Uusia kansallispuistoja reitillä
Vaikka useammassa tutussakin kansallispuistossa on tällä reissulla tullut käytyä, on saatu myös pari uutta kohdetta mahdutettua mukaan.
Viime viikolla vierailtiin Crater Lakella Oregonissa, ja nyt viimeiset kolme päivää oltiin vuoristossa North Cascadesin kansallispuistossa.
Crater Lake oli kohdelistalla jo 2017, mutta siellä oli silloin niin pahat metsäpalot että useimmat tiet oli suljettu joten jätettiin se suosista välistä.
Sama kohtalo oli Columbia River Gorgella, joka ei kylläkään ole kansallispuisto mutta upea luonnonnähtävyys silti.
Vuosia olin molempien kuvia ihaillut ja vihdoin ne pääsi näkemään livenä!
Crater Lakella oli alunperin tarkoitus viettää yökin, mutta suunnitelmat muuttuikin kun satuin huomaamaan että hieman pohjoisempana on Pow-wow, eli intiaanien tanssifestivaali.
Sen vuoksi nipistettiin Crater Laken ajasta ja ajettiin vaan läpi, pari pientä patikkaa tehden ja näköalapaikoilla pysähtyen.
Lunta oli vielä reippaasti jäljellä kuten kuvasta näkyy, ja osa teistä sen vuoksi suljettuna kun ei oltu vielä talven jäljiltä aurattu.
Patikalla pärjäs hyvin topilla ja kuoritakilla, niin että välillä sai jopa ottaa kuoritakin pois mutta tuolla ylempänä kraaterin reunalla oli sen verta kylmää ja tuulikin kovasti, että edes takki ei ollut riittävästi vaikka liikkeessä pysyikin vaan olis kaivannut jotain lämpimämpää alle.
Ehkä ihan hyvä että oltiin päädytty telttailemaan muualla kuin täällä...
Tuo järven vesi oli kyllä ehkä syvän sinisintä ikinä näkemääni vettä, niin kaunis paikka että melkeen silmiin sattui.
Järvi on syntynyt kun tulivuori on purkautunut ja romahtanut n. 7000 vuotta sitten, ja täyttynyt sitten vedellä. Crater Lake on USA:n syvin järvi, syvimmillään 597m.
Yhdellä näköalapaikalla oli kerääntynyt paljon porukkaa ja luultiin ensin että siellä on joku eläin mutta siellä olikin "vaan" pari hassun näköistä vanhaa autoa.
Kun päästiin puiston alueelta ulos ja tielle 97, rupes näitä autoja tulemaan yhtäkkiä vastaan jatkuvasti ja kun pysähdyttiin Chemultin kaupungissa tankille, oli koko huoltoasema niitä ihan täynnä.
Tämmösiä klassisia 80/90-luvun autoja kuten nyt vaikka Saab 900, joissa useimmissa oli kattotelineillä mitä erikoisempia virityksiä.
Pakkohan se oli sitten käydä kyselemässä että mikä on homman nimi, ja sehän oli Gambler 500.
Tapahtuma, jonka osallistujien oli tarkoitus ajaa noilla vanhemmilla, halvoilla ja hassuilla (max 500$) autoilla Oregonin metsäteitä mahdollisimman pitkästi ajatuksella "maantie on laavaa" eli mitä vähemmän asvalttitietä ajaa, sen parempi.
Tänä vuonna tapahtuman pääpiste oli tuolla Chemultissa, ja "gamblerit" varoittikin meitä että jos ei pian keretä alta pois niin joka paikka tulee olemaan osallistujia täynnään. 2018 osallistujia oli yli 4000, tänä vuonna oletettavasti vielä enemmän. Ja kyllähän noita vastaan tulikin! Muutama oli jääneet tien varrellekin, kuka rengasrikon takia, kuka siksi että oli kone keittänyt.
Samalla kun ajoivat siellä metiköissä, oli tarkoitus myös kerätä sieltä roskia. Mahtavaa!
Ville jo haaveili osallistuvansa joku vuosi :D
Crater Laken jälkeen siis vierailtiin parina päivänä Pow-wowssa ja sen jälkeen suunnattiin Portlandin kupeeseen Columbia River Gorgelle.
Vasta lähempänä Portlandia laitettiin navi päälle ja hitto eihän se löytäny mitään kyseiseen paikkaan viittaavaakaan... onneks mobiilidataa käyttämällä saatiin mapsista tarkistettua mistä kyseinen paikka löytyy ja yhden harhaan ajon jälkeen löydettiin perille.
