Making it happen

Koska aloitin viime vuonna uudessa työpaikassa, en ollut kerennyt kerryttää täysiä kesälomia joten 2viikon lomaan oli tyytyminen. Se oli kuitenkin oikein tarpeeksi yhteen Skandinavian roadtrippiin, joka kyllä venähti lopulta myös Saksan puolelle ja enemmänkin aikaa olisi tietenkin voinut käyttää monessakin paikassa.  Reissu alkoi tällä kertaa pienemmän rapakon ylityksellä, nimittäin Vaasa-Uumaja autolautalla. Todettiin että koska Pohjois-Norja on jo käyty useampaan otteeseen, jätetään se tällä kertaa välistä ja mennään suorinta mahdollista reittiä Ruotsin läpi Keski-Norjaan.  2021 ihastuttiin Dovrefjellin kansallispuistossa vieraillessamme Kongsvold Fjeldstue -majataloon mutta se oli silloin täyteen buukattu. Heti kun tämän vuoden reissusuunnitelmat lyötiin lukkoon, tehtiin varaus sinne eli se olisi meidän eka kohde.  Koska lautta lähti Vaasasta iltapäivästä, meillä oli hyvin aikaa käydä Vaasassa syömässä ja jätskillä ja vielä Raippaluodossa pienellä ajelulla. Lautalla ai...

Matkaa suunnitellessa ja Tatra-vuoriston aluetta kartoittaessani huomasin että kohtuullisen matkan päässä olisi myös toinen mielenkiintoinen kansallispuisto, Pieninyn kansallispuisto joka on myös Slovakian rajalla.  Koska aamulla oli vielä käyty patikoimassa Tatralla, ei menty suorinta tietä Pieninyyn vaan jäätiin yöksi matkan varrelle Montenero Resort & Spa kylpylähotelliin. Ihmeteltiin huoneen alhaista hintaa (jopa siis Puolan tasoon nähden halpa, taisi olla häävin 30e/yö) vaikka paikka oli saanut todella hyvät arvostelut ja vaikutti varaussivuston tietojen ja kuvien myötä lupaavalle. Silti päästiin täälläkin yllättymään positiivisesti kaikesta. Maisemat oli aivan huikaisevat täältäkin, sama minne päin katsoi. Vieressä oli selkeästi laskettelukeskus mutta toki tuolloin toukokuussa ei ollut käytössä vaan siellä lehmät laidunsi laskettelurinteillä. Ehkä siis enemmän talvikohde? Siihen tulokseen me tultiin, kun saapuessa hotellivirkailija kysyi että mihin aikaan halutaan syödä a...

Flunssasta huolimatta aamulla oli päästävä vuorille patikoimaan, koska iltapäivästä oli luvattu vesisadetta. Lukuisista houkuttelevista vaihtoehdoista valittiin Siklawïcan vesiputoukset, joihin patikkareitti oli vajaa 5km pitkä, ei siis kovin paha flunssassakaan.  Jo kaukana ennen vesiputousta rupes olemaan hyvinkin agressiivisia parkkipaikkojen sisäänheittäjiä. Yksityisiä parkkipaikkoja on tuolla paljon, ja hinta on hyvin pitkälti sama kaikissa vaikka toiset on ihan patikan aloituspisteen vieressä ja toiset useammankin kilometrin päässä. Hetki oltiin huolissaan joudutaanko tosissaan jättämään niin kauas auto, että patikkaan tulee parikin kilometriä suuntaansa lisää pituutta mutta maltettiin ajaa ihan aloituspisteelle asti ja sielläkin oli hyvin tilaa. Nämä sisäänheittäjät vaan antoi ymmärtää, että ei kannata ajaa enää pitemmälle vaan jättää juuri siihen heidän paikkaan.  Parkki maksoi n. 7,5e ja sisäänpääsy puistoon 2,5e/hlö (jälkimmäinen maksettiin patikalle lähtiessä puisto...