Talvinen Iso-Syöte

Viime vuonna päätettiin viettää vähän erilainen joulu, ja lähteä kaksisteaan (+koirat) Syötteelle. Varattiin mökki Pikku-Syötteeltä, hiihtolatujen vierestä. Ville rupes jo viime vuonna puhumaan että ehkä hänkin haluais sukset, vaikka on aina inhonnut hiihtoa. Nythän sitten hommasin sille joululahjaksi setin jota päästiin sitten jouluna testimään. Kyllähän siinä isännän suusta tuli useampia kirosanoja mutta kiltisti silti hiihti perässä ( ja välillä edessäkin :D ) 


Torstai- iltana saavuttiin paikalle ja mökki oli oikeen mukava pikkumökki tosi kivalla paikalla, samassa pihapiirissä oli toinenkin mökki mutta se oli jouluna tyhjillään josta oltiin hyvillään, ihanan rauhallista. 


Aatonaattona käytiin hiihtelemässä pieni 6km testilenkki, josta eka kilometri oli pelkkää laskua. Sinällään ihan kiva, mutta Ville kun ei ollut hiihtänyt tosiaan lähemmäs 20vuoteen, niin ois ehkä ollu hyvä harjoitella vähän tasamaalla ensin. Piiiiiitkä lasku päättyi ladun T-risteykseen, arvaatteko miten kävi? Ville ei muistanu miten suksilla jarrutetaan joten päätti että kaatuminen on parempi vaihtoehto kuin päästää pitkäksi umpihankeen. Mä hämmennyin siitä niin täysin että en kerennyt väistää ja siinä oltiin yhdessä mukkelismakkelis. Mahtava alku :D


Hiihtolenkin jälkeen oli hyvä käydä vähän Iso-Syötteen huipulla olevalla hotellilla herkuttelemassa kaakaolla. Vuoden pimeimmän ajan ollessa käsillä ei valoa liian pitkäksi aikaa riittänyt, mutta kerettiin silti ennen pimeän tuloa. 



Oltiin jo hyvissä ajoin ennen reissua päätetty että tänä vuonna ei perinteistä kinkkua paisteta, vaan päätettiin eka kertaa ikinä itse tehdä pulled porkia. Ai luoja miten hyvää siitä tuli! Vieläkin tämän kuvan nähdessäni voin suorastaan haistaa ja maistaa, ihan suu napsuu!

Kyllä se vaan on aina oma fiiliksensä siinä valmistuksessa vaikkei perinteinen kinkku ollutkaan mutta koko yö paistettiin, pari kertaa herättiin tarkistamaan että miltä näyttää. 


Koirat oli tosiaan mukana, joten niinäkin päivinä kun ei hiihtämässä käyty, käytiin kuitenkin useampaan kertaan ulkoilemassa. Oli kyllä niin mahdottoman hiljaista tuolla jouluna, ei paljoa turisteja. Laduillakin tuli hyvin harvakseltaan ketään vastaan ja samoin rinteet oli aika tyhjiä. 


Loma oli niin kertakaikkisen onnistunut ja rentouttava, että päätettiin käyttää parin viikon päässä siintävä talvilomakin Syötteelle matkustamiseen vaikka alkuperäinen suunnitelmta oli mennä joko Kanarian saarille, Kaliforniaan tai Floridaan. 

Tällä kertaa varattiin mökki Pytkynharjulta. Oltiin kyllä tosi tyytyväisiä joulunakin vuokrattuun mökkiin, mutta sen lähiladut oli jo koluttu ja haluttiin että pääsis ladulle suoraan mökiltä ilman että tarvii autolla siirtyä. Tämäkin mökki oli tosi onnistunut valinta, tykättiin siitä jopa vielä enemmän vaikka siinä olikin huomattavasti enemmän naapureita. Niissä ei kuitenkaan juuri ketään ollut muutoin kuin viikonloppuna, kun ei ollut mikään tyypillinen loma-aika. 





Toisin kuin jouluna, jolloin meille sattui aika kylmät kelit, nyt oli parin ensimmäisen päivän pikkupakkasten jälkeen koko loppuviikko plussakeliä. Välillä satoi vettä, välillä räntää, ja erehdyttiimpä sitten räntäsateessa lähtemään hiihtämään. Karvapohjasuksillahan se tarkoitti sitä että suksen pohjaan jäi mahottomat määrät lunta jolloin ei oikein suksi luistanut :D meinasin kuolla nauruun kun suht jyrkässä alamäessäkin tökki niin pahasti, että menin nytkähdyksittäin eteenpäin ja loppujen lopuksi naamalleni hankeen. Oh well... ei sattunut, nauratti vain. 





