Making it happen

Jostain Kroatia oppaasta tai blogista muistan lukeneeni maininnan Biokovosta, mutta en oikeestaan mitään muuta. Mutta kun edellinen yö oltiin oltu ihan vieressä Makarskalla, niin oli sopiva sauma lähteä aamulla ajamaan vuorenrinnettä ylös, koko matka 23km Kroatian toisiksi korkeimmalle huipulle Sveti Jurelle saakka (1762m). Heti puiston portista sisälle ajettua tuumattiin että hitto ompas kapea tie... puistonvartija oli kyllä meille vakuutellut että tie ei oo yhtään vaikea ajaa eikä vaarallinen, mutta kyllä siinä vähän tuumas kuumottaa kun tiellä mahtuu hädin tuskin se yks auto ajamaan.. että mitä kun tulee joku vastaan. Toki siellä oli ohituspaikkoja, mutta ei nyt koko aika kuitenkaan. Paikoitellen oli melkoista serpentiinitietä, ei oo tullut vielä missään vuoristossa aiemmin noin tiukkaa serpentiiniä vastaan eikä etenkään niin montaa perättäistä tiukkaa käännöstä, samalla jyrkällä tiellä. Meinas tippua silmät päästä kun muutaman kilometrin päässä yhden tiukan serpentiinikäännöksen...

Koska Plitvice ahdisti turistimassoillaan, päätettiin yrittää onneamme vähemmin tunnetuissa kansallispuistoissa. Suunnaksi otettiin Pohjois-Velebitin kansallispuisto. No, siellähän satoi niin kaatamalla että ei tehty muuta kuin ajettiin läpi ja pysähdyttiin alueen museossa. Jatkettiin matkaa takaisin rannikolle ja siellähän paistoi komiasti aurinko ja oli suorastaan kuuma! Lämpötila tais olla jotain 28 paikkeilla. Pari tuntia hengailtiin Sveti Jurajn pikkukylässä ja käytiin syömässä (ja ihailemassa ohi kulkevia valaita!) ja jatkettiin sitten matkaa Krk saarelle hieman pohjoisemmassa. Siellä majoituttiin reissun hotelliyö. Hotellin parvekkeelta oli upea näkymä merelle. Vuokrattiin hotellilta polkupyörät loppupäiväks ja pyöräiltiin sinne tänne mäkisiä katuja ja rantabulevardia. Oltiin jo suht kaukana hotellilta kun ukkonen sit rupes jyrisemään ja vaikka käännyttiin heti takaisin niin ei keretty kuivina... ehkä puoli kilsaa ennen hotellia alkoi sade ja hotellille päästessä se ol...

Plitvicessä oli alunperin suunniteltu että saatettais viipyä kolmekin päivää. Loppuviimeks se kutistui yhteen päivään kun molemmat ahdistuttiin siitä valtavasta turistimäärästä niin paljon. Ei ollut Krka mitään verrattuna Plitvicen turistimääriin... Kaunistahan siellä oli kyllä kuin paratiisissa, aivan kertakaikkisen upea paikka. En sitten tiedä mihin aikaan vuodesta siellä pitäis käydä, että näkis sekä luonnon loistossaan että ei tarvis jumittua muiden turistien taakse. Me kierrettiin reitti H, joka oli 9km pitkä. Melkein kaikki reitit tuolla kiertelee noita järvien rantoja, mutta 2 reittiä kulkee metsässä. Niistä toki ei sitten näe niitä upeita järviä, jotka tuolla on niinku vähä just se juttu.. Ehkä seuraavalla kerralla kuitenkin kokeillaan niitä jos tänne suunnalle eksytään, epäilen että siellä sais olla enemmän rauhassa. Nuo järviä kiertävät reitit menee enemmän tai vähemmän päällekkäin, osa on lyhyempiä ja osa pidempiä. 

Kesäloma on vihdoin täällä! Toissa-aamuna norwegianin kone kuljetti meidät Splitin lentokentälle josta köröteltiin pari tuntia Sibeniciin jossa oli majatalosta huone varattuna. Aika ihana huone olikin, parvekkeelta näkyi merelle ja rannalle oli vain minuutin kävelymatka. Koska mun kameratarvikkeet vei niin ison osan matkalaukun tilasta (matkustettiin tänne päin pelkillä käsimatkatavaroilla) ja meidän oli siksi pitänyt jättää melkeen kaikki vaatteet kotiin, piti meidän ekana suunnistaa kauppaan hakemaan vähän hellevaatetta. Villekin löysi nyt 4vuoden etsinnän jälkeen mieleiset shortsit itselleen :D Ilta kului lähinnä parvekkeella istuen ja auringosta nauttien sekä naapurustossa ja rannalla kävellen. Täällä ei kyllä hotelleja juurikaan näy, mutta näitä majataloja on joka puolella. Saattaa olla vain pari huonetta per majatalo, tai sitten noita vähän isompia joka meilläkin oli. Meidän majatalossa oli 8 huonetta. Aamupalaa näihin ei yleensä kuulu tai jos kuuluu niin se on lisämaksusta. ...