Norjaa ristiin rastiin vol. 3; Nordland ja Trondelag

 Tämän postaussarjan ekat osat löytyy täältä ja täältä.

 
Lofoottien jälkeen maisemat muuttui kyllä yhtä nopeaa kuin mitä muut turistit jäi taakse. 
Fauskesta ja kansallispuistokeskuksesta Saltdalista löytyi näitä "Trashanimals of Salten" teoksia jotka oli ihan hauskoja. 


 
Oltiin jopa aika yllättyneitä, kun löydettiin tää kansallispuistokeskus ja siellä oli siis jopa ihan TIETOA saatavilla alueen kansallispuistoista :D Jos me oli jotain opittu Norjasta, niin ainakin että opasteita eikä tietoa löydy oikeen mistään, tai jos jostain sattuukin jotain löytymään niin ainoastaan norjaksi. 
Lähistöltä löytyi sen verta monta kansallispuistoa, että oli kyllä mahtavaa että tälläinen infokeskus löytyi. 
Alueelta lähti myös muutamia patikkareittejä joista pari lyhyempää käytiinkin talsimassa.




Jännä juttu muuten, mutta meidän patikat tuntui aina kestävän kun oli pakko jatkuvasti pyllistellä milloin minkäkin herkkumarjojen perässä. Useimmiten mustikoiden, mutta paikoittain myös vadelmien ja lakkojen. Mutta kun ne oli niin herkullisia!



 Keskuksen infotaulusta saatiin tietoa Svartisenin kansallispuiston patikasta, jolta pääsis ihan jäätikön viereen. No, infotaulu ei tainnut olla ihan ajantasalla koska patikka jonka piti olla 3km suuntaansa, olikin yhtäkkiä 10km suuntaansa kun tie oli suljettu kun kesäkausi oli loppunut heinä-elokuun vaihteessa. Mitä ihmettä, elokuuhan on parasta kesää??

Villeä harmitti ihan tosissaan ettei päässytkään jäätikölle joten ruvettiin heti suunnittelemaan missä pääsis sitten mahdollisimman lähelle jäätikkölle. Meillähän oli matka kohti Jostedalsbreenin kansallispuistoa, jossa sijaitsee manner-Euroopan isoin jäätikkö joten sieltä luulis löytyvän. Siihen menis kuitenkin vielä useampi päivä ennenkuin sinne kerettäis.

Sitä ennen oli kuitenkin luvassa vielä yhtä jos toistakin. Kuten Borgefjellin kansallispuisto ja hieman lisää patikointia. Valittiin Simskardhyttan reitti, joka oli yksi harvoista joista löydettiin tietoa. Alkumatka oli aika plaah, mutta päädyttiin kiertämään joen toiselta puolen takaisin kun tämä oli mahdollista tehdä lenkkinä, ja sieltä toiseltapuolenhan ne vasta upeat maisemat olikin! Useampi puron ylitys sattui tälle patikalle, mutta niissä oli kaikissa joko hyvä riippusilta tai sitten oli niin matala virtaus että pääsi kiveltä kivelle hypellen yli.






 
Harmillisesti tänne ei jäänyt kauheasti aikaa vaan piti mennä yhden pysähdyksen taktiikalla kun haluttiin keretä illaksi Trondheimin eteläpuolelle. Varmasti olisi tässä(kin) paikassa riittänyt koluttavaa vaikka ja kuinka.





Yöpaikaksi valikoitui aivan ihana puskaparkki ilmeisesti huonosti tunnetun patikkareitin parkkikselta. Sieltä oli sitten hyvä lähteä aamutoimien jälkeen suoraan polulle. 





Sitten yksi koko reissun odotetuimmista kohteista, Dovrefjellin kansallispuisto! Yksi syistä, miksi halusin matkustaa etelämmäs oli myskihärät. Oon halunnut nähdä villin myskihärän niin kauan kuin muistan. Vielä kun yksi norjalainen asiakas kertoi, että tuolla ois mahdollista päästä näkemään myös villejä naaleja, joka myös on mun bucket listilla, oli kohde lukittuna. Villit naalit jäi valitettavasti näkemättä, mutta naalien jalostusfasiliteetit löydettiin kyllä jossa päästiin näkemään tämänvuotisia poikasia. Tekevät siellä tärkeää työtä, ja joka vuosi siellä syntyy 40-60 naalia jotka kasvettuaan vapautetaan luontoon. Josko vielä joskus tulevaisuudessa naalien tilanne skandinaviassa olis parempi.



