Hirviä, hirviä ja lisää hirviä Grand Tetonseilla

Vaikka Tetonseilla on vierailtu aiemminkin jo useamman kerran, ne on olleet lähinnä sellasia läpiajoja, 2017 tehtiin pari haikkiakin mutta muuten syvällisempi tutustuminen on jäänyt kokonaan välistä.

Alunperin suunniteltiin olevamme tällä reissulla tuolla kolme yötä, mutta haluttiinkin pätkiä ajomatkaa pienemmäksi ja oltiinkin vain kaksi yötä.

Ensimmäinen yö vietettiin Flagg Ranchilla mökissä. En kyllä oo ihan varma voiko sitä oikein mökiksi sanoa, oli siinä seinät joo, mutta ei minkäänlaista pienintäkään eristystä,vaan lämpötilakin oli sama kuin ulkona eli yöllä kävi hyvin lähellä nollaa. Tää oli toinen yö peräkkäin kun Ville oli äärimmäisen pettynyt majoitukseen, että mistä me oikeen maksetaan... edellinen yö oltiin vietetty siis Codyssa tiipiissä, joka oli siis pelkkä tiipii, ilman mitään lattiaa tmv, lähinnä vain lisäsuoja tuulelta / sateelta (jota kyllä sinä iltana tarvittiinkin, ei sillä...) eli teltassahan sekin yö oikeasti nukuttiin, siellä tiipiin sisällä.
Ei me tuolta Flagg Ranchin mökiltä kyllä oltu ihmeitä odotettukaan, mutta olihan se silti vielä hyvin paljon vaatimattomampi kuin missä oltiin Yellowstonessa yövytty, niissä sentäs oli kamiinat joilla lämmittää ja ne pitikin lämpöä jossain määrin.

Ei oo meiän mökki, mutta tuollainen samanlainen sekin oli kun mitä tuossa pusikossa näkyvä.

Muutoin Flagg Ranchin alue vaikutti kyllä tosi kivalta. Siellä on leirintäalue matkailuautoille, mutta ei teltoille, sekä eritasoisia mökkejä paljonkin. Alue sijaitsee ihan Tetonsien ja Yellowstonen rajalla, ja oltiin ajateltu että siitä päästään näppärästi Yellowstonen "Cascade corneriin" jossa ei ole ikinä käyty, ja joka on tunnettu lukuisista upeista vesiputouksista. Tie sinne on piiiiiiitkä hiekkatie, joka oli sen verta huonossa kunnossa että Ville ilmoitti heti alkuunsa että käännymmä takaisin. Harmitti, mutta toisaalta meitä oli varoiteltu myös että sielä on ihan järkyttävät määrät hyttysiä tuolloin kesäkuun puolivälissä, että ne suorastaan hyökkää kimppuun ja peittää sut alleen. Ehkä joskus kun ollaan tuolla taas elokuussa/syyskuussa... sillon joetkaan ei virtaa niin vuolaana niin haikkipolkujakin on valittavana useampia, kun puron ylitykset ei vaadi kastumista.

Etelää kohti siis. Seuraava pysähdys oli Colter Bayssa, josta lähtee useita patikkareittejä ja lisäksi siellä on leirintäalue ja paljon palveluita pesulasta ja vierailijakeskuksesta lähtien.

Pysähdyttiin ensimmäisenä hakemaan Villelle kahvi, ja ihmeteltiin kun pesulan ympärillä parveili porukkaa. Pitihän se käydä katsomassa mitä sieltä löytyy. Ketunpentuja!! Kettu oli päättänyt tehdä pentunsa pesulan alle, ja iso osa pesulan ympäristöstä oli eristetty että ei häirittäisi pieniä karvapalloja. Hitsinvitsit miten suloisia otuksia! Niitähän ois tuijotellu koko päivän eikä millään malttanu lähteä pois. Laskettiin että pentuja oli ainakin 6.
Iäksi oli arvioitu tässä kohtaa n. 5viikkoa.

