Norjaa ristiin rastiin vol. 4 ; Jäätiköitä, sumua ja livemusiikkia!

 


Postaussarjan aiemmat osat löytyy täältä, täältä ja täältä. 

Dovrefjellin jälkeen oli tiedossa pitkähkö siirtyminen Jostedalsbreenin kansallispuiston eteläpuolelle Hafslon pikkukylään, jossa päästäisiin taas lepäämään hotelliin jotta jaksettaisiin aamulla lähteä jäätikköretkelle. Lähinnä siis tylsää ajelua, etenkin kun molemmat oltiin tosi väsyneitä huonosti nukutun yön jälkeen. 

Pysähdyttiin syömään Dombåsin kaupunkiin ja täytyy sanoa, että söin muuten elämäni parhaat kebabit Rosa Napoli -ravintolassa. Saapuessamme paikalle oltiin paikan ainoat asiakkaat ja kerettiin jo miettiä että onkohan paikka jotenkin poikkeuksellisen huono mutta yllätyttiin kyllä niin positiivisesti että!

Ruuan jälkeenhän se uni sitten varsinkin meinas viedä mennessään ja piti pitää lyhyt jaloittelutauko ihan jo ajoturvallisuudenkin takia. 


 

Yöpaikka pääsi myös yllättämään. Ville oli löytänyt sen bookingin kautta ja  katsonut vaan että ihan perus hotelli. No, ei ihan. Paikka olikin vanha leirikeskus joka joko oli muutettu hotelliksi, tai toimi edelleen osan ajasta leirikeskuksena joten herran sana oli läsnä kaikkialla. Huoneiden numerotkin oli psalmeja tmv mitä ne on, en mä oikeen näistä tiiä. Ja huoneiden seinillä samoten pätkiä raamatusta. Alkoholi oli alueella kielletty kokonaan. Aika laitosmainen paikka, mutta kyllä siellä nyt yks yö meni. Aamupala oli hyvä, tosin mä sain vissiin jonkun ruokamyrkytyksen tmv joka tietenkin iski kauheet mahakrampit kesken patikan jäätikölle... onneksi meni muutamassa tunnissa sitten ohi, oli meinaan aika hitokseen kipeä. 

Mutta siis niin, se jäätikkö! Kuten aiemmassa postauksessa kävi ilmi, meiltä jäi Svartisenillä jäätikköpatikka käymättä ja lupasin sitten Villelle, että pääsee jäätikköä ihailemaan Jostedalsbreenillä. Edellispäivän googletteluiden perusteella päädyttiin monista vaihtoehdoista Niggardsbreeniin joka oli suhteellisen helposti saavutettavissa. Kun saavuttiin parkkipaikalle ei siellä ollut vielä kovinkaan paljon autoja eikä polulla tullut ketään vastaan. Ensimmäisen, vaikeimmin kuljettavissa olevan kilometrin olis pystynyt skipata venekyydillä, mutta me tuumattiin että turhapa semmosesta on maksaa kun koko reitti oli kuitenkin arvioitu helpoksi. Eikä se vaikea ollutkaan, vaikka usein nuo Norjan vaikeusasteikot ei ihan meidän tottumiin asteikkoihin käy yksiin. Toki, olihan siinä paljon kiveä ja kalliota että varmajalkainen sai olla kyllä. Onneksi mahakivut ja vatsakrampit jotka ilmeisesti aiheutui ruokamyrkytyksestä aamupalalta, alkoivat vasta patikan viimeisen kilometrin aikana joten selvisin patikasta suht kunnialla. Seuraavat muutama tunti autossa olikin kyllä sitten ihan yhtä tuskaa...

 






 

Edellispäivänä Ville oli huomannut että vain hieman Jostedalsbreenin kansallispuiston eteläpuolelta löytyy maailman pisin maantietunneli, joka on 24,5km pitkä. Tunnelihan se oli siinä missä muutkin, eipä siinä erityistä nähtävää ollut mutta tulipahan käytyä :D Käytiin vaan kääntymässä tunnelin päässä ja takaisinpäin ajettiin maisemareittiä vuoriston yli (oli muuten yksi koko reissun kauneimmista reiteistä tuo tie nro. 243 / Bjorgavegen). 