Aivan huikea paikka!
Käytiin muutamallakin eri vesiputouksella ihastelemassa, mutta just ne lyhyet patikat mitkä olis haluttu tehdä oli edelleen suljettuna 2017 maastopalojen vuoksi, joten tyydyttiin kävelemään katsomaan Multnomah Falls vähän ylempää.
Kellokin rupes olemaan jo paljon, aurinko rupes laskemaan joten ei muuta kuin hotellia etsimään.
Näiden kohteiden jälkeen oli pitkä ajomatka Portlandista North Cascadesin kansallispuistoon.
Vielä kun ajomatkaan lisää lähes 4h ruuhkassa istumisen Seattlessa, vois sanoa että Villen synttäripäivä ei ollut ehkä paras mahdollinen. Perille kuitenkin päästiin ja komea paikkahan se olikin!
Kaksi seuraavaa yötä meni puiston sisällä Colonial Creekin leirintäalueella josta lähti sopivasti patikkareittikin suoraan leirintäalueelta ja kiva reitti olikin!
Naapuriteltan väki tuli melkein yhtä matkaa meidän kanssa mutta jatkoivat vielä pidemmälle kun me käännyttiin takaisin, ja illalla kuultiin että niitä vastaan oli polulla tullut siitä hetken matkan päästä mustakarhu. Oli kyllä sitten kiltisti jatkanut matkaansa marjoja syöden kun oli ihmiset huomannut.
Tämä kansallispuisto oli Yellowstonen jälkeen koko reissun odotetuin osa mulle. Koska kyseessä on yksi USA:n vähiten vierailluista kansallispuistoista, ei edes visitor centerillä ollut "liikaa" porukkaa ja parkkipaikkakin löytyi hyvin.
Kaikilla neljällä patikalla jotka tehtin, tosin, oli vastaantulijoita enemmän kuin yhdelläkään Yellowstonen patikalla.
Tästä pääteltiinkin että tämä kohde on lähinnä patikoijien suosiossa.
Joka kerta jaksan ihmetellä sitä miten vanhojakin ihmisiä noilla vaativimmillakin poluilla tulee vastaan. Vaikka useampi kilometri kiivettäis pientä, kivistä polkua ylöspäin, jokaisessa kansallispuistossa jossa on vierailtu on vastaan tullut myös arviolta 80v patikoijia.
Voi kumpa itekin olis siinä iässä vielä tommosessa kunnossa ja vois valloittaa vuoria!
Villikukkia oli taas polun varret solkenaan.
Kyllä tämä kesä-heinäkuun vaihde on ollut hyvä aika matkustaa!
Suurimmaksi osaksi lämpötilat olleet inhimillisiä, muutamana päivänä tosin lähemmäs 30 astetta joka on kyllä mulle ihan liikaa.
Toissapäivänä oltiin onneksi ajoissa liikenteessä ja kerettiin tekemään muutaman tunnin patikka pois alta ennenkuin lämpö nousi, ja eilen vaan ajettiin vuoristosta tänne Spokaneen itsenäisyyspäivää viettämään, joten patikat jäi väliin ja hyvä niin.
Meinas meinaan tulla kuumakiukku kaupungissa 27 asteen helteessä. Hyi.
Ihanaa päästä tänään takas vuorille, seuraavaksi edessä on nimittäin 3 yötä Glacierissa!
Sitä ennen kuitenkin 7h ajomatka pysähdyksineen, huh huh... onneks näitä pitkiä ajopäiviä ei montaa reissulle satu ja kun maisemat on upeita niin mikäs siinä ajellessa :)
Viime viikolla vierailtiin Crater Lakella Oregonissa, ja nyt viimeiset kolme päivää oltiin vuoristossa North Cascadesin kansallispuistossa.
Crater Lake oli kohdelistalla jo 2017, mutta siellä oli silloin niin pahat metsäpalot että useimmat tiet oli suljettu joten jätettiin se suosista välistä.
Sama kohtalo oli Columbia River Gorgella, joka ei kylläkään ole kansallispuisto mutta upea luonnonnähtävyys silti.
Vuosia olin molempien kuvia ihaillut ja vihdoin ne pääsi näkemään livenä!
