The most spiritual I´ve ever felt
Muutaman muun aiheisen postauksen jälkeen palataas taas Yellowstoneen!
Aiemmat 2019 Yellowstone postaukset löytyy täältä , täältä ja täältä .
Palattiin siis reissun päätteeksi vielä kolmeksi yöksi tankkaamaan upeita luontokokemuksia meidän lemppari luonnonpuistoon.
Aamulla oli lähdetty ajamaan aikaisin Glacierista jotta kerettäis Yellowstoneen ennen pimeää. Kerettiin loppujen lopuks just ja just näkemään auringonlasku Blacktailissa.
Paremminkin oltais keretty, mutta meillä kesti kohtuuttoman paljon aikaa Helenassa etsien ruokapaikkaa :D
Helena on Montanan "pääkaupunki" ja oltiin jo kaaauan ennen reissua katsottu että sieltä löytyy ainoa Pizza Ranch koko meidän reitin varrelta. Pizza Ranch on siis paikallinen pizzabuffet ketju, jossa on tosi hyvät pizzat.
Meillä oli 2 navia, oma ja auton mukana tullut, ja kumpikin niistä osoitti kyseisen mestan ihan eri paikkaan, mutta kummastakaan näistä paikoista sitä ei löytynyt.
Vaikka yritettiin kovasti välttää mobiilidatan käyttöä tuolla koska työn puolesta tiedettiin sen olevan tosi kallista, nyt oli tosi kyseessä ja meidän kuukausia haaveilema pizza oli saatava!
Mutta mitäs hittoa, edes googlemaps ei löytäny paikkaa.
Tai siis löysi, mutta näytti sen väärään paikkaan.
Aikamme kun sompailtiin eestaas googlemapsin antamaa osoitetta niin sattumalta löydettiin paikalle. Ei se ollut loppujenlopuksi kuin ehkä puoli kilsaa väärässä paikassa, mutta sopivasti tavaratalon takana ettei näkyny tielle...
No, päästin siis kuitenkin sitten loppujenlopuksi pimeän jo laskeuduttua meidän majapaikkaan Silver Gateen, Yellowstonen koillisrajalle.
Ja hitsi miten ihana se mökki olikaan! Niin perus, ei mitään erikoista, ei todellakaan mikään luksus, mutta siinä oli sitä mökkifiilistä. Muuta valoa lamppua ei ollut kun yölamppu, mutta sehän riitti!
Illansuussa oltiin pysähdytty Gardineriin Yellowstone Forever -myymälään josta mukaan tarttui taas useampi kirja, tämän ensimmäisen kuvassa näkyvän ahnehdin heti ekana iltana (ja aamuyönä, kun uni loppu taas kesken ja mulle seuraa piti vaan suloinen kotihiiri joka vilisti lattialla).
Seuraavana aamuna pakattiin kimpsumme ja kampsumme taas autoon, sillä seuraava yö oli varattu vastapäätä tätä mökkiä, vanhasta bordellista joka ihastutti meidät reissun alkupäässä kun käytiin kurkkaamassa sisälle luettuamme siitä paikallisesta esitteestä.
Ennen kuin saatais kuitenkaan sieltä huonetta iltapäivästä, oli edessä taas luonnon kauneuden ja eläinten ihailua koko rahan edestä.
Aamun hämärässä ajettiin takaisin Blacktailille koska Susan ja Reve oli kertonut että 8milen susilauma oli ollut siellä näkyvillä viime päivinä joka aamu. Eikä keretty kun pysäyttää auto kun jo kuultiin että siellä olivat taas, pentuineen! Matkaa meidän ja susien välillä oli 3mailia, joten edes muiden huipputeleputkilla ei kunnolla nähnyt sinne asti, mutta sen verran kuitenkin että koiraeläimeksi tunnisti ja erotti että osa on pienempiä kuin toiset :D
Kun Susan ja Reve saapui paikalle, kiivettiin lähellä olevalle mäelle josta oli parempi näkyvyys sinne missä sudet oli. Nähtiin 5 pentua ja 2 aikuista, muut aikuiset oli oletettavasti ruokaostoksilla.
Mäen päälle sai kavuta n. puoli tuntia osittain todella jyrkkää rinnettä joten taas kerran en voi kuin ihailla näitä vanhempia ystäviämme jotka kiipes painavat jalustansa ja skooppinsa mukana.
En sitte tajunnu vaihtaa parempia kenkiä, vaan mun lenkkarithan kastui heti ensimetreillä aamukosteista heinistä/puskista ja ylös päästyä ne ihan litisi.
