Kroatia Vol.3 ; Krk ja Makarska

Koska Plitvice ahdisti turistimassoillaan, päätettiin yrittää onneamme vähemmin tunnetuissa kansallispuistoissa. Suunnaksi otettiin Pohjois-Velebitin kansallispuisto. No, siellähän satoi niin kaatamalla että ei tehty muuta kuin ajettiin läpi ja pysähdyttiin alueen museossa. Jatkettiin matkaa takaisin rannikolle ja siellähän paistoi komiasti aurinko ja oli suorastaan kuuma! Lämpötila tais olla jotain 28 paikkeilla.



Pari tuntia hengailtiin Sveti Jurajn pikkukylässä ja käytiin syömässä (ja ihailemassa ohi kulkevia valaita!) ja jatkettiin sitten matkaa Krk saarelle hieman pohjoisemmassa. Siellä majoituttiin reissun hotelliyö. Hotellin parvekkeelta oli upea näkymä merelle. Vuokrattiin hotellilta polkupyörät loppupäiväks ja pyöräiltiin sinne tänne mäkisiä katuja ja rantabulevardia. Oltiin jo suht kaukana hotellilta kun ukkonen sit rupes jyrisemään ja vaikka käännyttiin heti takaisin niin ei keretty kuivina... ehkä puoli kilsaa ennen hotellia alkoi sade ja hotellille päästessä se oli yltyny niin kovaksi että oltiin litimärkiä, kengät vaan hölskyi kun niillä käveli.
No, ei muuta kuin suihkun kautta vaatteiden vaihtoon ja sitten olikin jo aurinko tullut takaisin joten takas ulos ja pyörän selkään!
Siinä rannalla lähellä oli leirintäalue, jonka läpi tuo pyöräreitti meni. Kyllä tuli niin kova kaipuu leirintään että... ja Jenkkeihin! (ylläri...)

Täälä reissussa oon oppinu itestäni matkustajana parikin uutta asiaa : kaipaan nimenomaan leirintäjuttuja osana lomaa, vaikka en oo ennen 2014 jenkkireissua erityisemmin tykänny telttailusta. Toisekseen, vuoret on se juttu mihin kaipaan. Oon aina luullut että se on meri mutta vuoret vie voiton siitäkin.

Siksipä kun maanantaina lähdettiin Krksta takas etelää kohti ja saavuttiin illalla Makarskalle, olin ihan myyty. Meri vieressä, ja kutakuinkin suoraa merestä lähtee kohoamaan jyrkkä vuori. Tuo pieni ja viihtyisä Makarskan kaupunki oli rakennettu siis lähinnä rinteeseen.
Täällä tuli eka kerran sellanen olo että okei mieluusti tulisin tänne uudelleen. Ihanat, kapeat pikkukujat loi omanlaisensa tunnelman. Majoitus oli myös ihan huikea, 5min kävely rannalta ja aivan mahtavan tasokas huoneisto, aika vasta rempattu.

Ajomatkat maaseudun läpi oli kyllä aivan super mielenkiintoisia, rantatietä pitkin ajelu ei ollut läheskään yhtä kivaa kun oli jatkuvasti rakennuksia maisemanpeittona. Nuo mutkittelevat pikkutiet vuoristossa sen sijaan oli niin ihania! Pikkukylien läpi ajelu ja lukuisat romahtaneet/rapistuneet talot herätti mielenkiinnon alueen historiaan ja iltaisin majoituksissa kilpaa googleteltiin ja luettiin toisillemme jos löyty mielenkiintoisia juttuja. Jotenki nuo rapistuneet talot kiehtoi mua kuvausmielessä ihan hirveesti.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämän vuoden Usan roadtripin suunnitelma julki!

Mitä maksoi 3kk roadtrip Amerikassa?

Gibraltarin ihanat apinat