Skandinavian Roadtrip 2024; Osa 4 ; Tanska / Aalborg & Thyn kansallispuisto

 Jossain vaiheessa reissua suunnitellessani keksin että Tanskassapa en ookaan koskaan käynyt (en laske välilaskuja Kööpenhaminan lentokentällä käymiseksi, koska en ole koskaan mennyt ulos lentokentältä) ja pienen googlettelun jälkeen huomasin että siellähän on ihan mielenkiintoisia kansallispuistoja. Lisäksi olin aina halunnut ajaa Juutinrauman sillan. 

Menomatkalla ei vielä siltaa ajeltu, sillä mentiin lautalla Norjan Kristiansandista Tanskan Hirtshalsiin. Yllättäen kovin läheltä ei löytynytkään leirintäalueita, vaan ajeltiin n. tunnin matka Ålborgiin saakka josta löytyi aivan ihana leikkari kävelymatkan päästä rannasta. Leikkari oli lähes ääriään myöten täynnä, mutta saatiin sentään vielä paikka. Kello oli jo yli kymmenen illalla ja vastaanotto kiinni, mutta sielläpä olikin nykyaikainen itsepalvelu rekisteröinti jota kautta onnistuttiin paikka löytämään. Ei muutakun teltta pystyyn ja kävelylle! 

Rannalle kesti kävellä ehkä kaikki kaksi minuuttia, ja koko sinne johtava tie oli aivan mustanaan etanoita, piti oikein väistellä kun ei halunnut astua päälle. 

Ilta-aurinko värjäs taivaan ihanasti. Rannassa oli kerrassaan huippu liikuntapuisto, josta uimarannan ja altaan lisäksi löytyi kaikenlaista monenikäisille. 

Me käytiin mm. pomppimassa kahvilarakennuksen katolla olevilla minitrampoliineilla, kylläpä oliki lenheetiä! Eli käläviäläisittäin siis mukavaa! Löydettiin myös pieni zipline jonka ville koeajoi. Jalkkiskenttäkin oli ahkeralla käytöllä nuorisolla, jotka samalla luukutti ihan hyvää ysärimusaa stereoista. Niin kertakaikkisen mahtava fiilis että vieläkin saa hymyn korviin kun muistelee. 

Takas leiripaikalle ja pientä iltapalaa, ja mitä huomattiin? Meidän takapihalla on sotamuseo! 

Sinne siis ensimmäisenä aamulla, ennen Ålborgin varsinaista kohdetta, joka oli yllätys-yllätys -taas viikinkimuseo!

Museo oli sotahistorianörttini mielestä oikein mukava. Nälkäkin siinä kerkes tulla, ja laitoin Villen etsimään meille googlesta jonkun kivan ravintolan kun ite hyppäsin rattiin. Päädyttiin Aalborg Streetfood Køkkenfabrikkeniin. Näitä vastaavia katettuja "ruokatoreja" löydettiin myöhemmin useitakin ympäri Tanskaa, ja ne oli tosi kivoja. Joka ikinen annos jota vastaavissa paikoissa syötiin oli kerrassaan herkullinen. 

Sitten oli hyvä mahat täynnä suunnata seuraavaan museoon. Museo sijaitsee Lindholm Højen alueella, koko Skandinavian vanhimmalla ja parhaiten säilyneellä viikinkihautausmaalla. Hautausmaa on ollut käytössä n. 400-1000 vuosilla, siis n 600 vuoden ajan! 

Portti hautausmaalle, jossa vierailua suositeltiin ennen itse museota.

Nää tyypit kavereineen laidunsi vapaina hautausmaan alueella, portit piti taas muistaa sulkea tarkasti perässä. 

Haudat oli eri muotoisia, naisten haudat oli soikioita, miesten kolmioita. 

Itse museossa sai tutustua tarkemmin miten alueella oli entisaikoina eletty, mitä esineitä kaivauksissa on alueelta löytynyt, sekä mitä hautausrituaaleihin oli tuohon aikaan kuulunut.  Museo itsessään oli aika pieni ja nopeasti nähty, mutta erilainen kuin muut vastaavat jossa ollaan käyty ja siksi tosi mielenkiintoinen. 

Kun tämäkin museo oli käyty läpi, oli seuraava kohde länsirannikolla, nimittäin Thyn kansallispuisto. Tanskassa kaikki kansallispuistot on aika uusia. Thy on niistä vanhin, ja sekin on perustettu vasta 2008 suojelemaan alueen upeita dyynejä. 

Aloitettiin kansallispuistoon tutustuminen kansallispuistokeskuksesta, joka sijaitsee ihan Voruporin rannan tuntumassa. Parkkipaikkaa meinasi olla hankala löytää, vaikka oli jo kovasti iltapäivä ja keskuskin oli sulkeutumassa ihan puolen tunnin sisään. Lopulta kerettiin lähinnä vain ihan pikaisesti pistäytyä keskuksessa, kun sieltä jo hätyytettiin asiakkaan ulos. Tanskassa etenkin kansallispuistoissa, mutta muuallakin tosi monet paikat meni kiinni jo neljän maissa (kesäkuun aikataulut, heinäkuussa olis ilmeisesti ollut tunnin myöhempään auki) joten hieman yllätyttiin ettei keretty tutustua keskukseen vaikka muka oltiin ajoissa. No, ei siellä nyt ihan hirveästi toki olisi ollut tutustuttavaakaan, mutta sekin vähä olisi ollut kiva käydä paremmin läpi. 

