Mutta tietenkin, sitä piti taas ensin vähän ihmetellä respan puolesta. "Hullut suomalaiset" se tais mumista tai niin me ainakin kuultiin sen sanoneen. 

Saatiin teltta ihan vuonon rannalle, upeat näkymät vaikka tuulikin kovaa mutta vähän sentäs aurinkokin pilkisteli vielä pilvien välistä laskiessaan. 

Aamulla se paistoikin ihan täydeltä terältä ja jotkut merilinnut piti kovaa mekkalaa jonkun matkan päästä rannasta. 

 

 

Tällä kertaa pysähdyttiin Altassa eikä vain ajettu ohi, nimittäin ensin käytiin syömässä ja etsimässä Villelle vyö, kun oli huomattu että sekin on unohtunut matkasta... sitten kaupungista lähteissämme huomattiin myös että siinä ois kyltit mielenkiintoisen oloseen museon joten vielä oli pakko vähän pysähtyä. 

Kalliokaiverruksia alueelta oli löytynyt ainakin 7000eKr, osa niistä oli "entisöity" maalaamalla jotta ne näkyi paremmin, mutta osa oli ihan alkuperäisiä. Museon sisätiloista löytyi lähinnä esinenäyttely ja vaihteleva toinen näyttely, joka tällä kertaa oli moottorikelkkanäyttely. Varsinaiset kaiverrukset oli ulkona alkuperäisillä paikoillaan kallioilla. 

Ehdottomasti pysähtymisen arvoinen paikka jos tuollainen vanha historia kiinnostaa!

 

 

Mutta eipä me tuonkaan pysähdyksen jälkeen pitkälle päästy. Seuraavaksi Ville bongas tienvierltä kyltin Tirpitz museoon. Eli sotalaiva museoon. Tirpitz upotettiin Tromssan edustalle toisessa maailmansodassa v. 1944, mutta koska sen asemapaikka suurimman osan palvelusajasta oli Kaavuonossa, oli museo rakennettu sinne. Pieni museo, mutta jälleen kerran tosi mielenkiintoinen!

 

Ehkä tunteroisen verran saatiin vielä ajella Altasta länttä kohti, kun aurinko häipyi pilven taakse ja erään tunnelin jälkeen putkahdettiinkin sitten ulos kaatosateeseen. Sade ei lakannut koko iltana, mutta koska se oli ihan vähän hiljentynyt niin päätettiin lähteä vielä käymään Gorsabrualla. Olihan meillä vedenpitvä varustus!

Sateesta ja sumusta huolimatta suosittelen Gorsabruaa ihan ehdottomasti vaikkei olisi ihan suoraa reitilläkään! Tuolla oli märemmällä kelillä aivan täysin eri tunnelma kuin kuukauden takaisella vierailullamme. Alkuun sinne kävellessämme näkymää oli vielä jonkun verran, ja onneksi tajusinkin ottaa kuvia jo menomatkalla sillä sillalla ollessamme pilvet vyöryi kanjonia pitkin peittäen näkymän joka suuntaan. Parhaimmillaan näkyvyyttä oli siinä kohtaan ehkä kolmisen metriä, mutta upea paikka silti! Näytti jotenkin kiehtovalla tavalla aavemaiselta, kun joka paikka oli valkoisen usvan peitossa.

Kello oli jo yhdeksän illalla kun tuolta lähdettiin eteenpäin ja olikin onneks jo aiemmin illalla soitettu meille huone läheltä Yykeänperää, ei kovin kaukana Suomen rajasta. 

Paikka oli kyllä aika kaamea, että melkein mieluummin olis telttaillut sittenkin vielä tuon viimeisenkin yön... mutta saatiimpa nukkua lämpimässä nyt eikä se nyt pahan hintainen ollut, pikkusta vajaa 50e per yö kahdelta. 

Aamulla sitten kotia kohti... muutoin olis varmasti oltu yötä vielä tuossa matkalla jossain, koska lähes 12h ajoa yhteen kyytiin oli melkoisen rankkaa mutta niin se oli tehtävä kun tällä emännällä iski niiiiin kova koti-ikävä! Alunperin olin ajatellut että en ees käy kotona välissä vaan meen suoraan takaisin Kainuuseen, mutta totesin jo alkuviikosta että eiii, viimeistään perjantaina on päästävä kotiin palluttelemaan kisuja, koiria ja kanoja!

 

Kerettiin myös käydä istuksimassa meidän lemppari kesäkahvilassa, kesäkahvila Sahassa joka löytyy siis kotikaupungistamme Kokkolasta, Ykspihlajan kaupunginosasta.

 

Sunnuntainahan sitten ajelin takaisin Vartiukseen ja täällä olen nyt vielä reilun viikon, sitten taas käväsen muutaman päivän kotona ja koko syyskuu meneekin sitten vain täällä Bear Centressä. En tiiä miten pärjään ilman elukoita niin kauan mutta yritän sit vaan nauttia näistä villieläinkohtaamisista täällä! Ja syyskuussa pitäisi saada mun vanhemmatkin kylään tänne, samoin pari kaveria niin se on kyllä huippua!

Ja hei pssst, jos tälle kesää on vielä joku joka ei ole päässyt karhuja kokemaan, niin meillä ois Bear Centressä loppukaudelle tarjouskampanja! 

Yritän taas aktivoitua enemmän täällä blogin puolella, nyt on ollut vaan koko kesä niin täynnä kaikkea kivaa että ei ole vaan ehtinyt kun on ollut kiire kokea :) 

Välttämättä siis ei koronan vuoksi peruuntuneet suunnitelmat meinaa pilalle mennyttä kesää, vaan mun tapauksessa kesä on ollut tähän asti jopa suorastaan huikean ihana. Erilainen kun sen "piti" olla, mutta ihan huikea silti. 

Toivottavasti teillä muillakin on ollut myös positiivisia muutoksia vallitsevan tilanteen vuoksi eikä pelkästään ikäviä.

Palailemisiin, puspus! <3