Tuntui että aamu loppui ihan liian lyhyeen mutta meidän oli ehdittävä takaisin Silver Gateen klo 11 mennessä, koska majoituksen hintaan kuului aamiainen ja meillä ei ollut mitään evästä jäljellä eikä viitsitty parin päivän tarpeeks enää ostaakaan.
Aamiainen oli kerrassaan herkullinen. Mahat oli ähkyssä mutta käytiin silti tepastelemassa ympäri Silver Gatea ja kovasta väsymyksestä huolimatta päätettiin lähteä vielä patikalle, kun motellihuonettakaan ei vielä saanut.
Ja mikä patikka siitä kehkeytyikään!
Jos aiemmin olin hurmaantunut Yellowstonesta niin nyt se pomppas potenssiin sata.
En enää edes muista mikä patikka olin alunperin suunniteltu tekevämme, mutta koska väsytti niin kovasti ja ei jaksettu ajella edestakaisin, valittiin ihan puiston koillisrajalla oleva Warm Creek trail.
Kyseinen polku on kaikkineen yli 17km pitkä joten pelkän iltapäivän aikana ei koko polkua olis tallattu, päätettiin siis polkasta purolle asti eikä pidemmälle ois loppujenlopuks päästykään koska vesi virtas sen verta vuolaana että kastumatta ei olis yli päässyt.
Reissun alussahan käpsyteltiin tuota polkua toisesta päästä, eli Pebble Creekin päästä mutta silloin sade yllätti. Nyt ilma oli upea, melkeen liiankin upea koska nousu oli taas melkoinen.
Aikamme noustuamme tultiin harjanteelle ja lähdettiin pikkuhiljaa laskeutumaan purolle.
Yksi muulipeura kohdattiin matkalla, ja tuolla mäen harjanteella ja sieltä alaspäin niitylle ja purolle oli siellä täällä puuman/ilveksen ja susien jälkiä.
Kun tultiin tuonne niitylle mulle tuli jotenkin tosi outo, ihana fiilis, en osaa kuvailla sitä muuten kuin "hengellinen". En voi millään mittarilla sanoa itseäni uskonnolliseksi, mutta tuossa paikassa, tuossa hetkessä oli jotain tosi hengellistä.
Ehkä se johtui siitä, että tiesin alueen olevan mun lempparilauman reviiriä ja susien jälkien olevan todella suurella todennäköisyydellä niiden jälkiä, tai ehkä kaikki se kauneus ja tuoksut vaan sai mut sekaisin mutta kyyneleet tuli silmiin.
En ois millään halunnut lähteä takaisin, mutta taivaalle rupes kerääntymään ukkospilviä ja kokemukseta tiedettiin että jos ukkonen on tullakseen se tulee hyvin nopeeta.
Aiemmat 2019 Yellowstone postaukset löytyy täältä , täältä ja täältä .
 |
| Specimen ridge/Petrified forest trail |
Palattiin siis reissun päätteeksi vielä kolmeksi yöksi tankkaamaan upeita luontokokemuksia meidän lemppari luonnonpuistoon.
 |
| Yellowstone Picnic trail |
Aamulla oli lähdetty ajamaan aikaisin Glacierista jotta kerettäis Yellowstoneen ennen pimeää. Kerettiin loppujen lopuks just ja just näkemään auringonlasku Blacktailissa.
Paremminkin oltais keretty, mutta meillä kesti kohtuuttoman paljon aikaa Helenassa etsien ruokapaikkaa :D
Helena on Montanan "pääkaupunki" ja oltiin jo kaaauan ennen reissua katsottu että sieltä löytyy ainoa Pizza Ranch koko meidän reitin varrelta. Pizza Ranch on siis paikallinen pizzabuffet ketju, jossa on tosi hyvät pizzat.
Meillä oli 2 navia, oma ja auton mukana tullut, ja kumpikin niistä osoitti kyseisen mestan ihan eri paikkaan, mutta kummastakaan näistä paikoista sitä ei löytynyt.
Vaikka yritettiin kovasti välttää mobiilidatan käyttöä tuolla koska työn puolesta tiedettiin sen olevan tosi kallista, nyt oli tosi kyseessä ja meidän kuukausia haaveilema pizza oli saatava!
Mutta mitäs hittoa, edes googlemaps ei löytäny paikkaa.
Tai siis löysi, mutta näytti sen väärään paikkaan.
Aikamme kun sompailtiin eestaas googlemapsin antamaa osoitetta niin sattumalta löydettiin paikalle. Ei se ollut loppujenlopuksi kuin ehkä puoli kilsaa väärässä paikassa, mutta sopivasti tavaratalon takana ettei näkyny tielle...
