Usan roadtrip 2022, osa 7; Wyoming / Pryor Wild Horse Range

 Ai että miten kutkutti vatsanpohjassa tuona aamuna, kun lähdettiin yli Bighorn vuorien. Jo edellispäivänä kun Kalliovuoret ilmestyi horisonttiin tunnustettiin yhdestä suusta että niiden näkeminen saa joka kerta sydämen pamppailemaan. Taisi olla ikävä...

Niin, Bighorn vuoret on siis osa Kalliovuoria. Ja voi miten kaunis osa onkaan!

Nämä ensimmäiset 2 kuvaa on vuorisolan päältä katsottuna takaisin itään päin, tasangoille

Ylös päästyämme tuli lunta vastaan, niin ja 3 hirveä. 

Tarkoitushan oli siis ajaa Sheridanista Lovelliin 14 ALT-tietä pitkin, joka oli se suorin reitti. Vaan kuinkas kävikään.... se tie olikin vielä suljettu Bear Lodge resortista eteenpäin. Tien oli tarkoitus avautua seuraavana päivänä mutta meillä oli nyt jo "kiire"kohti Yellowstonea josta oli varattu seuraavaksi illaksi majoitus upeasta vanhasta Ola Faithfull Inn -hotellista. Joten kaarrettiin varsinaista 14-tietä kohti hieman etelään ja koukattiin Shellin ja Greybullin kaupunkien kautta Lovelliin. Lovelliin piti siis päästä jos halusi ihailemaan Pryor vuorilla eläviä villihevosia. 

Käytiin Greybullissa evästämässä hyvin keskinkertaisessa ruokapaikassa jonka nimeä en enää muista, sekä Shell että Greybull oli aika kuolleita kaupunkeja. Ei juurikaan näkynyt ihmisiä ja talot oli melkoisen huonossa kunnossa. Mutta maisemat oli tuollakin tiellä upeat!

Lovellissa ensimmäisenä piti pysähtyä tietenkin Pryor Wild Mustang centeriin josta sai lisää tietoa alueen hevosista ja vähän tuli shoppailtua matkamuistomyymälässä. Kummitytölle ihana pehmo shetlanninponi joka näytti ihan hänen omalta poniltaan, ja itselle todella mielenkiintoinen kirja mustangien historiasta. Sekä kirjanen kaikista alueen tunnetuista hevosista tuntomerkkeineen, kuvineen ja taustatietoineen. Lisäksi saatiin vielä listaus useimmiten nähdyistä laumoista ja miltä alueelta ne todennäköisimmin löytää. 

Tie vuorille ei ole erityisen hyvässä kunnossa, ja muille kuin päätielle olisi vaadittu nelivetomaasturi jotta ei tartteis jatkuvasti pelätä jäävänsä kiinni mutaan / kolhivansa vuokra-auton pohjaa. Meillä oli kyllä neliveto maasturi, mutta omistajat tuumas heti että eivät uskaltais lähteä sillä yrittämään kun on vaan citymaasturi (Jeep Compass). Ja tulihan sitä nähtyä paljon ihan päätielläkin!

Heti ensimmäisellä pysähdyspaikalla Dryheadin/Lower Sykesin alueella minne stopattiin nähtiin yksi lauma kauempana tiestä menossa joelta poispäin. Niitä aikamme ihasteltuamme huomattiin että hitto, parkkipaikan toisella puolella oli toinen lauma vielä reilusti lähempänä.  

Tämä oli Hickockin porukka, johon tällä hetkellä kuului orin itsensä lisäksi 2 aikuista tammaa ja toisen 2v tammavarsa

Tämä komistus, toisen lauman johto-ori Queasar oli ottanut kunnon mutakylvyn!

On se komia!

Queasar ja lauman 2-v oripoika Uinta (edellisen lauman Hickockin poika)

Prima ja Uinta 

Matkaa jatkettuamme käytiin ihailemassa maisemia Devil´s Canyonin näköalapaikalla. Kuvat ei tee kyllä mitään oikeutta paikan karulle kauneudelle!

