Usan roadtrip 2025 ; Nevada & Idaho

Sitten oliskin vuorossa yksi koko reissun pisimmistä ajopäivistä! Aiempien reissujen perusteella tiedettiin että Nevadassa nyt ei oikein kiinnostavia kohteita löydy, joten päädyttiin ajamaan aina Idahon Twin Fallsiin asti joka oli n. 850km ja meidän valitsemalla reitillä pelkkää ajoa reilu 7h, ilman pysähdyksiä.

Alkumatkasta pysähdyttiin kenkäpuulla (The Shoe Tree) joka sattumalta löydettiin Elinan kanssa 2014 kun matkattiin Yellowstonesta kohti Yosemitea. Tälläkään kertaa meillä ei ollut sinne lisättäväksi kenkiä, mutta olipahan joku syy pysähtyä puuduttavalla ajomatkalla vähän jaloittelemaan. 

Kenkäpuun tarina sai (ainakin huhun mukaan) alkunsa kaaauuuuuan sitten kun häämatkalla ollut pariskunta rupesi automatkalla riitelemään ja pysähtyi tien sivuun kinastelemaan. Vaimo uhkasi mieluummin kävellä kotiin kuin tulla takaisin autoon, jolloin mies sanoi että kävelet sitten ilman kenkiä ja heitti kengät puuhun ja kaasutti tiehensä. Palasi kuitenkin jonkun ajan päästä vaimoa hakemaan ja saivat erimielisyydet sovittua, mutta aina vuosipäivänä kävivät sitten heittämässä uuden kenkäparin puuhun, ja mitä ilmeisimmin puu on saanut koristetta muitakin koska kenkiä on valtavasti. 

Näkymää kenkäpuun parkkikselta

Vielä oli luvassa toinen ihan ekalta jenkkireissulta tuttu kohde, nimittäin International Cafe Austinissa. Aika karu tämä oli jo tuolloin 2014, mutta ei ollut ainakaan kyllä kasvojenkohotusta saanut tämän reilun 10v aikana :D 

Ihan sinällään näkemisen arvoinen paikka, mutta en ehkä kyllä söis tuolla, enkä majoittuis :D Ville kyllä otti kahvin mutta vain mukaan, ja tuumas jäädä juomatta että ei ollut hyvää sekään. 

Tässäpä vielä pari maisemakuvaa ajomatkan varrelta, hyvin tyypillistä Nevadaa.

Nevadastapa ei tällä reissulla tämän enempää kertomista ole, pelkkää ajoa ja kuuman kanssa tuskailua. Mutta Idahon puolelle ja Twin Fallsiin selvittiin ja ajettiin suorinta reittiä KOA:lle josta onneks saatiin vielä telttapaikka. Oli nimittäin sen verran helle helpottanut, että vaikka edelleen oli kuuma niin viitsittiin silti jo mennä telttaan yöksi. Oisko se ollu joku +27 sillon vähän ennen hämärää ja siitä tietysti vielä vähän laski yöksi. Olipas kiva päästä taas telttaan parin hotelliyön jälkeen! Leikkarikin oli tosi kiva, niinkuin KOAt yleensäkin. 

Twin Falls oli valikoitunut majapaikaksi lähistöllä sijaitsevan Thousand Springs state parkin vuoksi. Joten heti aamusta suunta sinne. Puisto koostuu useasta eri yksiköstä, jotka ovat eri puolilla Twin Fallsia. Ensimmäisenä ajettiin luoteeseen Hagermaniin jossa vierailijakeskus on.  Se oli aika pieni, ja tosi nopeasti läpikäyty. 

Ensimmäinen vierailtu yksikkö oli Ritter Island, jolla sijaitsi kuuluisa Guernseyn tila. Paitsi tilan historian, myös alueen vesiputousten vuoksi oikeinkin mieluisa ja viihdyttävä kohde!

Naapurista löytyy vuokrattavaksi myös pari taloa, joissa oli ihan kohtuulliset hinnat verrattuna alueen hotelleihin ja vielä kun taloihin mahtuikin aika monta majoittujaa kerralla. 

Nämä yllä olevat vesiputoukset näkyi suoraan navetan kulmalta. 

Parkkikselta lähti patikkareitti myös toiseen suuntaa, ja hetken matkaa sitä käveltiinkin mutta se olikin kivivyöryn vuoksi suljettu. Päästiin silti näkemään vielä nämäkin upeat putoukset.