 

Yöpaikasta ei ollut taaskaan mitään hajua, mutta aikamme ajettuamme päädyttiin Boyum campingiin telttailemaan Norjan jäätikkömuseon viereen. Koko illan ja yön ripsi vettä, ja teltan kattokin taas pahimman kuuron aikaan päästi vähän vettä läpi mutta ei onneks pahasti. 

Aamusta oli sitten reissun toisen museokäynnin aika. Jäätikkömuseossa pyöri 15min pituinen leffapätkä jossa kerrottiin Jostedalsbreenin jäätiköstä.  Oli muuten jotenkin poikkeuksellisen vaikuttava kuvaus ja ohjaus! Itse museo on aika pieni, joten parissa tunnissa se oli koluttu läpikotaisin. Sitten takaisin tienpäälle, kohti yhtä reissun odotetuinta kohdetta ; Geirangeria ja Trollstigeniä. Vaan kuinka ollakaan... kun oli satanut pitkään niin mitäpä luulette, kuinka upeat näkymät oli? Aivan, pelkkää sumua. Kun laskeuduttiin alemmas niin pilviverho sen verran raottui että näki taas vähän muutakin kuin pelkän valkean sumun ympärillä, mutta siellä ylempänä ei kyllä näkyvyyttä ollut nimeksikään joten kokemus jäi vähän puutteelliseksi. Periaatteessa meillä olis ollut hyvin aikaa jäädä alueelle pidemmäksikin aikaa (ja se oli alunperin niin suunniteltukin) mutta mulla oli iskenyt niin valtava koti-ikävä (eli lähinnä koiraikävä) että odotin jo kovasti kotiinpääsyä niin ei viitsitty jäädä odottelemaan että hälveniskö sumu tulevina päivinä, etenkin kun siitä ei ollut mitään takeita kun sään oli ennustettu pysyvän pitkälti samanlaisena tulevat päivät. 





 



 Alunperin tarkoitus oli tuona iltana vielä telttailla, mutta koska sää oli edelleen hyvin sateinen ja kylmä, päätettiin mennä hotelliin jo tuoksi yöksi ja viettää seuraava yö teltassa. Mulla oli siis seuraavana päivänä synttärit, ja sen vuoksi oli suunniteltu että otetaan joku oikeen kiva hotelli mutta mua ei haitannut yhtään muuttaa majoitusmuotoa niin että oltiinkin jo edellinen yö kivassa hotellissa. Ja kyllä muuten löydettiinkin kiva hotelli! Hotell Molde Fjorstuer oli ihan rannassa, ja vaikkei saatukaan merinäköalaa (tai muutakaan näköalaa) niin sepä ei haitannut laisinkaan kun eihän me nyt hotellissa niin kauaa ees oltu. Lähdettiin iltakävelylle kaupunkiin koska Villen oluthammasta kolotti kovasti, ja heti ulos päästyämme huomattiin että jossain soi livemusiikki! Oiiii! Mä oon kaivannut keikoille ihan valtavasti, ja olisin ollut heti valmis jäämään paikoilleni kuuntelemaan etenkin kun musiikki tulikin meidän hotellin alakerrassa sijaitsevasta baarista, mutta Villen toiveesta käytiin ensin vähän tutustumassa kaupunkiin. Sain kuitenkin suostuteltua rakkaani takaisin hotellille koska juhlittiinhan nyt mun synttäreitä niin eikö mulla nyt ollut lupa pitää pääni? :D Cover bändi soitteli Beatlesia ja täytyy sanoa että soitti muuten paljon paremmin kuin alkuperäiset... olin ihan fiiliksissä koko illan. 

