Skandinavian roadtrip 2024, Osa 1 : Läpi Ruotsin

Koska aloitin viime vuonna uudessa työpaikassa, en ollut kerennyt kerryttää täysiä kesälomia joten 2viikon lomaan oli tyytyminen. Se oli kuitenkin oikein tarpeeksi yhteen Skandinavian roadtrippiin, joka kyllä venähti lopulta myös Saksan puolelle ja enemmänkin aikaa olisi tietenkin voinut käyttää monessakin paikassa. 

Reissu alkoi tällä kertaa pienemmän rapakon ylityksellä, nimittäin Vaasa-Uumaja autolautalla. Todettiin että koska Pohjois-Norja on jo käyty useampaan otteeseen, jätetään se tällä kertaa välistä ja mennään suorinta mahdollista reittiä Ruotsin läpi Keski-Norjaan. 

2021 ihastuttiin Dovrefjellin kansallispuistossa vieraillessamme Kongsvold Fjeldstue -majataloon mutta se oli silloin täyteen buukattu. Heti kun tämän vuoden reissusuunnitelmat lyötiin lukkoon, tehtiin varaus sinne eli se olisi meidän eka kohde. 

Koska lautta lähti Vaasasta iltapäivästä, meillä oli hyvin aikaa käydä Vaasassa syömässä ja jätskillä ja vielä Raippaluodossa pienellä ajelulla.

Lautalla aika kului vähän hitaasti kun oli niin kova into reissun päälle. Tai siis niin kauan kun kuljettiin saaristossa oli kiva katsella maisemia, mutta avomerellä nyt ei oikein ollut katseltavaa. Ruotsin yllä näkyi lupaavat ukkospilvet ja muutama salamakin välähti kaukaisuudessa kun lähestyttiin satamaa.

Uumajaan saavuttiin paikallista aikaa seitsemältä illalla, joten kerettiin vielä hyvin ostoskeskukseen evästämään ja hommaamaan ruokaa myös matkalle. Ei oltu tehty koko matkalle muita varauksia kuin tuo Kongsvollin paikka, joka oli siis toiselle reissuyölle, yksi yö siis oli välissä johon piti yöpaikka keksiä. Päätettiin että ajetaan niin pitkästi kun hyvältä tuntuu. Päädyttiin ajamaan Sollefteån leirintäalueelle.

Leirintäalue oli jo menossa kiinni kun saavuttiin, mutta kerettiin sentäs vielä saada paikka. Alue oli oikein kiva ja rauhallinen vaikka olikin ihan kaupungin kupeessa. Ei muuta kuin teltta pystyyn, suihkuun ja unille. 

Aamusta lähdettiin kohti Årea ja matkalla pysähdyttiin jaloittelemaan Döda fallet -koskelle, tai siis pitäisi sanoa entiselle koskelle. Ennen kuivumistaan se tunnettiin nimellä Gedungsen tai Storforsen ja se oli yksi Ruotsin suurimmista koskista. Joella uitettiin tukkeja, mutta koska koski oli niin iso, tukit kärsivät voimakkaasta koskesta ja ryhdyttiin suunnittelemaan ohituskanavaa koskelle. Sorainen maaperä kesti kuitenkin vettä heikosti ja kanava ei kerennyt valmistua ennenkuin se jo petti ja kaikki vesi Ragunda -järvestä tyhjeni kanavan kautta neljässä tunnissa aiheuttaen 15 metrisen hyökyaallon.

Nykyään Döda Fallet on luonnonsuojelualuetta jolta olisi löytynyt myös patikkareittejä mutta koska meillä on piiiiiitkä ajomatka edessä, käytiin vain tuo varsinaisesen Döda Falletin reitti joka oli kauttaaltaan pitkostettu.

Ruotsin kuninkaalliset on vierailleet Döda Falletilla ja kalliosta löytyi kaiverruksia aina 1800 -luvulta Kaarle Kustaaseen asti. 

