Suomen kierros 2022 Osa 1

 Elokuussa saatiin vihdoin Kari jenkeistä käymään. Johan sitä oli monta vuotta suunniteltu! Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, nimittäin sain järjestymään itelleni vapaat lähes koko kahden viikon ajalle mitä Kari täällä vietti, siten että alkupuolella lomaa vietettiin 3 yötä Vartiuksessa suurpetoja kuvaten niin että pystyin samalla olla töissä. 

Matka alkoi mun osaltani paria päivää ennen Karin tuloa, kun lähdin itärajalta kohti Oulua viemään asiakkaita lentokentälle. Heidät matkasta tiputettuani kävin moikkaamassa sijoituskoiraani Vinskiä ennen kuin varsinainen ajomatka etelää kohti pääsi starttaamaan. Olishan Kari voinut toki lentää pohjoisemmaskin, mutta koska Helsingin suunnillakin oli kuitenkin paikkoja jotka halus nähdä niin kyllä näppärintä oli että kävin sen sieltä hakemassa. 

Ensimmäisenä iltana kerkesin Jyväskylän eteläpuolelle asti, minipienelle leirintäalueelle jos sitä siksi voi sanoa. Ilmeisesti se oli ollut vuosikausia poissa käytöstä ja täksi kesäksi avattu uudelleen, mutta ilman mitään palveluita tai työntekijöitä. Sattui vielä, että mun kanssani samalle yölle siellä oli iiiiiso porukka virolaisia motoristeja, eikä sitten ketään muuta. Just ja just mahtui yks teltta sinne sekaan, sen verran oli täyttä. 

Seuraavana aamuna jatkoin matkaa jo kuuden aikaan aamulla kun uni loppui kesken. Mikäs sen parempaa kesäisin onkaan kuin herätä aikaisin, itse ainakin nautin siitä kovasti! Ja mikäs nauttiessa, kun Suomen suvessa ajaessa on jatkuvasti niin kaunista katsottavaa. 

Olin perillä Helsingissä jo hyvissä ajoin että kerkesin vaikka ja mitä päivän mittaan. Ensimmäisenä suuntasin Suomenlinnaan siellä asuvaa ystävää Elinaa moikkaamaan, jonka kanssa käveltiin ympäri ämpäri ja nautittiin kevyt salaattilounas kallioilla. Oi että. Seuraavaksi suuntasin toisen ystävän luokse ihailemaan pieniä harjakoiran alkuja <3 ja vielä kerkesin siihen päälle lähteä seinäkiipeilemään muutaman Vartiuksen asiakkaan kanssa jotka kutsuivat mut mukaan kun olivat menossa. Empä ollutkaan muuten seinäkiipeillyt yli 20vuoteen, varmaan yläasteella viimeksi. Olipa kivaa! Eikä edes ihan niin vaikeaa mitä pelkäsin, olin nimittäin ihan varma että tämä turvonnut ruhoni ei kyllä nouse maasta mutta niin vain mentiin muutamat radata ihan loppuun asti :D Kylläpä tuli hyvä fiilis! Päätin että tahon Kokkolassakin seinäkiipeilemään mutta arvatkaas mitä, en oo vieläkään saanut aikaseks ees selvittää onko täällä enää kiipeilyseinää vai ei...

Yön vietin Rastilan leirintäalueella, joka oli muuten edellisyön majapaikkaan verraten aika luxus :D Koko kesä oli ollu niin hiton kiireinen, että nukkumaan mennessäni mietin miten sitä voikaan ihminen olla onnellinen kun kerkee edes kerran kesässä nähdä kavereita ja tehä kaikkee kivaa ja vielä melkeen kokonaisen päivän ajan. Joskus onni ei vaadi kovin isoja juttuja. Ja tietenkin mahassa oli perhosia kun seuraavana aamuna oli lentokentälle meno ja Karin haku luvassa!

Kerkesin hyvin vielä kauppaan aamulla ennen kuin hain Karin, jotta selvitään suuremmitta viivytyksittä tien päälle. 

Ensimmäinen stoppi meidän matkalla oli Olavinlinna, jossa en itsekään ollut vielä koskaan käynyt. Kari kun ei ole koskaan matkustanut USA:n ulkopuolella, ei ollut varsinaisessa linnassa käynyt koskaan. 

Kerettiin mukaan päivän viimeiselle opastetulle kierrokselle joten saatiin vähän enemmän irti kuin jos olis kierretty ihan omaan tahtiin. 

