Usan roadtrip 2022, osa 6 ; Wyoming / Devil´s Tower ja pintaraapaisu Buffalosta

Päivä päivältä päästään lähemmäksi Yellowstonea! Nyt ollaan jo Wyomingissa. Yö vietettiin taas telttaillen KOA:lla Spearfishissä, ja aamusta aikaisin ylitettiin osavaltioraja Etelä-Dakotasta Wyomingiin. Wyomingin tervetulokeskuksessa oli tällänen komia puuma patsas ja muita patsaita pihalla, ja sisällä aika kattavakin näyttely alueen historiasta aina dinosauruksia myöten. Meidän kokemusten mukaan nuo tervetulokeskukset on yleensä lähinnä vaan yleisiä vessoja ja seinällinen esitteitä alueen nähtävyyksistä ja aktiviteeteista mutta täällä jo ihan oikeesti sai vähän kulutettua aikaakin. 


Ajomatkaa Devil´s Towerille ei ollut onneks paljon, aika pian se rupes jo pilkottamaan horisontissa! Väsykin meinas painaa useamman aika tiiviin patikointi/seikkailupäivän jälkeen mutta kyllä tämä näkymä sai taas enemmän virtaa koneeseen!


Devil´s Tower oli meidän matka-agendalla jo 2020 suunnitellulle reissulle joka sitten tietenkin peruuntui epidemian takia. Oon tainnut ennenkin mainita, että Ville ei oikein yleensä osaa sanoa yhtään mihin haluais reissulla mennä tai mitä tehdä/nähdä, mutta tällä reissulla sillä oli hyvin kirkkaana mielessä että Devil´s Towerille se haluaa. Ja olihan tuo nyt aika erikoinen ja hieno paikka! Usa:n ensimmäinen kansallismonumentti.






Melkoisen massiivinenhan tuo on! Kiipeilijöitä oli aika paljon liikenteessä. Jotkut osiot oli suljettu kiipeilyltä lintujen pesinnän takia, ja viikon sisään sulku laajenisi koskemaan koko Devil´s Toweria. Tuohan on siis intiaanien pyhä paikka, ja joka kesäkuu suljettu kiipeilyltä intiaanien pyhien seremonioiden vuoksi. 

Ainakin Lakota, Cheyenne, Crow, Arapaho, Shoshone ja Kiowa intiaanit pitää paikkaa pyhänä. Intiaanien värikkäitä rukousnauhoja oli myös ympäriinsä sidottuna puihin. 


Devil´s Towerin synnystä on monia tarinoita, joista yleisin on Lakotojen ja Kiowien kertoma syntytarina ; kolme pientä tyttöä oli leikkimässä (silloin pienen) kiven luona, kun huomasivat jättiläiskarhun joka rupesi jahtaamaan heitä. He kiipesivät kivelle ja rukoilivat pelastusta Suurelta Hengeltä, joka kuulikin rukouksen ja kasvatti kiveä kohti taivasta, niin korkealle ettei karhu enää ylettänyt tyttöihin. Yrittäessään tavoittaa tyttöjä karhu jätti kynnenjälkensä kiveen, tästä siis sanotaan tulleen nuo kiven ikoniset pilarit. 




Devil´s Towerin kiertävä kävelyreitti oli täysin esteetön ja asvaltoitu, mutta kun vähän malttaa ottaa etäisyyttä niin löytyihän sieltä mukavia polkujakin tallattavaksi. Itse nähtävyyskin pääsi paremmin oikeuksiinsa hieman kauempaa ihailtuna. Meillä tosin ei ollut tässä kohtaa enää aikaa jäädä isommin patikoimaan, sillä päivälle oli vielä useamman sadan kilometrin ajomatka Buffalon kautta Little Bighorn kansallismonumentille. 




Vielä lähtiessä jouduttiin hetkeks pysähtyä kuvailemaan aina yhtä söpösiä preeriakoiria. Vaikka niitä oli kuvattu jo monessa muussakin paikkaa ja ihasteltu niiden touhuja, ei niihin vaan kyllästy! Täällä pääsi sitä paitsi näkemään kaikista lähimpää, kun pesäkoloja oli ihan tienkin vieressä jolloin kunnon zoomilla pääsi jo oikeesti tosi lähelle. Yks oli jopa sen verran utelias että lähti lähestymään, en tiedä olisko joku mahtanut ruokkia sitä koska muualla nuo oli olleet tosi arkoja. Olin siinä kohtaa kyykyssä kuvaamassa kun tuo rupes tulemaan lähemmäs mutta kun nousin ylös niin tajus onneksi että ei turistit niin kivoja ookaan, ei kannata tulla liki. Täällä(kään) kun ei tietenkään sais ruokkia edes noita söpöjä pikkuotuksia, niin hyvä vaan että eivät lähesty vaikka mielelläänhän tuollasen ottas vaikka syliinkin asti! Mutta pitäähän villien pysyä villeinä. 




