Pienen pientä vastamäkeä...

Olin toivonut keväästä asti että rajat Norjaan avautuisi ennen mun työharjoittelun alkua, jotta kerkeäisin pyörähtää Pohjois-Norjassa vuorilla.

Villellä toki oli töitä, joten se ei voinut lähteä mukaan mutta onneksi sain houkuteltua matkaan ystävän!

Ei isommin suunniteltu reissua muuten kuin että kesto noin viikon ja aloitetaan Norjan valloitus idästä ja kuljetaan länteen.

Ainoa mitä oli etukäteen suunniteltu Norjan puolelle oli Kirkkoniemessä ja Nordkapissa käynti, ja Suomen puolella tarkoitus oli käydä Pyhä-Luoston ja Urho Kekkosen kansallispuistoissa.

No, kuten tuntuu meidän reissuilla viime vuosina olleen trendinä, ei suunnitelmat ihan toteutunut vaikkei niitä tuon kummemmin ollutkaan...

Ensinnäkin muutama päivä ennen lähtöä huomattiin että koko viikoksi ehkä yhtä päivää lukuunottamatta on luvattu kovia sateita ja 4-10 asteen lämpötiloja. Helteiden jälkeen kyllä vähän viileämpi oli vaan plussaa, mutta että noin paljon viileämpi, ja vielä sadetta... nooh, ei se mitään, reissu on silti aina reissu ja maisemat Norjassa aina upeat.

Viikkoa ennen lähtöä ruvettiin sumplimaan kumman autolla mennään, kun molemmat on vasta katsastettu ja kunnossa. Päätettiin mennä mun autolla ja vielä varmuudeksi vaihdettiin jarrupalat ja -levyt jotta varmasti on valmistauduttu Norjan teille... vaan mitä vielä.

Päivää ennen lähtöä mun auto rupes pitämään ikäviä ääniä yli 80 vauhdissa ja jarrut kuumui.

Soitin Hetalle että lähdetäänkin sen autolla, mutta tadaa, siinä oli ruvennut moottorin vikavalo palamaan kun vei lemmikkejä hoitoon. Jarrujen kuumumisesta selvittiin sillä että siskonpoika tuli yötä myöten hiomaan luistotapit (?) vai mitkä lie olikaan, mutta ääniä se ei poistanut, tuomio oli melko varmasti pyöränlaakeri.

Ei muuta kun aamulla kello herättämään 7, että saa ruveta soittelemaan huoltoja läpi.... onneks saatiin heti päivällä huoltoon ja kun Heta saapui Tampereelta Kokkolaan iltapäivästä oli auto valmis.

Eikun auton pakkaus ja  matkaan...

Vasta Oulun jälkeen rupes näyttämään sateiselta ja Pudasjärvi-Ranua väli tulikin sitten jo vähän enemmän vettä.

Ranuan jälkeen sade loppui, mutta... oli mun auton vuoro sytyttää moottorin vikavalo ja menokin hyytyi ihan täysin, ei kiihdy, ei kulje.

Ei muuta ku tiensivuun ja soittoa kotopuoleen, onko se vikavalo nyt oikeesti niin paha että pitää matka keskeyttää... no on se.

Sattuman kaupalla muutaman kilometrin päässä tuli vastaan leirintäkeskus jossa vuokrattiin karavaanaripaikkojen lisäksi mökkiä, joka sattui vielä säkällä olemaan vapaana. Tai siis, mehän kysyttiin kyllä telttapaikkaa mutta niitä ei löytynyt tuolta ja paikan isäntä totesi ettei ois antanu vaikka ois ollutkin koska yöks oli luvattu niin kovaa myrskyä ja sadetta.

Me katottiin asiaa siltä kantilta että jos ei auto ois hajonnu oltas vietetty yö teltassa kaatosateessa ja aamulla oltu kenties litimärkiä, joten täähän oli oikeestaan ihan hyvä sattuma löytää tollanen paikka missä ei muuten olis pysähdytty...

Onneksi ei kumpikaan olla herkästi hermostuvaa sorttia vaan osattiin jopa nauraa tilanteelle. Kahden "priiman" auton sijasta meillä oli nyt siis kaks rikkinäistä.

Elämä on, joten hyvin nukutun yön jälkeen soittokierros Rovaniemen autokorjaamoille. Täyttä oli joka paikassa ja monessa ei edes vastattu. Yhdestä luvattiin sentäs vikakoodit lukea jotta saadaan edes tietää mikä vikana.

Päästiin kun päästiinkin perille huoltoon, vaikka vähän epätoivoiselta tuntui välillä kun jopa asuntovaunuilla köröttelivät ohi kun ei kosla vaan kulkenut...

Jes, ei paha vika, ahtoputki poikki ja se on helppo ja nopsa vaihtaa, tosin varaosa maksoi pikkusta vajaa 400e.

Joo niimpä... sitä varaosaa ei sitten niin löytynytkään. Ei edes merkkihuollosta, ja sen saaminen kestäis viikon.

Ei auttanut kun soitella seuraavaksi kaikki purkaamot läpi, ei löydy niistäkään.

Seuraavaksi soiteltiin 200km säteellä kaikki merkkihuollot. Ei löydy, osa pitää tilata Hollannista ja kestää viikon.

Aikamme jahkattua päätettiin vuokrata auto ja jättää kovanonnen pirssi Rovaniemelle. Kuitenkin ennen auton vuokrausta piti vielä reissata uudelleen kaupungin ainoaan merkkihuoltoon ja kysyä kuinka kauan tarkalleen osan saamisessa ja vaihtamisessa kestää, että mihin asti auto pitää vuokrata.