Tuolta jatkettiin seuraavalle yksilölle, eli Box Canyonille. Täällä kävi niin järkyttävän kova tuuli, että henki salpautui ja hattu lensi päästä useamman kuin kerran joten ei kauaa alueella viihdytty. Harmi, sieltäkin olis nimittäin mennyt kivan oloinen patikkapolku joka kylläkin vaikutti hieman vaativalta :D mutta nuo olosuhteet ei nyt houkuttanut. 

Tämä Idahon tuuli on muutenkin hassu asia. Joka ikinen kerta kun ollaan oltu Idahossa, on tukka meinannut lentää päästä. Se onkin vinkeä tunne, kun on muuten niin hitokseen kuuma, mutta tuulee niin kovaa että se vilvoittaa kyllä kivasti mutta toisaalta kun se tosiaan tuulee NIIN kovaa että kirjaimellisesti salpaa hengen vähän väliä. Kaupungissa se nyt ei niin pahasti tunnu, mutta tuolla aakealla laakealla. Ja tottakai jatkuvasti suu täynnä hiekkaa sun muuta mitä tuuli kuljettaa.

Viimeisenä puiston kohteena oli vielä Niagara Springs, jolle oli suurimmat odotukset. Ehkä juuri siksi kokemus jäi vähän valjuksi. Olihan sielläkin upeita putouksia ja niin kovin vehreää, ei käy kieltäminen. Nämä kuvat ei tee kyllä mitään oikeutta paikalle, eikä vähiten sen vuoksi että alkureissusta mun puhelimeen tuli järjestelmäpäivitys joka paskoi kameran laadun ihan täysin.

Voi miten minä kärsinkään tuosta hyvän kännykamerani laadun heikkenemisestä tuolla reissussa. Sen vuoksi ei edes oikeen tehnyt mieli kuvata siihen malliin kuin yleensä, joten koko reissusta on paljon vähemmän kuvia kuin yleensä. 

Puistoilun jälkeen käytiin kaupungissa syömässä ja jätskillä. 

Ja siis onhan tämä ihan kaupungin keskustan tuntumassa oleva joki ja kanjonikin aika upeita!

Twin Fallsista matka jatkui itään, ja tuolle päivää Pocatelloon saakka jossa majoituttiin taas KOA:lla. Sen verran hyvissä ajoin oltiin taas paikalla että kerettiin hyvän aikaa vielä istua, lukea ja evästää ennen vetäytymistä unille.Ai että miten ihanasti kaskaat taas siritti illalla ja auringonlaskun aikaan noista puista leijaili jotain valkoisia höttösiä tuulen mukana, melkein kuin ois lunta satanut. 

Seuraavaksi päiväksi oli suunniteltu ajaa Island Parkiin saakka pohjoisemmas, joka onkin jo aika lähellä Yellowstonea! Moni puiston vierailija majoittuukin Island Parkissa koska sieltä ei aja enää kuin tunteroisen Yellowstonen läntiselle portille. 

Matkalla tuli ensimmäisenä vastaan potaattimuseo! Mutta tietenkin oltiin taas niin aikaisin liikkeellä, että se avautui vasta yli tunnin päästä. Mutta pääsi Ville sentään ottamaan kuvan jättiläisperunan kanssa :D Idahohan on kuuluisa perunoistaan, joten tottakai perunamuseo on nimenomaan Idahossa. 

Idaho Fallsissa pysähdyttiin toiselle aamupalalle, sillä leikkarilla oli syöty vaan vähän ja nälkä alkoi olla. Ihan hirmuisen iso suositus Great Harvest Cafelle! Paitsi että leipomukset oli kerrassaan herkullisia, myös naurettavan edullisia ja tuohon aikaan aamusta jokainen sai vielä valitsemaansa leipää ilmaiseksi annoksen kylkiäisinä. Erilaisia leipiä oli valittavana varmaan ainakin kymmenen, ja nuo kaksi mitä maistettiin oli ainakin aivan super nam.

Tuo Villen 0,75litran kahvikuppi näyttää vähän skaalaa kuinka isoja nuo muffinssin ja porkkanakakkukin oli, kyllä todellakin kävi aamupalasta, oltiin ihan ähkyssä ku tuolta lähettiin!

'Mutta niin vain lähdettiin vielä kiertämään kaupunkia ja erityisesti joenrantaan kävelylle ihailemaan taas kerran niitä vesiputouksia, joita täällläkin oli kuten kaupungin nimestä voi päätellä. 

Harva kaupunki ihastuttaa, mutta Idaho Falls oli nyt sellainen. 

