Making it happen

  Työskennellessäni Vartiuksessa on tullut muutaman kerran vapaahetkinä käytyä Iso-Palosen kauniissa maisemissa. Iso-Palosen-Maariansärkkien luonnonsuojelualue on osa Ystävyyden puistoa johon kuuluu neljä muutakin luonnonsuojelualuetta. Alue on metsäpeurojen suosiossa ja itsekin olen niitä muutamaan kertaan päässyt tuolla näkemään. Patikoida en ole vielä kerennyt kuin max kuutisen kilometriä kerralla, mutta jo sen perusteella uskallan sanoa että paikka on todellakin vierailun arvoinen!   Selkeästi Iso-Palonen on vähemmän tunnettu helmi, sillä en ole ainoallakaan vierailulla nähnyt kuin yhden vastaantulevan porukan, useimmiten en ristinsielua.  Helpoiten saavutettavissa on Matokankaan parkkialue joka on reittien lähtöpisteistä sekä lähimpänä isompaa tietä, että myös hieman parempikuntoisen hiekkatien päässä.  Matokankaalta kun lähtee Tammapuroa kohti, on heti polun alussa aivan huikean ihanat maisemat vasemman puoleiselle suolle jossa vielä vanhoja keloja pystyssä ...

  Postaussarjan aiemmat osat löytyy täältä, täältä ja täältä.   Dovrefjellin jälkeen oli tiedossa pitkähkö siirtyminen Jostedalsbreenin kansallispuiston eteläpuolelle Hafslon pikkukylään, jossa päästäisiin taas lepäämään hotelliin jotta jaksettaisiin aamulla lähteä jäätikköretkelle. Lähinnä siis tylsää ajelua, etenkin kun molemmat oltiin tosi väsyneitä huonosti nukutun yön jälkeen.  Pysähdyttiin syömään Dombåsin kaupunkiin ja täytyy sanoa, että söin muuten elämäni parhaat kebabit Rosa Napoli -ravintolassa. Saapuessamme paikalle oltiin paikan ainoat asiakkaat ja kerettiin jo miettiä että onkohan paikka jotenkin poikkeuksellisen huono mutta yllätyttiin kyllä niin positiivisesti että! Ruuan jälkeenhän se uni sitten varsinkin meinas viedä mennessään ja piti pitää lyhyt jaloittelutauko ihan jo ajoturvallisuudenkin takia.    Yöpaikka pääsi myös yllättämään. Ville oli löytänyt sen bookingin kautta ja  katsonut vaan että ihan perus hotelli. No, ei ihan. Paikka ol...