No, päästin siis kuitenkin sitten loppujenlopuksi pimeän jo laskeuduttua meidän majapaikkaan Silver Gateen, Yellowstonen koillisrajalle.
Ja hitsi miten ihana se mökki olikaan! Niin perus, ei mitään erikoista, ei todellakaan mikään luksus, mutta siinä oli sitä mökkifiilistä. Muuta valoa lamppua ei ollut kun yölamppu, mutta sehän riitti!
Illansuussa oltiin pysähdytty Gardineriin Yellowstone Forever -myymälään josta mukaan tarttui taas useampi kirja, tämän ensimmäisen kuvassa näkyvän ahnehdin heti ekana iltana (ja aamuyönä, kun uni loppu taas kesken ja mulle seuraa piti vaan suloinen kotihiiri joka vilisti lattialla).
Seuraavana aamuna pakattiin kimpsumme ja kampsumme taas autoon, sillä seuraava yö oli varattu vastapäätä tätä mökkiä, vanhasta bordellista joka ihastutti meidät reissun alkupäässä kun käytiin kurkkaamassa sisälle luettuamme siitä paikallisesta esitteestä.
Ennen kuin saatais kuitenkaan sieltä huonetta iltapäivästä, oli edessä taas luonnon kauneuden ja eläinten ihailua koko rahan edestä.
Aamun hämärässä ajettiin takaisin Blacktailille koska Susan ja Reve oli kertonut että 8milen susilauma oli ollut siellä näkyvillä viime päivinä joka aamu. Eikä keretty kun pysäyttää auto kun jo kuultiin että siellä olivat taas, pentuineen! Matkaa meidän ja susien välillä oli 3mailia, joten edes muiden huipputeleputkilla ei kunnolla nähnyt sinne asti, mutta sen verran kuitenkin että koiraeläimeksi tunnisti ja erotti että osa on pienempiä kuin toiset :D
Kun Susan ja Reve saapui paikalle, kiivettiin lähellä olevalle mäelle josta oli parempi näkyvyys sinne missä sudet oli. Nähtiin 5 pentua ja 2 aikuista, muut aikuiset oli oletettavasti ruokaostoksilla.
Mäen päälle sai kavuta n. puoli tuntia osittain todella jyrkkää rinnettä joten taas kerran en voi kuin ihailla näitä vanhempia ystäviämme jotka kiipes painavat jalustansa ja skooppinsa mukana.
En sitte tajunnu vaihtaa parempia kenkiä, vaan mun lenkkarithan kastui heti ensimetreillä aamukosteista heinistä/puskista ja ylös päästyä ne ihan litisi.
 |
| Blacktail Plateau |
Tuntui että aamu loppui ihan liian lyhyeen mutta meidän oli ehdittävä takaisin Silver Gateen klo 11 mennessä, koska majoituksen hintaan kuului aamiainen ja meillä ei ollut mitään evästä jäljellä eikä viitsitty parin päivän tarpeeks enää ostaakaan.
Aamiainen oli kerrassaan herkullinen. Mahat oli ähkyssä mutta käytiin silti tepastelemassa ympäri Silver Gatea ja kovasta väsymyksestä huolimatta päätettiin lähteä vielä patikalle, kun motellihuonettakaan ei vielä saanut.
Ja mikä patikka siitä kehkeytyikään!
Jos aiemmin olin hurmaantunut Yellowstonesta niin nyt se pomppas potenssiin sata.
En enää edes muista mikä patikka olin alunperin suunniteltu tekevämme, mutta koska väsytti niin kovasti ja ei jaksettu ajella edestakaisin, valittiin ihan puiston koillisrajalla oleva Warm Creek trail.
Kyseinen polku on kaikkineen yli 17km pitkä joten pelkän iltapäivän aikana ei koko polkua olis tallattu, päätettiin siis polkasta purolle asti eikä pidemmälle ois loppujenlopuks päästykään koska vesi virtas sen verta vuolaana että kastumatta ei olis yli päässyt.
Aikamme noustuamme tultiin harjanteelle ja lähdettiin pikkuhiljaa laskeutumaan purolle.
Yksi muulipeura kohdattiin matkalla, ja tuolla mäen harjanteella ja sieltä alaspäin niitylle ja purolle oli siellä täällä puuman/ilveksen ja susien jälkiä.
Kun tultiin tuonne niitylle mulle tuli jotenkin tosi outo, ihana fiilis, en osaa kuvailla sitä muuten kuin "hengellinen". En voi millään mittarilla sanoa itseäni uskonnolliseksi, mutta tuossa paikassa, tuossa hetkessä oli jotain tosi hengellistä.