Tarkoitus ei ollut alunperin tehdä kuin pikainen Walmart pysähdys täällä, mutta siellähän hurahti aika pitkälti koko aamupäivä. Mutta sehän onkin meidän matkoilla usein parasta, että ei niin paljoa suunnitella vaan aikatauluissa on varaa mennä sen mukaan mitä eteen tulee ja mikä kiinnostaa.

Lopulta matka kuitenkin jatkui Island Parkia kohti.

Iiih!! Tetonsit näkyy jo!!

Ashtonista käännyttiin pikkutielle itään, sillä ennen Island Parkia meillä oli vielä yksi kohde kiikarissa, nimittäin Mesa Fallsit. Ai että nautin näistä pikkuteistä isojen moottoriteiden sijaan! 

Mesa Fallseista olin kuullut useammastakin eri lähteestä, että se on vähän tälläinen piilohelmi joka jää usein Yellowstonen ja Tetoneiden varjoon ja siellä käy vain vähän vieraita vaikka upeasta paikasta on kyse. 

Alue on alunperin ollut lähinnä talvikohde, sillä siellä on sijainnut aikoinaan laskettelukeskuksia. 

Nykyään laskettelukeskukset on suljettu, mutta ilmeisesti hiihtoa siellä pääsee talvisinkin harrastamaan edelleen. 

Alempia putouksia (Lower Mesa Falls) päästiin ihailemaan vaan kauempaa, sillä Villeä ei yhtään huvittanut lähteä kävelemään lähemmäs putouksia koska se olisi vaatinut aika kovasti laskua mennessä ja taas takaisin tullessa sitten kova nousu. Joten ihailtiin kauempaa. 

Ylemmät putoukset sen sijaan pääsi näkemään helpommin läheltäkin, kulkemalla vain lyhyen ja helppokulkuisen asvaltoiden lenkin, olisikohan kilometrin paikkeilla ollut yhteensä. Reitin pystyi kulkemaan esteettömästi, tai jos halusi vähän oikaista niin parissa jyrkemmässä kohdassa oli myös rappuset. 

Jotain petolintuja tuolla lenteli useampia, olisikohan olleet sääksiä, ihan niin läheltä ei päästy näkemään että olisi meidän lintutuntemuksella varmaksi voinut tunnistaa. Ei ne kuitenkaan kotkan kokoisia olleet. 

Tien varressa oli siellä täällä hurmaavia kukkaniittyjä. Yksi niistä oli niin kertakaikkisen kaunis ja kukkia täynnä, että vallan määräsin auton pysäytettäväksi jotta sain käydä kuvaamassa.

Kattokaa nyt miten ihana paikka!

Kaiken tämän jälkeenkin kello oli vasta sen verran vähän kun saavuttiin Island Parkiin, että päätettiin ajaa vielä yhteen kohteeseen pohjoisemmas, eikä menty vielä vastaanottamaan majapaikkaa vaikka se oli ihan tuon valtatien varressa ettei olis edes tarvinut reitiltä poiketa. Se kohde menee kuitenkin jo Montanan puolelle, joten jätän sen omaksi postauksekseen. Tässä kuitenkin vielä yksi ihana kuva ajomatkalta Montanaan, vielä Idahon puolelta.

En ymmärrä miten kerettiin nähdä ja kokea tuon yhden päivän aikana niin valtavasti, vaikka Montanan kohteessakin meni monta tuntia! Silti kerettiin vielä valoisalla kerrassaan herkulliselle pizzalle The Parlor At The  Macs Inniin. Siis aivan kertakaikkisen herkullinen pitsa!!

Erityisen kunniamaininnan ansaitsee myös meidän majoitus Buffalo Resortissa. Oltiin vuokrattu pikkumökki, tälläinen aika perinteinen leirintämökki jossa on vain yksi huone eikä omaa vessaa, mutta nämä mökit oli aivan uusia ja tosi hienoja. 

Meidän mökki ulkoa...

...ja meidän mökki sisältä

Täällä hintaan kuului myös aamupala, joka on aika harvinaista! Eihän ne mitään erityisen kaksisia ole, mutta ajaa asiansa. Koko resortin alue tuntui uudelta / uudistetulta ja tosi hyvin hoidetulta. 

Myös tälläinen hauska eläinbongaustaulu löytyi, ja bongattiin tuolta ylhäältä keskeltä teksti "HIRVI!" :D  Suomalaisia siis ollut ennen meitäkin liikenteessä. 

Nämä tuvat oli aavistuksen isompia, niissä mahtui majoittumaan jopa 5henkeä parven ansiosta.

Tämä päivä oli kyllä ehdottomasti yksi koko reissun parhaista päivistä. Ja seuraavana päivänä meitä odotti Yellowstone!