Pönnikään ei varsinaisesti nauttinut räntäkeleistä

Illat kului lähinnä lukien, tv:tä katsellen ja korttipelejä pelaten. Kolmantena lomapäivänä satoi vettä koko päivän joten päätettiin lähteä täydennysreissulle Ranualle kun ei olis ollut kuitenkaan päiväksi mitään erityistä tekemistä kun ei haluttu vesisateessa lähteä ulkoilemaankaan enempää kuin koirien pissatuksen vuoksi oli pakko. 

Luontodokkareita tuli tuijoteltua yks jos toinenkin, Pönniäkin kiinnosti mutta muut vain tuhisi tyytyväisenä vieressä


Neljäntenä lomapäivänä oli myös kovin kostea keli, ja vähän tihuttikin mutta suurimmaksi osaksi kuitenkin vain utuista joten lähdettiin luontokeskukselle ja Teerivaaran kierrokselle patikoimaan, reitti lähtee luontokeskuksen pihasta. Ihan suht hyvässä kunnossa oli tuo reitti, hyvin tamppautunut läskipyörien ja lumikenkien alla joten vain parissa kohtaa meni jalka hangen läpi. Nousu oli kyllä aika raskas, vaikka reitti ei pitkä ollutkaan mutta mulla otti tuo muutaman kilsan rykäsy paljon kovemmalle kuin viimeisen päivän Ahmatuvan reissu 17km.  Huipulla paistettiin Teerituvalla makkarat ja ei oo kyllä usein makkara maistunut paremmalta kuin tuon jälkeen :D Alastulo olikin sitten huomattavasti helpompaa, toki sitä kautta oli reittikin lyhyempi. Sen verran myöhään oltiin liikenteessä, että kerkes jo hämärtyä, pimeään aikaan ei kuitenkaan tarvinut taivaltaa vaikka siltäkin varalta oli kyllä otsalamput repussa mukana. 










Jokin käsittämättömän kova ihastus mulla kyllä Syötteeseen on, vaikka välissä olikin lähes 10v etten siellä käynyt laisinkaan. Meillähän oli koko mun lapsuuden ja nuoruuden asuntovaunulla kausipaikka tuola, joten joka talvi tuli vietettyä tuolla lomat ja paljon viikonloppuja, joten nostalgiaa on. Kesäisin en ole juurikaan Syötteellä käynyt ennen yhden yön pyrähdystä toissa vuonna, mutta sekin vaikuttaisi kovasti kokemisen arvoiselta. Oltiin ennakkoon kovasti suunniteltu että ei pelkästään hiihdetä vaan kokeillaan myös muita aktiviteetteja kuten lumikenkäilyä, läskipyöräilyä ja moottorikelkkailua vaan niin vain jäi kaikki muu väliin ja liikuttiin vain jalkapatikalla tai suksilla.  

Monta lenkkiä tuli kyllä hiihdettyä! Suosikiksi jäi meille molemmille Ahmatuvan reitti joka olikin mulle tuttu lapsuudesta. Jo viikkoja etukäteen haaveilin Ahmatuvan munkeista... ja maistuihan se nyt hyvältä menomatkan jatkuvan nousun jälkeen! Tuo reitti on 8,5km suuntaansa joten huomattavasti pitempi kuin mitä oon kertaakaan aikuisiällä hiihtänyt. 






Viikko meni nopeaa. Viimeisenä iltana käytiin vielä Iso-Syötteen huipun hotellilla syömässä ja olihan herkkua. Ja näkymät tietenkin upeat! Kovasti yritin Villeä houkutella vielä kolmatta kertaa samalle talvelle Syötteelle, 5 päivän reissu ois ollut suht helposti järjestettävissä kun meillä ei mene ajomatkaan kuin nelisen tuntia, vähän reilu. Mutta ei. Ne parit viiden päivän vapaat mitä tähän keväälle oli järjestetty, kului sitten ihan muissa merkeissä. Josko ensi vuonna sitten taas, nyt kun päästiin jälleen talvimatkailun makuun vuosien jälkeen. 


Kommentit

  1. Vau, kylläpä nuo Syötteen maisemat näyttävät todella upeilta mahtavine tykkylumineen. Ja talviset maisemat vuoden pimeimpään aikaan ovat myös aina upeita. Tässäpä näitä molempia sai ihastella yhteisesti. Saa nähdä, mitä ensi talvena tulee tehtyä. Yksi vaihtoehto olisi joku mukava talvinen loma Suomessa tai lähtö lämpimään, ja itse asiassa molemmat kuulostavat oikein hyviltä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämän vuoden Usan roadtripin suunnitelma julki!

Mitä maksoi 3kk roadtrip Amerikassa?

Gibraltarin ihanat apinat