Meillä ei ollut täksi ekaksi päiväksi mitään muita suunnitelmia, tiedossa oli ainoastaan että seuraavana päivänä pitää olla Kuhmossa iltapäivällä, oltiin nimittäin menossa Kuikan Kämpälle susia kuvaamaan! Olin haaveillut pääseväni näkemään susia Suomessa jo monta vuotta, ja koska Kari on kaltaiseni susityttö niin jo ennen kuin hänen tuloa tänne oli edes kunnolla suunniteltu oli selvää että sinne on päästävä. 

Päädyttiin lopulta ajamaan Joensuuhun asti yötä myöten. Aamulla otettiin asiaksi käydä shoppailemassa, sillä Karin matkalaukut oli jääneet jatkolennolta eikä saapuneet edellispäivänä. Onneksi kaikki akuutein oli käsimatkatavaroissa!

Iltapäivästä sitten saavuttiin Kuikalle ja suurella jännityksellä odotettiin oltaisiinko niin onnekkaita että nähtäisiin hukkia. Justiinsa muutamaa päivää aiemmin olin kuullut että pennut oli käyneet eka kertaa näytillä. 

Kerettiin just ja just istua persiillemme kun meillä oli jo kuvattavaa, aikainen nalle. Mä vielä kaikessa rauhassa säädin kameroita koska nallen kuvaus ei ollut mulle se ykkösjuttu ja kun maisemakaan ei ollut erityisen esteettinen, kun sitten yhtäkkiä huomasin että pirkale sieltähän eka susikin jo saapuu! Hetken päästä niitä oli jo kaks. Tämä ensimmäinen kohtaaminen meni kyllä niin mahottomissa innostustärinöissä että kuvista ei jäänyt oikeen mitään julkaisukelpoista ja keskityinkin lähinnä vaan ihailemaan noita upeita otuksia. 

Myöhemmin ne tuli vielä useampaankin kertaan esille, 1-4 sutta yhtäaikaa ja epäiltiin aamulla että oltiin nähty yhteensä ehkä 6 eri yksilöä. Pentuja ei näkynyt, mutta oltiin hurjan onnellisia että ylipäätään nähtiin susia. 

Nalleja ei sen ensimmäisen vilauksen jälkeen sitten näkynytkään mutta kuten sanottu, sudet kävi useaan otteeseen. Myös ahma ja kotka kävi kuvattavana, tosin niin kaukana että edes mun 600mm putkella ja 1.4 telejatkeella ei saanut hyviä kuvia. 

Aamulla jatkettiin sitten Vartiukseen, lisää kuvausta ja elukoita luvassa! On ollut muuten hassua huomata näiden Vartiuksen vuosien aikana miten tietyt karhuyksilöt on alueella aina tiettyyn aikaan vuodesta, ja sitten taas ei. Alkukeväästä yksi ensimmäisistä oli Nöösi, joka on kevätkarhu. Katoaa kun kiima-aika alkaa ja sitä näkyy seuraavan kerran vasta seuraavana keväänä, ei koskaan kesällä tai syksyllä. Hemuli taas on heinäkuun karhu, valtavan pullea vanhus, joka tulee ensimmäisten helteiden aikaan ja pysyttelee niin kauan että ilmeisesti lähtee jo unille, on yleensä ensimmäinen joka katoaa. Mutta sen ajan mitä se tuolla on, se onkin tosi luotettava ja tulee joka ikinen päivä, hyvä ettei kellolleen. Niin oli nytkin elokuun alussa, Hemuli oli uskollinen ja ilmaantui paikalle ensimmäisenä joka päivä. Myös Akakaputte kävi näytillä sekä ainakin 3 eri ahmaa. 

Hemuli

Akakaputte

Vaikka olinkin päivät töissä, kerettiin silti käydä pieni kierros Iso-Palosella ja vähän shoppailemassa Kuhmossa sillä Karin laukut ei ollu vieläkään tulleet. Ja pääsihän Kari myös vihdoin marjastamaan, josta oli puhunut jo monta vuotta! Tuoreet metsämustikat on kovasti parempia kuin pensasmustikat!

