Making it happen

Vaikka olin ollut tietoinen Craters Of The Moon -kansallismonumentista jo kauan ja ajatellut sinne vielä joskus pääseväni kun sattuu reitti tarpeeksi lähelle, ei meillä silti kummallakaan ollut oikein mitään odotuksia siltä. Ehkäpä juuri tästä syystä paikka pääsi yllättämään upeudellaan. Tai ehkä se vaan on niin upea. Erilainen ainakin! Aamulla oli lähdetty Tetonseilta ajelemaan ja pienen patikan jälkeen oli tiedossa vain ajoa, ajoa ja lisää ajoa. Tämän päivän reitille sattui koko reissun ainut Villen nimeämä kohde, maailman ensimmäinen ydinvoimala eli EBR-I joka on hieman Arcosta etelään. Arcolle muuten vahva epäsuositus, kamala kyläpahanen josta ei löytynyt ruokaa ja motellitkin oli niin kämäsiä ettei uskallettu sieltä edes majapaikkaa katsella.  Ydinvoimalassa saatiin kulutettua muutama tunti. Tai Ville olis saanut varmaan kulutettua enemmänkin, itseäni tuo paikka ei valitettavasti juurikaan kiinnostanut enkä siitä kamalasti ymmärtänyt mutta kiltisti odotin, heh.

Vaikka Tetonseilla on vierailtu aiemminkin jo useamman kerran, ne on olleet lähinnä sellasia läpiajoja, 2017 tehtiin pari haikkiakin mutta muuten syvällisempi tutustuminen on jäänyt kokonaan välistä. Alunperin suunniteltiin olevamme tällä reissulla tuolla kolme yötä, mutta haluttiinkin pätkiä ajomatkaa pienemmäksi ja oltiinkin vain kaksi yötä. Ensimmäinen yö vietettiin Flagg Ranchilla mökissä. En kyllä oo ihan varma voiko sitä oikein mökiksi sanoa, oli siinä seinät joo, mutta ei minkäänlaista pienintäkään eristystä,vaan lämpötilakin oli sama kuin ulkona eli yöllä kävi hyvin lähellä nollaa. Tää oli toinen yö peräkkäin kun Ville oli äärimmäisen pettynyt majoitukseen, että mistä me oikeen maksetaan... edellinen yö oltiin vietetty siis Codyssa tiipiissä, joka oli siis pelkkä tiipii, ilman mitään lattiaa tmv, lähinnä vain lisäsuoja tuulelta / sateelta (jota kyllä sinä iltana tarvittiinkin, ei sillä...) eli teltassahan sekin yö oikeasti nukuttiin, siellä tiipiin sisällä. Ei me t

Huonosti nukutun yön jälkeen herättiin viimeiseen Yellowstone päivään. Majoituis tuossa vanhassa bordellissa oli mielenkiintoinen kokemus, mutta herkkäunisena en voi kyllä suositella yöpaikaksi. Seinät oli kirjaimellisesti kuin paperia, alakerran baaripöydästäkin kuului sanatarkasti keskustelut vaikka ne tyypit ei todellakaan huutanut vaan puhui normaalilla äänellä, puhumattakaan naapurihuoneen kuorsaajasta.  Oltiin sovittu treffit Susanin ja Reven kanssa Lamariin, sillä edessä oli jotain ihan erilaista! Patikka yhdelle kolmesta alkuperäisista susien totutusaitauksista 1995 vuodelta, jolloin sudet palautettiin Yellowstoneen.  Rose Creekin aitaus on ainut joka on enää pystyssä, muut on purettu jo aikaa sitten mutta tämä yksi pidetty lähinnä koulutuksellisista syistä koska läheisellä Buffalo Ranchilla järjestetään vuosittain susiaiheisia seminaareja/kursseja joista tehdään myös tuonne "opintomatka".  Virallista/opastettua polkua tuonne ei mene, mutta kun tiet

Muutaman muun aiheisen postauksen jälkeen palataas taas Yellowstoneen! Aiemmat 2019 Yellowstone postaukset löytyy täältä , täältä ja täältä . Specimen ridge/Petrified forest trail Palattiin siis reissun päätteeksi vielä kolmeksi yöksi tankkaamaan upeita luontokokemuksia meidän lemppari luonnonpuistoon. Yellowstone Picnic trail Aamulla oli lähdetty ajamaan aikaisin Glacierista jotta kerettäis Yellowstoneen ennen pimeää. Kerettiin loppujen lopuks just ja just näkemään auringonlasku Blacktailissa. Paremminkin oltais keretty, mutta meillä kesti kohtuuttoman paljon aikaa Helenassa etsien ruokapaikkaa :D Helena on Montanan "pääkaupunki" ja oltiin jo kaaauan ennen reissua katsottu että sieltä löytyy ainoa Pizza Ranch koko meidän reitin varrelta. Pizza Ranch on siis paikallinen pizzabuffet ketju, jossa on tosi hyvät pizzat. Meillä oli 2 navia, oma ja auton mukana tullut, ja kumpikin niistä osoitti kyseisen mestan ihan eri paikkaan, mutta kummastakaan näistä pai

 Menneen kesän roadtrippiä suunnitellessa huomattiin että Oregonissa matkan varrelle sattui osumaan intiaanien tanssifestari eli pow-wow. Ja vieläpä siihen aikaan, kun juuri niillä nurkilla liikuttiin! Muutaman kymmenen kilsan päästä löytyi vieläpä sopiva KOA jonne saatiin telttapaikka varattua. Itse tapahtuma oli kaksipäiväinen ja tuon läheltä löytyneen majoituksen vuoksi onnistuttiin osallistumaan molempina päivinä. Lauantaina aamupäivästä oli avajaiskulkue, joka oli aika perus jenkkikulkueen tapainen mitä on muutamia nähty eri yhteyksissä jo aiemmin (perinteinen 4th of july kulkue ja Homecoming kulkue) mutta asut oli kyllä koreammat kuin edellisissä kulkueissa! Luonnollisesti mukaan mahtui kuitenkin myös autollinen hihhuleita jakamassa raamattuja ja herran sanaa, muut tyytyi jakamaan karkkia. Pian kulkueen  jälkeen alkoi itse ohjelma ja kilpailut pääfestari alueella, jossa oli myös myyntikojuja mistä löytyi perinteisiä inkkarikäsitöitä ja ihan super herkullista