Making it happen

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, lähdettiin siis kaverin kanssa Pohjois-Norjan kierrokselle ja jopa päästiin rajan yli alun auto-ongelmien jälkeen kolmantena matkapäivänä. Rovaniemeltä siis posotettiin lähes yhtä kyytiä Näätämöön ja aina Kirkkoniemelle asti jossa käytiin iltapalalla thaimaalaisessa ravintolassa (joka muuten oli ainut ravintola joka löydettiin joka oli auki). Muutenkin koko kaupunki oli aivan autioitunut tuolloin kaheksan aikaan (?) torstai iltana. Päädyttiin ajamaan sit vielä melkeen pari tuntia kohti Varanginvuonoa kun ei löydetty mieleistämme leiriytymispaikkaa. Leirintäalueita ei tuolla suunnalla ole laisinkaan, tai ainakaan ei löydetty sama millä kielellä googletettiin. Loppujenlopuksi päädyttiin nukkumaan isohkolla levähdysalueella joka oli vastassa oikealla puolella tietä heti kun vuono ilmestyi näkyviin, jokusen matkaa Pykeijan risteyksen jälkeen. Samalla levähdyspaikalla oli pari asuntoautoa ja päädyttiin mekin nukkumaan autossa. Kyllähän siinä kelpas nu...

Olin toivonut keväästä asti että rajat Norjaan avautuisi ennen mun työharjoittelun alkua, jotta kerkeäisin pyörähtää Pohjois-Norjassa vuorilla. Villellä toki oli töitä, joten se ei voinut lähteä mukaan mutta onneksi sain houkuteltua matkaan ystävän! Ei isommin suunniteltu reissua muuten kuin että kesto noin viikon ja aloitetaan Norjan valloitus idästä ja kuljetaan länteen. Ainoa mitä oli etukäteen suunniteltu Norjan puolelle oli Kirkkoniemessä ja Nordkapissa käynti, ja Suomen puolella tarkoitus oli käydä Pyhä-Luoston ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa. No, kuten tuntuu meidän reissuilla viime vuosina olleen trendinä, ei suunnitelmat ihan toteutunut vaikkei niitä tuon kummemmin ollutkaan... Ensinnäkin muutama päivä ennen lähtöä huomattiin että koko viikoksi ehkä yhtä päivää lukuunottamatta on luvattu kovia sateita ja 4-10 asteen lämpötiloja. Helteiden jälkeen kyllä vähän viileämpi oli vaan plussaa, mutta että noin paljon viileämpi, ja vielä sadetta... nooh, ei se mitään, reissu on sil...