Kuinka sattuikaan, siinä oli myös huollon tyyppi toimistolla joka rupes sanomaan että kumpi osa tarvitaan, niitä on kaks. Konepelli auki ja kattomaan, oho, se onkin toinen osa ja sen saa huomiseks ja hintakin alta satkun! Jippii!

Päivä käytettiin kierrellen Rollon keskustaa ja Arktikum museota.

Illaksi parkkeerattiin pusikkoon jonkun uimarannan viereen ja käytiin iltauinnilla.

Aamulla hyvillä mielin takas merkkihuoltoon.

Iltauinnin jälkeen Heta keksi vielä kiivetä puuhun kun edellisestä kertaa oli kuulemma aikaa :D

Luuletteko että vastoinkäymiset auton kanssa loppu tähän? Ehei. Se osa joka piti tulla siksi päivää, oli edelleen Kajaanissa matkahuollossa jumissa, menee seuraavaan päivään. 

Laskettiin kymmeneen, ehkä jopa sataan, mutta tuumattiin sitten jälleen että joku tarkoitus tällekin tapahtumalle on, ei anneta sen lannistaa.

Ja katos, kuin ihmeen kaupalla meille järjestyi merkkihuollon kautta laina-auto jolla päästiin kiertämään sitten edes vähän lähiseudun kohteita, mun omalla kun ei tosiaan päässyt mm. mitään mäkiä ylös kun se hyyty ihan täysin.

Joten ensin suunnaksi Roka street bistro jota meille oli suositeltu, sitten oli taas virtaa jatkaa...

Ounasvaara ja sen näkötorni oli ensimmäisenä kohteena sillä edellispäivänä sinne mennessä auto hyyty alkumatkaan mäkien vuoksi. Ei me nyt kovin kummosia maisemia odotettu kun sataa vihmoikin, mutta oli aivan IHANA päästä ulos ja kävelemään luontoon kaiken tuon säätämisen ja vahingossa aikaansaadun kaupunkiloman jälkeen.

 Ristiin rastiin Rovaniemeä, seuraavaksi Sukulanrakan hiidenkirnuille ihan päinvastaiseen suuntaan.

Vieläkin jäi aikaa kulutettavaksi joten tuumattiin että ajetaan vielä Joulupukin pajakylään. Sielä ei kyllä ollut yhtään mitään nähtävää, joten palattiin takas kaupunkiin ja etsiydyttiin tällä kertaa ihan leirintäalueelle jotta päästään suihkuun.

Hiidenkirnut oli kyllä tosi tosi upeat, isoimmat ikinä näkemämme. Ei haittanut tihkusadekaan kun oltiin ihan haltioissamme tästä luonnonihmeestä.

Tämäkin paikka ois jäänyt käymättä jos en olis sattumalta huomannut sitä kartasta jonka ostin edellispäivänä kun tylsistyksissämme kierrettiin kauppakeskuksen kirjakaupassa.

Myös Ounaskoski campingille iso peukku, oli tosi kiva paikka!

Auton valmistuminen huollosta oli arveltu seuraavaan iltapäivään, koska matkahuollon toimitus on ehkä joskus puoliltapäivin. Ilo olikin ylimmillään kun saatiinkin viesti jo ennen kymppiä, että auto valmis!

Äkkiä kamat kasaan ja autoa vaihtamaan.

Vietiin huollon tyypeille nisua kiitoksena äärimmäisen hyvästä palvelusta, vaan he yllätti vielä iloisemmin ; työstä ei veloitettu mitään, ainoastaan varaosasta!

Miten tämä on mahdollista, erityisesti ketjuliikkeessä? Aivan huikeaa!

Itse asiakaspalvelua enemmän ja vähemmän koko ikäni tehneenä osaan arvostaa yllättävän hyvän asiakaspalvelun todella korkealle.

Kyllä siinä kohtaa oltiin iloisia, että oli jätetty myös laina-autoon pieni yllätys lainaajalle, kaffia ja suklaata sillä me oltiin kyllä niiin äärettömän kiitollisia tuollaisesta palvelusta.

Ihan hirmuisen paljon sydämiä ja iso suositus siis Lapin Autolle (Pörhö)!

Päädyttiin lähettämään huoltamon tyypeille vielä postikortti Nordkapista, haluttiin vielä kertaalleen kiittää ja toki kertoa, että auto pelaa ja kohteeseen päästiin!

Mutta vihdoin meidän matka pääsi siis oikeasti alkamaan ja loppureissun autokin onneksi toimi täysin moitteetta. Siitä lisää kuitenkin seuraavassa postauksessa...

Reissun ekat kolme päivää muuttui siis lennosta kaupunkilomailuksi, vaikka tarkoitus oli vain posottaa Rovaniemestä ohi.

Tästä kaikesta odottelusta ja sählingistä oli se hyvä puoli, että koko viikoksi luvatut sateet oli ennusteen mukaan väistymässä, ja niin myös kävi. Meillä ei satanut muutamaa pisaraa enempää muualla kuin Norddkapissa ja sielläkin vasta yöllä.

Myös lukuisia muita pieniä ja isompia mukavia juttuja sattui matkan varrella, jotka ois todennäköisesti jäänyt sattumatta/näkemättä/kokematta jos oltais oltu liikenteessä alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Mites siellä, onko käyny vastaavasti että suunnitelmat muuttuu lennosta ja miten siitä selvittiin?