Tänään lähdettiin jo aikaisin aamusta kohti 80km päässä sijaitsevaa Gibraltaria. Totuttuun tapaan matkalla jouduttiin useaan kertaan miettiä missä sitä oikeen ollaan...tainnut tuo kartturi tulla äitiinsä mitä tulee suuntavaistoon ja kartanlukutaitoon? ;) Kuitenkin taas perille päästiin. Jätettiin auto aika kauas, koska Gibraltarille autolla mennessä ois perutty 20e maksu. Tämä olikin lopuksi hyvä ratkaisu, koska autolla joutui jonottaa tullissa vaikka kuinka kauan, villi veikkaus noin tunnin jonot, sama palatessa mutta ehkä pääsi puolella tunnilla. Gibraltarhan siis kuuluu Iso-Britannialle joten passit piti olla mukana että pääsi rajan yli.
Gibraltar on vain 6 neliökillmetriä, ja hauska juttu oli että heti rajan jälkeen piti ylittää Gibraltarin lentokenttä jalan, siitä vain kiitoradan poikki. Pari konetta nähtiin saapuvan.
Heti lentokentän jälkeen napattiin pikkubussi, joka kierrätti meitä ympäri Gibraltaria kaikissa päänähtävyyksissä. Meidän lisäksi mukana oli vain vanhempi amerikkalaispariskunta.
Pikkubussi on näppärin tapa tutustua Gibraltariin, maksoi vain 14e/hlö ja toinen 14e jolla pääsi sisään kaikkiin nähtävyyksiin.
Toinen vaihtoehto olisi ollit 28e maksava köysirata ylös, mutta sitten olisi täytynyt kävellä ylös-alas rinteitä nähtävyydeltä toiselle jossa olisi kestänyt tunteja.
Bussikuski kertoili myös paikan historiasta joten sikälikin sai enemmän irti tuosta vaihtoehdosta.
Ensimmäinen pysähdys oli Pillars of Hercules luona, jossa näpsittiin muutamat kuvat ja ihailtiin 37,5km päässä siintävää Afrikkaa.
Sitten suunnattiin tippukiviluolille. Melkoisen vaikuttavat olivatkin, ja isot! Luolissa järjestetään myös konsertteja ja teatteriesityksiä.
Seuraavaksi ajettiin ihan huipulle, jossa kapeinta kohtaa oli vain juuri ja juuri tien leveydeltä. Sopivasti juurikin siinä kohtaa olivat myöskin Gibraltarin kuuluisat berberiapinat, ainoat villiapinat koko Euroopassa. Niitä oli aikoinaan jäljellä vain 5 yksilöä, mutta saarella silloin asuvat sotilaat ottivat asiakseen saada kannan uuteen nousuun ja Afrikasta tuotiin 37 yksilöä kantaa piristämään. Nykyään apinoita on n.300, joille syntyy 70-80 poikasta vuosittain. Kokonaisia perhekuntia siirretään sitten takaisin Afrikkaan jottei kanta kasva liian isoksi.
Apinoitakin saatiin ihastella vartin verran. Meiltä meinadi jäädä auton ikkuna auki, mutta kuski äkkiä huikkasi että sulkea sen tai muuten apinat käy varastamassa meidän tavarat.
Eikä mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen oli jo apinoimassa auton katolla.
Erityisen hellyttäviä oli tietenki pienet vauveli apinat!
Sanomattakin selvää, että eläinrakkaalle minulle tämä oli Gibraltarin vierailun kohokohta? Muu seurueen naisväki ei ollut ihan yhtä innoissaan...
Suloiset apinat nähtyämme oli aika siirtyä seuraavaan pysähdyspaikkaan joka oli tunnelit.
Vaikka Gibraltar on vain 6neliökilometriä kooltaan, on tunneleita kallion sisällä jopa 48km. Koko tunnelisto ei toki ollut vapaasti kuljettavissa mutta kyllä siellä kovasti sai parikymmentä minuuttia samoilemalla kulutettua. Sieltä on kallion sisästä ollut hyvä puolustaa linnoitusta hyökkäyksiltä.
Pisin piiritys Gibraltarilla on kestänyt 3v 7kk 13 päivää, ennenkuin lopulta oli pakko taipua kun ruuatja tarvikkeet oli lopussa. Yllättävän kauan pärjäsivät minun mielestä, kun kerran joka suunnasta piiritettiin ettei mitään ruokaa muualta saatu.
Näkymät tunneleiden suulta oli upeat lentokentälle ja alas rinnettä.
Sitten ajettiin vielä kaupunkiin palatessa Maurilaisen linnan ohi, mutta suellä ei pysähdytty.
Kaupungissa jäätiin kyydistä ja muu porukka teki vähän ostoksia. Autolle löytämisen kans oli taas alkuun vähän niin ja näin...
Tänään oli tosi hyvä keli, Sami bongas Gibraltarilla mittarin joka näytti 25astetta...tokikin se oli auringossa mutta kuitenkin. Hyvin tarkeni narutopilla!
Tällä kertaa oltiin takas "kotona" jo hyvissä ajoin, tehtiin tortilloita ruuaksi ja on vain relattu. Tuuli on koko aika yltynyt iltaa kohti ja välillä tuntuu että koko rakennus heiluu :D
Nyt pikkuhiljaa unille, terkkuja kotosuomeen!
Kommentit
Lähetä kommentti