Kun vihdoin maltettiin lähteä kettuvauvojen luota, suunnattiin patikalle. Kierrettiin Swan Lake ja Heron Pond, ei mitään kovin vaativaa sillä tarkoitus oli patikoida vielä muuallakin samalle päivää.
Yksi isompi porukka lähti samaan aikaan meidän kanssa ja olivat kauhean huolissaan karhuista, kysyivät saavatko varjostaa meitä kun heitä niin epäilyttää... Nuo oli kyllä taas niin suosittuja polkuja että siellä oli kutakuinkin jatkuvasti näkyvissä tai vähintäänkin kuultavissa muitakin, joten yhtään ei kyllä itsellä ollut sellainen fiilis että siellä tarvis karhuja pelätä.
Patikan jälkeen käytiin vielä rannan piknik alueella tekemässä tacoja, joista muuten tuli ihan meidän lemppari leiriruoka tuolla!
Niitä tehtiin useamman kerran reissun aikana.

Sitten oli vuorossa Signal Mountain. Sieltä oli aivan kerrassaan upeat näkymät ympäri laaksoa. Kolme hirveä oli uimassa yhdessä järvessä, ja seurattiin niitä pitkän tovin.
Harmillisesti mulle iski niin valtaisat endometrioosikivut tuolla, ja Villelle niin kova väsy, että ei sitten enää lähdettykään patikalle vaan tuli lähinnä kiire leirintäalueelle.
Grand Tetonseilla ei ole ainuttakaan leirintäaluetta jonka voi varata etukäteen, ja tuolloin korkean sesongin aikaan suurin osa leirintäalueista on täyteen buukattuja jo aikaisin aamulla. Flagg Ranchilla olivat neuvoneet meidän Gros Ventren leirintäalueelle joka on vähän syrjemmässä, mutta silti melkoisen iso leirintäalue josta yleensä löytyy paikka hyvin. Kyllä nekin sesonkina täyttyy, mutta vasta iltapäivästä.
Pysähdyttiin matkalla vielä Craig Thomasin vierailijakeskuksella, mutta todettiin että näyttelyt ei olleet kahdessa vuodessa muuttuneet vaan oli edelleen samat jutut kuin häämatkallakin eli oltiin käyty ne jo läpi.

Leirintäpaikka järjestyi onneksi vielä hyvin, vaikkakin oltiin viimeisiä jotka paikan sai. Alue oli kyllä valtava, yksi koko Yellowstonen/Tetonsien isoimmista (300 leirintäpaikkaa).
Matkalla leirintäalueelle bongattiin taas 3 hirveä, näistä jokainen oli yksin liikenteessä.

Muutama tunti lepäiltiin ja luettiin, Ville tais ottaa torkutkin mutta mä en saanu unta kun naapuriteltassa (!!) oli jollain sen verta äänekkäät lemmenleikit menossa, heh.
Iltasella käytiin vielä ihastelemassa Mormon Row, vaikka sielläkin on ennestään käyty. Mormon Row on yksi Tetonsien ikonisimmista näkymistä. Komea autioitunut vanha maatila kuvattuna vasten Tetonsien vuoria, onhan se nyt komea!
Nytkin oli paikalla useita valokuvaajia ja seuraavana aamulla kun vielä ajettiin ohi, oli paikalla myös maalari.

Näitä kavereita tuolla oli ihan vilisemällä!

Takaisin leirintäalueelle palatessamme nähtiin taas yksi hirvi. Tiesin kyllä, että niitä on paljolti Tetonseilla, mutta nyt tuntui että niitä suorastaan puskee ovista ja ikkunoista.

Aamulla oltiin taas jo ajoissa liikenteessä, koska tarkoitus oli ajaa aika pitkästi ja haluttiin tehdä kuitenkin aamusta vielä patikka.
Ajettiin Moose-Wilsonin tietä, jolla usein bongaillaan hirvien lisäksi karhuja, mutta tälle aamulle bongailut jäi yhteen hirveen ja pariin muulipeuraan.
Jätettiin auto LSR Preserven parkkipaikalle ja kierreltiin pienet opastetut lenkit sekä lisäksi käytiin kiertämässä Phelps Lake, oli muuten tosi kiva patikka tuo!