Päivä ei onneksi ollut tuhottoman kuuma vaan ennemminkin sopivan lämpöinen, joten viihdyttiin ihailemassa heposia ja maisemia pitkälle iltapäivään. Etenkin, kun seuraava bongaus oli Hawkin lauma, jossa oli pikkuruinen käsittämättömän suloinen Titanian ja Hawkin uusi varsa Wizard! Aluksi nähtiin vain Titania ja Wizard sekä lauman toinen aikuinen tamma Icara, mutta hetken päästä huomattiin myös loput laumasta eli 2-vuotiaat  tammat Umatilla ja Utopia sekä Hawkin vanavedessä kulkeva komistus Pax, joka on ulkopuolisena orina liittynyt laumaan ja yrittää hurmata tammoja itselleen. Koko sakki oli alkuun tosi kaukana, mutta odotus palkittiin ja lopulta ne tuli suht lähelle siirtyessään yhdestä laaksosta toiseen tien vierustaa pitkin joskin olivat selkeästi varuillaan meidän lähellä ja tammat itseasiassa juoksi ohi, orit lähinnä löntysti. Villejähän ne onkin, että ei kyllä odotettukaan että ne olis rapsutuksia kerjänneet, heh.

Upea Pax

Hawk, jonka olemuksesta näkee että on saanut taistella johtaja-asemastaan Paxin kanssa. Toistaiseksi saanut kuitenkin vielä pitää tittelinsä. 

Koipeliinilla on höpinää töppösissä!

Kevään eka varsa alueella oli Wizard! Tässä äitinsä Titanian kanssa.

Hawk meinas käydä röyhkeäksi ja hyppiä selkään mutta siitäkös ei Titania perustanut vaan pisti kunnon pukittelushown pystyyn.

Tämän lauman parissa vietettiin suurin osa päivästä, välillä tähystyspaikkaa vaihdellen. Iltapäivästä oli jo päätetty että lähdetään kunhan saadaan kierrettyä pieni luontopolku jonka varrella nämä sillä hetkellä laidunsi, kun huomattiin että kauempaa oli tulossa meitä kohti pienempi 3 hevosen lauma. Ne kuitenkin meni meistä ohi, ja katosi pian penkereen taakse joelle. Päätettiin vaihtaa vielä paikkaa ja käydä katsomassa seuraavalla levennyksellä josko ne ilmestyisi sieltä, ja niinhän ne ilmestyi. Porukassa oli ori Hidatsa, joka oli saanut hurmattua porukkaansa Morgana-tamman ja sen vuotikkaan varsan Valorin.

Hidatsa

Valor

Morgana, joka hassu oli kaikista isoin hevonen jota nähtiin. Selkeästi isompi kuin yksikään ori. Ja korkearaajaisempi. Mutta mustangeillahan tunnetusti ulkonäkö vaihtelee paljon.

Tämä sakki ei kauaa näkyvissä viihtynyt vaan lähinnä vaan käveli pusikossta toiseen, mutta samaan aikaan huomattiin vähän näiden takana vielä 2 uutta hevosta jotka paljastui olevan Fool´s Crow ja Halo Of The Sun. Tämä oli kuulemma aika tuore kaksikko, Fool´s Crow oli hiljattain saanut hurmattua Halo Of The Sunin mukaansa mutta en kuollaksenikaan muista mistä laumasta.

Sitten käännyttiin lopulta oikeasti takaisin päin tarkoituksena lähteä ajelemaan kohti Codyä jossa meillä oli tarkoitus yöpyä KOA leikkarilla. Mutta vielä jouduttiin pariin kertaan pysähtyä kuvaamaan! 

Ensin vastaan tuli keskellä tietä kolme paksusarvilammasta jotka ei alkuun halunneet väistää millään. 

Kyllähän ne sitten lopulta väisti, mutta ei kovin pitkälle päästy kun piti taas jo uudestaan pysähtyä kun huomattiin taas Quasarin lauma yhden lähellä olevan rinteen huipulla. 

Sitten viimein päästiin jatkamaan matkaa, jota onneksi ei tuolta järin pitkästi enää Codyyn ole, tunteroinen suunnilleen. Ai että miten oli hyvä mieli että oli noinkin paljon bongattu villihevosia! Viimeksi kun yritettiin niitä bongailla 2019, oltiin toisella alueella lähempänä Codya, McCullough Peaksin alueella eikä nähty mitään muuta kuin pronghorn antilooppeja. Tänään meillä oli niin paljon parempi tuuri!

Kävin muuten just tarkistamassa, ja tänään (23.8.) tämänvuotisia varsoja on spotattu jo 14! Mustangikanta voi hyvin!