Ehkä se johtui siitä, että tiesin alueen olevan mun lempparilauman reviiriä ja susien jälkien olevan todella suurella todennäköisyydellä niiden jälkiä, tai ehkä kaikki se kauneus ja tuoksut vaan sai mut sekaisin mutta kyyneleet tuli silmiin.
En ois millään halunnut lähteä takaisin, mutta taivaalle rupes kerääntymään ukkospilviä ja kokemukseta tiedettiin että jos ukkonen on tullakseen se tulee hyvin nopeeta.
Päästiin kuin päästiinkin kuivana autolle ja saatiin motellihuonekin lunastettua. Parin tunnin elpymisen jälkeen mä lähdin vielä Lamariin, koska oli reissun vimppa Yellowstone ilta, Ville jäi oluselle alakerran ravintolaan.
Oli mahtavaa nähdä vielä uusia susibongariystäviä vaikka mun osalta sudet jäikin tuolloin näkemättä, myöhästyin upeasta showsta 5 minuutilla. Useampi Junction Butten lauman jäsen oli nimittäin juuri aiemmin ylittänyt tien meidän vakkari levikkeen kohdilta ja yrittänyt kaataa biisonia.
Yksi uusista tuttavuuksista näytti kuvia ottamistaan sudenjäljistä, jotka oli bongannut eräältä tuntemattomammalta traililta. Yhdet suuret, yhden pienet jäljet. Lempparilaumassa siis todennäköisesti suku jatkuu, kaikista vastoinkäymisistään huolimatta <3
Hienoa päästä taas teidän reissulle mukaan näin virtuaalisesti. Mielettömät maisemat! Yellowstone on kyllä niin korkealla meidänkin listalla. Harmi kun sinne on vähän rajallista päästä lumentulon vuoksi, ja me ollaan kesät aina Suomessa, niin täytyy oikein fundeerata, että milloin päästään lomalle. Ja sitten tietty joudutaan elämään koulun loma-aikojen mukaan.
VastaaPoistaKyllä sinne talvellakin pääsee, joskin toki huomattavasti hankalemmin ja harvempaan paikkaan. Itse on nyt vierailtu siellä siis kesä-syyskuussa joka kuukausi, ja toistaiseksi täytyy sanoa että niistä parhain vierailukuukausi oli mahdollisesti elokuu ja nimenomaan toi elokuun loppupuoli. Ens vuonna kokeillaan sitten se toukokuu...
PoistaTunnustan, tulin juttuun otsikon perässä. Siksi olisin toivonutkin ehkä parempaa kuvausta siitä kokemuksestasi ja tunteistasi :) Iloitsen kuitenkin kanssasi siitä, että sudet lisääntyvät alueella.
VastaaPoistaTodella kauniita maisemia, niin pysähdyttävän upeita! Kokemus on selvästi ollut käymisen arvoinen. Yellowstone kuuluu omallekin Bucket Listille, toivottavasti sen sieltä saisi myös ruksattua mahdollisimman pian. Nämä tunnelmat ja kuvat eivät ainakaan helpota matkakuumetta sinne! :) Susia en ole itse koskaan nähnyt missään, luonto ja eläimet ovat kyllä niin parhautta. :)
VastaaPoistaTiina
http://www.kookospalmunalla.fi
Todella kaunista!
VastaaPoistaMutta jotenkin tämä postaus vahvisti ajatustani, että tuonne pääsemiseksi pitäisi nähdä kohtuuttomasti vaivaa. Ei näin varmaan ole ja maisemat palkitsevat. :)
Tarkoitatko että kun on niin "kaukana kaikesta"? Kyllähän tuonne ajaa saa ihan kiitettävästi, jos lentää jollekin isommalle lentokentälle kauemmas mutta nyt kun viimeksi lennettiin tuonne Bozemaniin josta kestää vain sen vajaa pari tuntia ajaa niin uskon että jatkossakin taidetaan käyttää lähikenttiä hyödyksi. Ei se nimittäin tehnyt mahottoman isoa eroa lentolipun hintaan, vaikka toki jonkin verran kalliimpi olikin. Muistankohan oikein että n. 150e kalliimmat lennot per naama oli silloin kun varattiin, tosin en enää muista mikä oli se isompi kenttä mitä katseltiin, ehkä Seattle.
PoistaMutta maisemat on tuolla niin upeita puiston ulkopuolellakin että ei se pitempikään ajomatka tunnu pahalta, että en ainakaan itse ole koskaan kokenut että tuonne olisi vaikea päästä.