Skandinavian Roadtrip 2024; Osa 5 ; Saksa

Koska oltiin jo valmiiksi "niin lähellä" Saksaa päätettiin lisätä vielä yksi kohde reissun agendalle. Villellä oli nimittäin käymättä Laboessa sijaitseva U-995 sukellusvenemuseo.

Suorinta reittiä ei tokikaan menty (koska me mentäis?) vaan ajettiin aamusta Tanskan rannikkoa Vattimeren kansallispuistoon. Aiemmasta viisastuneena oltiin tällä kertaa ajoissa liikenteessä ja kerettiin  kansallispuistossa jopa vierailijakeskukseen ihan ajan kanssa. Vierailijakeskus sijaitsee Ribessä ja tarkoitus oli käydä myös Mandön saarella mutta sinne olisi päässyt vain vesibussilla johon ei enää sille päivää saanut lippuja. Kävellenkin olis vielä päässyt saarelle siinä kohtaa kun oltiin paikanpäällä, tosin jalat ois kastunut. Mutta takaisin ei sitten enää oliskaan noin vain tultu. 

Vierailijakeskukselta sanoivat että kannattaa kuitenkin patikoida rantaan kun kysyttiin missä kannattais käydä. No sehän oli tosiaan vaan tietä pitkin kävelyä kymmenien muiden turistien kanssa. Matkan varrella oli kyllä nättejä kukkaniittyjä, mutta aika tylsäähän se oli tietä pitkin kävellä. 

Tämä kansallispuisto oli meidän molempien mielestä koko reissun tylsin, mutta tulipahan käytyä. 

Lampaita ja lehmiä laidunsi kansallispuiston niityillä

Sitten kohti Saksaa! Motarilla ajaessa meinas vähän kuumottaa, nopeudet kun on vähän eri luokkaa kuin Suomessa. Ja eiköhän liikenne pysähtynyt tyystin ihan alkutekijöihinsä ja oltiin jo ihan varmoja että joku iso kolari siellä on mutta radiosta kuultiin että kyse olikin "vain" kaatuneesta öljyrekasta. Ei kun kiertotielle! (joka kyllä oli muutenkin miellyttävämpi, näkipähän edes bähän jotain maisemiakin).

Luultiin olevamme hyvissä ajoin perillä kun kello oli vasta seitsemän pintaan kun löydettiin eka sopiva leirintäalue vain lyhyen matkan päässä sukellusvenemuseosta. Mitä vielä, Saksan leirintäalueiden respat menee kiinni jo kolmen maissa iltapäivällä! Leirintäalueita oli kyllä valtavasti, mutta respat oli tosiaan menneet jo aikaa sitten kiinni ja leikkarit oli porttien takana että sinne ei ihan noin vain ajeta niinkuin me ollaan totuttu toimimaan pohjoismaissa ja jenkeissä. Lisäksi melkeen kaikissa oli lappu luukulla että ne on vielä täynnäkin. 

Viimein löydettiin yksi, jonka portilta löydettiin puhelinnumero johon soittamalla saatiin lähellä majaileva työntekijä paikalle ja telttapaikka yöksi. Siellä tilaa näytti olevan paljonkin kunhan vaan pääsi sisälle. Ihana leikkari olikin, ja vain 5min kävelymatkan päässä rannalta. Luonnollisesti piti päästä iltakävelylle kun oli saatu teltta pystyyn ja käytyä suihkussa.

Rannalla oli tälläsiä hauskoja aurinkosuojatuolijuttuja vuokrattavana, toki tuolloin illalla jo pulju kiinni,

Rannalta löytyi myös tälläinen jätepiste, mistä sai ottaa ämpärin ja poimijan matkaan ja kerätä roskia pois luonnosta. Ihana idea! 

Iltakävelyn päätteeksi piti vielä vähän mutustaa iltapalaa ennen kun sai taas kellahtaa makuupussiin pötkölleen. Ai että, kesä ja telttailu, kuinka sinua kaipaankaan! 

Aamusta oli sitten edessä Villen reissun kohokohta, U-995 sukellusvene. Tämä yksilö ja malli ylipäätään oli käytössä toisessa maailmansodassa. Tätä tyyppiä on valmistettu yhteensä 91 kappaletta, ja tämä yksilö on ainut laatuaan joka on säilynyt näihin päiviin asti. 

Toisen maailmansodan jälkeen Saksa luovutti tämän Norjalle jossa se kulki nimellä Kaura aina vuoteen 1965 saakka. Norja palautti sukellusveneen Saksalle ja se museoitiin v. 1971. 

Olikohan tämä nyt kolmas sukellusvene jonka sisällä on käyty, ja minun silmään ne on kaikki enemmän tai vähemmän samanlaisia mutta oli ihana nähdä miten Ville oli innoissaan ja selkeästi nautti kohteesta. 

Isojahan nämä ei ole, joten aika nopsaa tämä oli läpi käyty vaikka Ville varmasti keskivertoturistia perusteellisemmin kävikin kaikki läpi. 

Koska oltiin edellispäivänä nähty "ihan tarpeeksi" sitä autobahnia ja tahdottiin ennemmin oikeastikin nähdä Saksaa kuin pelkkiä moottoritien reunoja, ajeltiin pikkuteitä ja ihania rantakaupunkeja ohittaen kohti Tanskan rajaa ja Fleggaardia. 

Lounaspaikaksi valikoitui Villen toimesta tällä kertaa kebabmesta Kebab Heroes, Harrisleen kaupungissa. Oikein oiva kepu olikin, ja ilmeisen suosittu paikka koska annosta joutui jonottaa yli puoli tuntia. No, nälkähän kasvoi siinä odotellessa ja se nälkähän tunnetusti on paras mauste joten tottakai se oli namia!

En enää muista miten päädyttiin (vahingossako?) juuri ennen rajan ylitystä Calle Kruså -taxfree myymälään, etsittiinköhän vaan karkkikauppaa :D (ei yllättäis meidän herkkusuilla...) mutta joka tapauksessa sinne jotenkin osuttiin ja karkin lisäksi mukaan tarttui Paulaner olutta, joka oli ihan naurettavan halpaa nimittäin 20e / laatikko. Ville harmitteli moneen kertaan että miksi otti vain yhden laatikon. Suomessa Paulaner on niin kovin kallista että tuohan oli ihan naurettavan edullinen. 

Sitten oltiinkin jo takaisin Tanskassa. 

Varmaan joutuu joskus käydä paremmin Saksaankin tutustumassa, mulla tämä oli nimittäin ensimmäinen kerta ikinä Saksassa ja ei jäänyt oikein mitään mieleen. (en nyt laske niitä kertoja kun on tehty välilasku jossain Saksassa, koska eihän silloin ole lentokentältä poistuttu).

Jotenkin Saksa ei ole koskaan ollut kiinnostava kohde mulle, mutta kai sieltäkin jotain kivoja luontokohteita löytäisi kun rupeaisi selvittelemään. Ja onhan me puhuttu ties kuinka kauan sellaisesta piiiiiitkästä Euroopan roadtripistä, vähintään pari kuukautta, niin eiköhän siinä kerkeisi jo Saksaakin vähän koluta. Vielä joskus se toteutuu.