Crater Lakella oli alunperin tarkoitus viettää yökin, mutta suunnitelmat muuttuikin kun satuin huomaamaan että hieman pohjoisempana on Pow-wow, eli intiaanien tanssifestivaali.
Sen vuoksi nipistettiin Crater Laken ajasta ja ajettiin vaan läpi, pari pientä patikkaa tehden ja näköalapaikoilla pysähtyen.
Lunta oli vielä reippaasti jäljellä kuten kuvasta näkyy, ja osa teistä sen vuoksi suljettuna kun ei oltu vielä talven jäljiltä aurattu.
Patikalla pärjäs hyvin topilla ja kuoritakilla, niin että välillä sai jopa ottaa kuoritakin pois mutta tuolla ylempänä kraaterin reunalla oli sen verta kylmää ja tuulikin kovasti, että edes takki ei ollut riittävästi vaikka liikkeessä pysyikin vaan olis kaivannut jotain lämpimämpää alle.
Ehkä ihan hyvä että oltiin päädytty telttailemaan muualla kuin täällä...
Tuo järven vesi oli kyllä ehkä syvän sinisintä ikinä näkemääni vettä, niin kaunis paikka että melkeen silmiin sattui.
Järvi on syntynyt kun tulivuori on purkautunut ja romahtanut n. 7000 vuotta sitten, ja täyttynyt sitten vedellä. Crater Lake on USA:n syvin järvi, syvimmillään 597m.
Yhdellä näköalapaikalla oli kerääntynyt paljon porukkaa ja luultiin ensin että siellä on joku eläin mutta siellä olikin "vaan" pari hassun näköistä vanhaa autoa.
Kun päästiin puiston alueelta ulos ja tielle 97, rupes näitä autoja tulemaan yhtäkkiä vastaan jatkuvasti ja kun pysähdyttiin Chemultin kaupungissa tankille, oli koko huoltoasema niitä ihan täynnä.
Tämmösiä klassisia 80/90-luvun autoja kuten nyt vaikka Saab 900, joissa useimmissa oli kattotelineillä mitä erikoisempia virityksiä.
Pakkohan se oli sitten käydä kyselemässä että mikä on homman nimi, ja sehän oli Gambler 500.
Tapahtuma, jonka osallistujien oli tarkoitus ajaa noilla vanhemmilla, halvoilla ja hassuilla (max 500$) autoilla Oregonin metsäteitä mahdollisimman pitkästi ajatuksella "maantie on laavaa" eli mitä vähemmän asvalttitietä ajaa, sen parempi.
Tänä vuonna tapahtuman pääpiste oli tuolla Chemultissa, ja "gamblerit" varoittikin meitä että jos ei pian keretä alta pois niin joka paikka tulee olemaan osallistujia täynnään. 2018 osallistujia oli yli 4000, tänä vuonna oletettavasti vielä enemmän. Ja kyllähän noita vastaan tulikin! Muutama oli jääneet tien varrellekin, kuka rengasrikon takia, kuka siksi että oli kone keittänyt.
Samalla kun ajoivat siellä metiköissä, oli tarkoitus myös kerätä sieltä roskia. Mahtavaa!
Ville jo haaveili osallistuvansa joku vuosi :D
Crater Laken jälkeen siis vierailtiin parina päivänä Pow-wowssa ja sen jälkeen suunnattiin Portlandin kupeeseen Columbia River Gorgelle.
Vasta lähempänä Portlandia laitettiin navi päälle ja hitto eihän se löytäny mitään kyseiseen paikkaan viittaavaakaan... onneks mobiilidataa käyttämällä saatiin mapsista tarkistettua mistä kyseinen paikka löytyy ja yhden harhaan ajon jälkeen löydettiin perille.
Aivan huikea paikka!
Käytiin muutamallakin eri vesiputouksella ihastelemassa, mutta just ne lyhyet patikat mitkä olis haluttu tehdä oli edelleen suljettuna 2017 maastopalojen vuoksi, joten tyydyttiin kävelemään katsomaan Multnomah Falls vähän ylempää.
Kellokin rupes olemaan jo paljon, aurinko rupes laskemaan joten ei muuta kuin hotellia etsimään.
Näiden kohteiden jälkeen oli pitkä ajomatka Portlandista North Cascadesin kansallispuistoon.
Vielä kun ajomatkaan lisää lähes 4h ruuhkassa istumisen Seattlessa, vois sanoa että Villen synttäripäivä ei ollut ehkä paras mahdollinen. Perille kuitenkin päästiin ja komea paikkahan se olikin!