Muutaman Vartiuksessa vietetyn päivän jälkeen oli aika jatkaa kohti pohjoista, tuttua reittiä Suomussalmen Talvisotamuseon kautta Hossaan. Olikohan kolmas kerta 3 vuoden sisään kun tein  saman reitin, kohtahan se menee jo rutiinilla! Mutta tuolla on vaan niin kiva liikkua että ei haittaa yhtään. Käytiin evästämässä Hossan luontokeskuksessa ja varattiin telttapaikka. Ajateltiin että josko ensin pystytetään teltat ja vasta sitten patikalle, jos käykin vaikka niin että patikan jälkeen väsyttää liikaa. Patikaksi valikoitui Värikallion kierros joka käytiin lähes päivälleen 2 vuotta aikaisemminkin Villen kanssa.

Hiljaista kansaakin piti käydä moikkaamassa

Yöstä tulikin astetta jännittävä, kun yhtäkkiä heräsin outoon ääneen ja nousin istumaan. Hetki siinä meni kun tajusin, että PORO puskee sarvillaan mun telttaa. Muutaman kerran sille huutelin että mee ny helekattiin siitä, mutta ei, se vaan puski vuorotellen sarvilla, vuorotellen vihaisesti potki etujaloilla. Mikä säkä, ettei osunu mua päähän sillä satuin nukkumaan pää just sillä puolella minkä päätyyn hyökkäili. Karikin heräs siihen kun mä siinä huutelin, avas telttansa oven ja sai sillä säikäytettyä poron lopulta tiehensä. Ei muuten ihan heti tullu uni uudestaan!

Ilmoitettiin tästä aamulla luontokeskukseen mutta työntekijä vaan naureskeli, ei tuntunut uskovan meitä. Toivottavasti ei tule tavaksi kyseiselle yksilölle.

Mikä lie sitten mun teltassa niin ärsyttänyt?

Aamulla oltiin jo aika aikaisin liikenteessä koska tarkoitus oli keretä paitsi patikoida, ajaa Kuusamon kautta Rovaniemelle ja käydä sielä ainakin joulupukkia moikkaamassa ja Arktikumissa. 

Päivän patikan oli tarkoitus olla Ölökyn ähkäsy, mutta päädyttiin tekemään vaan puolikas eli riippusillalle asti ja toista puolta takaisin. 

Kuusamossa tehtiin pikainen huoltopysäkki vessatauon ja jätskitötteröiden merkeissä. Ehkä seuraavalla kerralla pysähdytään pitemmästi? Jostain syystä en oo itsekään oikeen koskaan Kuusamon alueeseen isommin tutkaillut. Kun olin lapsukainen, mun perheellä oli aina vakiopaikka asuntovaunulla Iso-Syötteellä ja vietettiin useita viikonloppuja / lomia siellä, muut laskettelukeskukset ja melkeen koko Lappi on jäänyt siten hyvin vähälle tutustumiselle. Muutamana talvena käytiin kyllä Muoniossa kun olin vähä vanhempi mutta kuitenki vielä alaikäinen. Silloin tuli testittyä Yllästä, Olosta ja Pallasta mutta aika vähälle nekin jäi, meidän perheessä kun on yleensä aina ennemmin hiihdetty kun lasketeltu. Rukalla en oo tainnu ikinä käydä talvella, ainoastaan kesällä ja sillonkin vaan pari lyhkästä piipahdusta. No, ehkä sekin vielä joskus edessä. 

Nyt kuitenkin jatkettiin siis aika suoriltaan kohti Rovaniemeä. Poroja oli liikenteessä aika paljon ja sekös meitä riemastutti, etenkin kun niin nätisti pysyttelivät poissa tieltä. 

Joulupukinmaahan kerettiin just ennen sen sulkemista, mutta kerettiimpäs! Karin isä soitteli että menkääpäs kameran alle niin hän näkee meidät, oli löytänyt livekameran netistä. Käytiin sielä heiluttelemassa.

Taas vaihteeksi oli luvattu sadekeliä, joten meidän suunnitelma yöpyä vielä teltassa vaihtuikin hotelliin. Hotellin alakerrassa oli kiinalainen ravintola joka kutsui meitä ja ai luoja että olikin hyvää ruokaa. Lämmin suositus Da Zhong Hualle!

En ymmärrä miten voi aika mennä niin nopeaa, mutta aamullahan se olikin sitten jo torstai joka tarkoitti että Kari oli ollut Suomessa jo viikon. Vielä toinen viikko jäljellä, joten oli hyvä hetki kääntää auton nokka takaisin etelään. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!