Dovrefjelliin varattiin pari päivää mutta näin jälkikäteen ajatellen oisin kyllä viihtynyt tuolla vieläkin pidempään. Siitä tuli kertaheitolla mun lemppari kansallispuisto Norjassa (no kai nyt, koska villejä eläimiä??) Sitäpaitsi myskihärkien lisäksi löydettiin myös vapaana laiduntavia heppasia! Tuskin nyt sentäs villejä, koska päästivät ihan viereen mutta sen verran villejä että saavat tuolla ihan vapaasti liikkua.




Tää tammamamma oli kyllä kaunein hepo jonka oon ikinä nähnyt. Kun se lähti ravaamaan pää pystyssä, harja hulmuten, mulla meni ihan kylmikset. Ihana!! Niinkuin varsansakin...





Mutta siis nää myskihärät. Ah ja voi. 





Aivan ehdottomasti yksi kesän kohokohtia. Oisin voinut viipyä niitä kuvaamassa vaikka kuinka kauan, mutta piposta ja hanskoista huolimatta meinas paikallaan pysyessä tulla vilu joten ei siinä lopulta auttanut muu kuin lähteä polkua takaisin päin. Siis sitten, kun sen polun taas löysi...

Nyt oli mun vuoro sanoa, etten yhtään jaksais patikoida enempää mutta kun Ville halus välttämättä käydä vielä Snohettan näköalapaikalla niin enhän mä voinut kieltäytyä kun sekin niin kiltisti on mun mukaan patikoille lähtenyt. Ja eihän tuo ollut ku 1,5km suuntaansa, ylös ja alas vuorenrinnettä.Tuuli oli niin valtava että välillä meinas henki salpautua mutta onneksi tosiaan tuo Snohyttan näköalapaikka on tehty niin, että siellä saa ihailla maisemaa sisätiloissa. Sinne olis normaalitilanteessa mahtunut varmaan joku 20-30 henkeä, mutta koronan vuoksi sisään otettiin vaan 10hlö kerrallaan. Hetken jonotettuamme päästiinkin sisälle ja hitsit mitkä maisemat sieltä avautuikaan! 






Mikä on ollut sun kesän kohokohta?



Kommentit

  1. Näyttääpä nuo kansallispuistot keskenään erilaisilta, vaikka ovat ilmeisesti varsin lähellä toisiaan. Dovrefjellin kansallispuisto myskihärkineen on muuten myös omalla haavelistallani. Lähdittekö sinne siis patikoimaan ihan sattumanvaraisesti vai olitteko saaneet neuvoja, mistä niitä kannattaisi etsiä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä ehdottomasti jokaisessa kansallispuistossa on ne omat piirteensä vaikka paljon on samaakin.

      Kyselin vinkkejä ranskalaiselta luontokuvaajatuttavalta, jonka tiesin tuolla käyneen myskihärkiä kuvaamassa :) Mutta nähtiin niitä kyllä muuallakin, ei tokikaan niin läheltä kuin tuolla patikalla mutta kauempaa niin tieltä kuin myös tuolta Snohyttan näköalapaikaltakin katsoen alhaalla vuorenrinteessä. Oli muuten jännää, kun ihmeteltiin useaan otteeseen mitä helikoptereita siellä kansallispuistossa pörräs jatkuvasti niin opas joka löydettiin tuolta Snohyttasta, kertoi että siellä on isot alueet suljettu ettei saa mennä patikoimaan, kun armeija raivaa räjähteitä. Oli siis armeijan vanhaa harjoitusaluetta tuo kansallispuisto.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämän vuoden Usan roadtripin suunnitelma julki!

Mitä maksoi 3kk roadtrip Amerikassa?

Gibraltarin ihanat apinat