Tämä meidän reitti teitä 335 ja 87 pitkin oli kyllä todella kaunis. Jotenkin ei olla koskaan pidetty Ruotsia "minään" eikä ole ollut mitään hinkua tai mielenkiintoa matkustaa sinne mutta olihan tuollakin nyt ihania maalaismaisemia ja Norjaa lähestyttäessä Årea lähestyttäessä ihania vuoriakin. Ville ei tosin ollut vieläkään yhtään innostunut Ruotsista ja osittain sen takia ajettiinkin vaan pikaisesti läpi. Kun on niin paljon rikollisuutta ja kaikkea. Itsekseni mietin, että eihän me nyt edes olla mihinkään kaupunkiin menossa vaan ajellaan pitkin maalaisteitä, ainut poikkeus on myöhemmin reissulla Malmö koska sinne halusin tasan yhteen paikkaan, ällöttävien ruokien museoon. No, siitä lisää jossain myöhemmässä postauksessa koska se oli vasta matkan loppupäässä takaisin päin tullessa. 

Käytiin syömässä aivan ihanassa Kretslopshusetissa Mörsilin kylässä. Ravintola ja koko ympäröivä alue oli todella kaunista ja herttaista, aina ravintolan omista kanoista lähtien jotka takapihan tarhassa tepasteli. Kaikki mitä oli mahdollista tuli ravintolan omasta puutarhasta. Ruoka ei kyllä valitettavasti vastannut odotuksiin vaan oli oikeastaan koko reissun huonoin ateria, mutta ehkä tämä oli taas jotain liian fiiniä meidän maalaiseen makuun? Kaunis annos kyllä, mutta makua ei nimeksikään ja mulla jäi puolet syömättä. Menisin silti toisenkin kerran ja kokeilisin jotain muuta, koska muuten paikka oli vaan niin kiva henkilökuntaa myöten. 

Mörsilista oli enää lyhyt matka Åreen ja pian vuoret jo näkyi horisontissa. Jos huokailutti jo tämä näkymä, niin entäs sitten Norjassa... vuoret on vaan niin mun paikka. 

En ikinä kyllästyisi katselemaan vuoristomaisemia. En ikinä. 

Norjaan saavuttaessa oltiin muutettu navin asetukset niin että vältettiin kaikkia tietulleja joita muistettiin edellisiltä reissuilta Trondheimin lähellä olevan useita. Eli luonnollisesti ajeltiin ihania pikkuteitä, jotka muutenkin on paljon enemmän meidän mieleen kuin valtatiet. Hidastahan tuo matkanteko oli, kun tiet kapeni välillä hyvinkin pieniksi sorateiksi, mutta oli kyllä ihan kaiken sen väärti vähän kierrellä. 

Saavuttiin Kongsvolliin joskus kahdeksan maissa illalla, ja paikka oli juuri niin ihana kun muisteltiin. Itse huone oli aika simppeli, mutta näkymät aivan huikeat varsinkin kun lampaita kulki vapaana pihassa pienten karitsoiden kanssa niin sehän vaan lisäsi viehätystä. 

Iltapalaksi käytiin alakerran ravintolassa nappaamassa paikallista olutta ja sidukkaa.

Alakerrassa oli ravintolan lisäksi aivan ihania ja kotoisia oleskeluhuoneita joissa oli mm. pelejä ja kirjoja ajanvietteeksi. Istuttiin hetki juomiemme kanssa näistä yhdessä huoneessa (luonnollisesti suomalaisina valittiin se huone jossa ei ollut muita, heh) ja selailtiin kuvakirjoja alueelta. Ai että miten halusin taas nähdä myskihärkiä niinkuin 2021 reissulla täällä käydessä. 

Jostain syystä meillä molemmilla tuntui kestävän ikuisuus niiden yksien juomiemme kanssa joten otettiin ne mukaan huoneeseen ja nautittiin ostamiemme mansikoiden kanssa, uppos nopeampaa. 

Näin joulukuussa kaamoksessa tuntuu niin haikealta katsella näitä kuvia, että ne on otettu joskus kymmenen aikaan illalla ja noin valoisaa! 

Kyllä kelpas katsella huoneen ikkunasta maisemia ja odotella että rupes väsyttämään ja sitten nukahtaa haaveilemaan tulevista reissuseikkailuista.