Kaksi seuraavaa yötä meni puiston sisällä Colonial Creekin leirintäalueella josta lähti sopivasti patikkareittikin suoraan leirintäalueelta ja kiva reitti olikin!
Naapuriteltan väki tuli melkein yhtä matkaa meidän kanssa mutta jatkoivat vielä pidemmälle kun me käännyttiin takaisin, ja illalla kuultiin että niitä vastaan oli polulla tullut siitä hetken matkan päästä mustakarhu. Oli kyllä sitten kiltisti jatkanut matkaansa marjoja syöden kun oli ihmiset huomannut.
Tämä kansallispuisto oli Yellowstonen jälkeen koko reissun odotetuin osa mulle. Koska kyseessä on yksi USA:n vähiten vierailluista kansallispuistoista, ei edes visitor centerillä ollut "liikaa" porukkaa ja parkkipaikkakin löytyi hyvin.
Kaikilla neljällä patikalla jotka tehtin, tosin, oli vastaantulijoita enemmän kuin yhdelläkään Yellowstonen patikalla.
Tästä pääteltiinkin että tämä kohde on lähinnä patikoijien suosiossa.
Joka kerta jaksan ihmetellä sitä miten vanhojakin ihmisiä noilla vaativimmillakin poluilla tulee vastaan. Vaikka useampi kilometri kiivettäis pientä, kivistä polkua ylöspäin, jokaisessa kansallispuistossa jossa on vierailtu on vastaan tullut myös arviolta 80v patikoijia.
Voi kumpa itekin olis siinä iässä vielä tommosessa kunnossa ja vois valloittaa vuoria!
Villikukkia oli taas polun varret solkenaan.
Kyllä tämä kesä-heinäkuun vaihde on ollut hyvä aika matkustaa!
Suurimmaksi osaksi lämpötilat olleet inhimillisiä, muutamana päivänä tosin lähemmäs 30 astetta joka on kyllä mulle ihan liikaa.
Toissapäivänä oltiin onneksi ajoissa liikenteessä ja kerettiin tekemään muutaman tunnin patikka pois alta ennenkuin lämpö nousi, ja eilen vaan ajettiin vuoristosta tänne Spokaneen itsenäisyyspäivää viettämään, joten patikat jäi väliin ja hyvä niin.
Meinas meinaan tulla kuumakiukku kaupungissa 27 asteen helteessä. Hyi.
Ihanaa päästä tänään takas vuorille, seuraavaksi edessä on nimittäin 3 yötä Glacierissa!
Sitä ennen kuitenkin 7h ajomatka pysähdyksineen, huh huh... onneks näitä pitkiä ajopäiviä ei montaa reissulle satu ja kun maisemat on upeita niin mikäs siinä ajellessa :)
Upean näköisiä paikkoja! Nuo paikat ovat sellaisia, joiden osalta pohdin niiden sisällyttämistä ensi vuoden pidemmälle Road Tripillemme. Kuvien perusteella North Cascade vaikuttaisi olevan ehdottomasti vierailun arvoinen paikka, vaikka se ei varsinaisesti "matkan varrella" olekaan.
VastaaPoistaLuulin jo kommentoineeni postaustasi aikaisemmin, mutta en näköjään? Kuvat North Cascaden kansallispuistosta näyttävät upeilta. Vaikka sinne kilometrejä kertyykin varsin monta, luulen että se on lisättävä ensi kesän Pohjois-Amerikan reissullemme. Lisäksi positiivista on, jos ja kun ruuhka puistossa ei ole aivan pahimmasta päästä.
VastaaPoistaOlit kommentoinut, mulla vaan oli jäänyt kommentti julkaisematta kun tuolloin reissussa ollessa netti temppuili. Ehdottomasti suosittelen North Cascadesia jos sinne päin eksytte, nuo turkoosit jäätikköjärvet oli aivan huikeita! Ja muutenkin se maisema siellä. Jos ei tuu liian iso koukku matkaan, niin Glacier on yks huikeimpia paikkoja missä oon ikinä käynyt, joskin nyt tuolloin kun me oltiin siellä jenkkien itsenäisyyspäivän aikaan niin väenpaljous oli vähä liiallista... mutta ei sekään estäny nauttimasta maisemista ja luonnosta.
Poista