Uni tuli hyvin kun ei oltu pitkään aikaan valvottu niin myöhään, ja aamulla oli hyvä lähteä virkeänä pohjoista kohti. Tiedossa oli taas lähinnä vain ajopäivä, mutta löydettiin sentäs jaloittelupaikkakin! Yhden päivän lauttasataman infotaululta löydettiin suositus lyhyehköstä patikkareitistä isoon luolaan. Harmillisesti ei otettu kuvaa infotaulusta eikä oltu loppujenlopuksi varmoja, löydettiinkö me oikeaan paikkaan mutta hieno patikka ja hieno luola löydettiin kyllä ; Harbakhula. Opasteet oli kyllä jälleen kerran onnettomat, ja ilman ut.no sovellusta ei varmasti oltais löydettyä polkua (meidän edellä meni toinen pariskunta, joilla ei ollut sovellusta käytössä ja ne meni harhaan, löysivät kyllä sitten meidän perässä oikeallekin polulle). Jos sitä nyt siis voi poluksi sanoa. Reitti alkoi hevosaitauksesta, jossa noita polkuja meni sitten sekä hevosten että lampaiden tekemänä ristiin rastiin. Satoi, joka paikka oli kurainen. Suurimmaksi osaksi koko alue oli silti kalliota, joten oli tosi vaikea hahmottaa mihin reitti seuraavaksi jatkuu kun ei ollut mitään merkintöjä. Mutta sovelluksen avulla löydettiin puiset portaat jotka lähti metsikön siimeksestä kohti ylempänä sijaitsevaa luolaa. Siitä eteenpäin olikin helppo pysyä reitillä, kun toisella puolella kohosi vuorenseinä ylös ja toisella puolen se tippui alas, joten ei oikein ollut kuin yksi suunta. 


 



Luola itsessään oli myös aika vaikuttava kun oli niin iso. Siellä on pidetty kuulemma konserttejakin, koska luolan oma, luontainen akustiikka tekee konserttiin mahtavan lisän.  Eihän sinne isoa porukkaa kerralla mahdu, mutta kuitenkin!

Eikä ne ympärillä avautuvat maalais/meri/vuori maisematkaan ollenkaan hullummat ollut, siitäkään huolimatta että satoi vettä eikä näkyvyys ollut vieläkään erityisen hyvä. 


 

Kello oli jo seitsemän kun päästiin tuolta jatkamaan matkaa, ja oltiin päätetty ettiä vaan joku sopiva puskaparkki mihin lyödään teltta pystyyn. Ajettiin jotain ihan pikkuteitä, koska ajateltiin että niiden varrelta löytyis joku sopiva paikka missä liikenteen meteli ei häiritsis yöunia. 

Lopulta se löytyi se sopiva paikkakin, mutta sitä ennen oli meidän koko reissun paras villieläinten spottaus ilta! Ensimmäisenä vastaan tuli yhdellä peltoaukealla hirviemo vasan kanssa, ylempänä rinteessä hirvisonni ja toinen, isompi vasa ja vielä lisäksi kaksi komeaa peurapukkia. 

Niitä joku aika kuvailtiin hämärässä, ja vielä myöhemmin samalla tienpätkällä tien ylitti kaurisemä kahden pienen vasan kanssa, nähtiin vielä 3 isoa hirvilehmää ja kettukin juoksi tien yli. 


 

Kyllä tuli taas mukavan illan jälkeen uni hyvin teltassa sateen ripsoessa teltan kattoa. Miten voikin sateen ääni olla niin rauhoittava! Eikä yhtään edes haitannut että taas sen verran katto vuosi, että muutaman tipan tiputti mun nenälle yöllä :D Kai se rupee olemaan aika uusia teltta, johan tuo on palvellut monen monta vuotta ja kymmeniä pitkiäki reissuja. Ei ollenkaan huonosti kolmenkympin Wallmart teltaksi! Mietittiinkin, että pitänee seuraavan jenkkireissun aikana hankkia uusi samanlainen kun tuo on ollut niin passeli. Ja niin ihanan kevyt!