Ajomatka Buffaloon tuntui kestävän ikuisuuden, kun oli ihan mahoton nälkä. Koko kaupunki tuntui kovin autiolta, ja ei ihan päästy kärryille siitä minkä takia paikkaa niin kovasti joka puolella hehkutettiin, että jos jossain kaupungissa Wyomingissa käyt niin käy Buffalossa. Olihan sielä hienoja muraaleja mutta eipä ristinsielua oikeen missään. 

No, pikaruokaa ei tehnyt mieli joten päädyttiin ravintolaan nimeltä The Virginian. Heti sisäänastuttuamme huomattiin että nytköhän tultiin väärään paikkaan, nimittäin kyseessä oli ehdottomasti fine dining ravintola ja meillä oli hikiset vaelluskamppeet päällä.... mutta koska näläkä oli niin kova, päätettiin että jos kerta sisään päästävät niin olkoon. 

Ja kylläpä muuten oli aivan mielettömän hyvää ruokaa! Jos siis jostain syystä eksyt joskus Buffaloon, suositellaan lämpimästi evästystä The Virginianissa! Eikä ollut muuten edes kallista, jos nyt inasen kalliimpaa kuin perus ravintolassa niin ei kuitenkaan missään nimessä kallista.

Ja koko atmosfäärihän oli aivan mieletön! Tuli mieleen Codyssä sijaitseva Irma -ravintola, villin lännen teemalla mutta vähän hienostellen. 

Ainut kuva jonka kehtasin ravintelissa napsaista.





Vähän yritettiin vielä ruuan päälle ajella kaupungissa mutta eipä sielä oikein muuta ollut kuin tuo pääkatu. Joten matka jatkuu. Tässä kohtaa oltiin jo päätetty, että ajellaan vain Sheridanin KOA:lle asti, ja jätetään Little Bighorn seuraavalle päivälle. Vähän Ville jo väläytteli, että jätetäänkö koko Little Bighorn välistä mutta mä en ollut vielä valmis luopumaan siitä kohteesta, kun oli jo jätetty Badlandsitkin välistä (joka ei jäänyt kyllä harmittamaan, oli nimittäin niin paljon nähtävää Custer state parkissa!)

Sheridanin KOA oli ihan moottoritien varrella kuten aika monet leirintäalueet ylipäätään on, mutta ihastuttiin siihen välittömästi. Nimittäin se kuhisi elämää! Villieläimiä tarkalleen ottaen. Vastaanotto oli taas jo mennyt kiinni, mutta koko alueella ei ollut tasan ketään muuta telttailijaa ja vain kourallinen karavaanareita joten meillä riitti paikkoja joista valita. Kumma juttu, valittiin paikka jonka vieressä parveili pienen pieniä pupstereita! Ja oravia ja erilaisia lintuja. Kauempaa nähtiin peurojakin ja Ville kerkes nähdä kanadanhanhen tipujakin, mä näin vain aikuiset. 




 Päätettiin vielä nukkumaan mennessä, että ei me nyt sitten aamulla mennäkään sinne Little Bighornille. Jätetään toiseen kertaan. Ihan vähän harmitti, mutta toisaalta seuraavaksi päiväksi oli niin kivaa muutakin ohjelmaa suunniteltu että hyvä vaan että aikaa jäi enemmän sinne. Etenkin, kun kaikki ei sitten mennytkään ihan suunnitelmien mukaan (taaskaan...). 

Kommentit

  1. Osaatko sanoa, kuin pitkällä tuo Devil's Tower on tuossa ensimmäisessää kuvassa? Mietin, että miten pitkältä se mahtaa näkyä? Nuo eri paikkojen syntytarinat ovat muuten kiinnostavia, niitä tulee aina lueskeltua kuin vastaavissa pyhissä paikoissa tms. tulee käytyä. Tuon Devil's Towerin haluan ilman muuta joskus päästä itsekin näkemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oisko joku viitisen mailia? Näkyis varmaan kyllä kauemmaskin, mutta tuo oli just kun tultiin yhden mäennyppylän takaa että ennen sitä mäki blokkas näkymän aika hyvin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämän vuoden Usan roadtripin suunnitelma julki!

Mitä maksoi 3kk roadtrip Amerikassa?

Gibraltarin ihanat apinat