 

Aamulla herättiin taas jo aikaisin, heti aamun sarastaessa. Oltiin ajettu melkein Malmiin asti, ja siitä oli helppo jatkaa matkaa kohti Ruotsin rajaa. Oltiin jo hyvissä ajoin Blåfjella-Skjaekerfjellan kansallispuistossa jossa meitä odotti Norjan viimeinen patikka. Polku, jos sitä poluksi voi sanoa, oli niin huonossa kunnossa että jos ei halunnut upota nilkkoja myöten mutaan oli parempi kävellä polun vieressä. Tästä syystä 3km patikka edestakaisin, yhteensä siis vain 6km, tuntui vähintään puolet pidemmältä. Joutui ihan pitää taukoja, vaikkei tunturiin kipuaminen ollut edes jyrkkää reittiä pitkin. Mutta se upottava maa ikään kuin hieman lisäsi rasitus astetta :D

Tämä oli muutenkin ehkä vähän mälsä patikka, ei erityisemmin nautittu nähdessämme metsästäjiä aseiden kanssa lähiympäristössä. Parkkiksella tavattiin pari tutkijaa jotka oli ollut seuraamassa riekkoja, joilla oli gps lähettimet. Kertoivat hieman työstään ja kuulosti kyllä aika mielenkiintoiselta. Siellä olivat olleet neljä yötä erämaassa vain lintuja seuraamassa. 

 





Raja ylitettiin Gäddedestä ja ihmeteltiin kun ei rajalla ollut minkäänlaista valvontaa. Ei sitten minkäänlaista, ei ristinsielua missään. Hieman tuntui hassulta kun tietää miten tarkkoja nyt on oltu monella muulla rajalla... 

Ruotsiin meillä ei ollut mitään suunnitelmia kuin vain ajaa läpi niin nopeaa kuin mahdollista, mahdollisimman vähin pysähdyksin. Reilun 10h ajomatka oli kyllä ihan mahdottoman tylsä, ei mitään maisemia ja muutenkin vaan tosi puuduttavaa ajoa. Ruotsin ainoa yöpaikka löydettiin puskaparkista Brännforsista. Sieltä ei ollut kuin enää parin tunnin ajomatka Tornioon ja kun vielä kävin niin että kumpikin nukuttiin tosi huonosti niin lähdettiin jo puoli kuuden maissa ajelemaan. 

Alunperin suunnitelmissa oli siis ollut reissata kolme viikkoa kahden sijaan, ja tulla takaisinkin Norjan kautta eikä Ruotsin läpi, mutta niin vain tällä kertaa reissu lyheni niin ajokilometrien kuin ajankin osalta. Suomessakin oli vielä suunniteltu lomailevamme muutama päivä patikoiden jossain kansallispuistossa, mutta sekin suunnitelma muuttui sitten pariin päivään Bear Centressä... kollega nimittäin ilmoitti kesken mun loman, että yksi alueen karhuista oli tuonut näytille 4 pentua. Jopa Ville innostui mutkasta Vartiukseen ja niin vietettiin sitten vielä pari lomapäivää idässä. Pennut jäi silloin näkemättä, mutta nyt oon ollut taas viikon takaisin töissä täällä ja pennut on käyneet näytillä joka päivä. Voin kertoa, että ovat melko valloittavia otuksia <3


 

Että semmoinen kesälomareissu tällä kertaa. Kovasti elättelen toiveita, että ensi vuonna pääsis taas pitkästä aikaa Yellowstoneen.


Kommentit

  1. Tuo luola on todella kivan näköinen! Olen innostunut nyt luolista ja tänä vuonna on tullut käytyä Suomessa parissa sellaisessa. Varmasti vaikuttavaa kuunnella konserttia luolassa ja toisaalta aika työlästä kuljettaa arvokkaita soittimia luolaan patikkapolkua pitkin. Jäätikkö myös näytti hienolta, upeasti erottui kallion lomasta. Ja upeita eläinkuvia olet ottanut!

    VastaaPoista
  2. Mielettömiä maisemia! Olitte myös löytäneet mielenkiintoisia kohteita. Kirjoittelin niitä ylös omia, tulevia reissuja varten :)

    Eveliina / Reissukuume

    VastaaPoista
  3. Kuvista päätelleen teillä on ollut upea reissu. Norja Trollstiegen näyttää sateellakin sumun peitossa upealta.

    VastaaPoista
  4. Kyllä ne vaan ovat, nuo Norjan maisemat, upeita - ilmeisesti vähän missä päin Norjaa vaan! Yellowstone kuullostaa vielä kovin kaukaiselta ajatukselta, mutta ehkä matkailu senkin osalta tässä taas joskus avautuu.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesäni Bear Centressä

Mitä kuuluu elokuuhun?

Menneen kesän kohokohdat