Ennakkoon oli tiedossa että puiston alueelta löytyy myös toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita jotka tietenkin Villeä kiinnosti kovasti. Päätettiin ensin kierrellä siinä rannan alueella ja lähteä sitten pohjoisemmas katsomaan bunkkereita.

Tämä kansallispuistokeskuksen alue oli aika turistinen ravintoloineen, kioskeineen ja loma-asuntoineen, mutta myös selvästi paikallisten suosima paikka. Kun tultiin ulos keskuksesta, oli rannalla käynnissä kalasaaliin jako. Kalastajat oli saaneet veneensä hilattua rantaan ja paikalliset oli niitä kovasti ostamassa. 

Me jätettiin kalan osto välistä ja haettiin jätskit. Oli muuten ihan mahottoman hyviä! Mulla tuli tilatessa joku tilapäinen mielenhäiriö ja rupesin englannin sijaan tilaamaan ruotsiksi (tämä on sinänsäkin hyvin omituista että Ruotsissakin puhun englantia, koska ruotsin kieli ei oikein ole vahva mulla...). En siis yhtään tiedä mistä se kieli yhtäkkiä tuli, mutta olin muka kauheen tyytyväinen itteeni kun osasin. Paitsi että eihän se mun mongerruksesta mitään tajunnut ja vaihtoi sitten englantiin sujuvasti jolloin vasta tajusin että aivan mitäs mä nyt äsken puhuinkaan, ei se ollut englantia. Tosi hämmentävää, se ruotsi "tuli vaan jostain" ihan huomaamatta. Jätskin tilaaminen ei Tanskassa muutenkaan ollut ihan perinteistä, siellä oli nimittäin jos jonkunlaista extraa mitä annoksen kanssa tarjottiin. Päädyin ottamaan "Guf" josta tulikin meidän lempparia! Se on vähä niinkun nuotiolla paistettu vaahtokarkki, sellanen tahmainen mössö joka pursotettiin vähän kermavaahdon tapaan siihen jätskin päälle. Nam nam!

Rannalla oli pitkä laituri jonka päähän päätettiin kävellä. Ihan päästä löytyi joukko hyväntuulisia kalastajia, ilmeisesti heilläkin oli ollut kalaonni myötä.

Laiturin päästä päästiin myös näkemään vilahduksia ohi kulkevista delfiineistä, ihanaa! 

Eläinbongaukset saa kyllä meidät molemmat hymyilemään aina ku hangon keksi.

Kahlailtiin vielä hetki rantavedessä ja ihailtiin delfiinien lisäksi kauniita kiviä ja simpukankuoria. 

Ennen matkan jatkamista Ville halus vielä nopsaa syödä jotain joten napsastiin pikaseen ranskikset grilliltä. 

Sitten hieman pohjoisemmaksi, Hanstholmin suuntaan bunkkereita katsomaan. 

Pieni patikka tehtiin täällä bunkkereiden luona, ja takaisin autolle kävellessä huomasin en yhtä, en kahta, vaan KOLME punkkia mun jalassa. Hyi hitto. Ehkä eniten maailmassa vihaan ja pelkään punkkeja. Niin, ja käärmeitä. Koko loppupäivä pitikin vimmatusti kytätä misssä niitä viheliäisiä nyt vilistää ja kyllä muka kutitti koko ajan. Yök, yök, yök.

Näkymä bunkkerialueelta Hanstholmin suuntaan eli pohjoiseen

..ja näkymä etelän suuntaan

Kun oltiin saatu bunkkereista (vai punkeista) tarpeeksemme kierrettiin vielä Hanstholmin kautta puiston eri osaan, Isbjergille. Tällä alueella pitäisi olla suurin todennäköisyys bongata puiston nisäkäs asukkaita. Sen vähän mitä kerettiin kansallispuistokeskuksessa jututtaa henkilökuntaa, niin suosittelivat erityisesti lintutornia joka tuolla on. Sinne vievä pikkutie oli kerrassaan herttainen, ja bongattiimpa jopa näätäkin kun juoksi tien yli. 

Lintutornille /tasanteelle oli patikoitava lyhyt matka, oisko ollut joku kilometri-puolitoista suuntaansa, en nyt enää muista. 

Me ei onnistuttu tällä kertaa bongaamaan muita nisäkkäitä kuin tuo näätä ja joitakin lehmiä laitumella matkalla. 

Mutta ilta-auringossa olihan tämä nätti näkymä. 

Meillä oli molemmilla kiikarit mukana ja ahkerasti tiirailtiin vaan ei vaan löydetty muuta kuin lintuja. 

Ja näitä hassuja ylöspäin kasvavia käpyjä. 

Sitten piti alkaa pikkuhiljaa jo miettimään missähän sitä painais päänsä tyynyyn. Hmmm, no mutta olihan suht lähistöllä useampiakin leirintäalueita. Takaisin kohti Voruporia siis. 

En enää muista mistä löysin siinä matkan päällä selaillessani tiedon kauniista tuulimyllystä joka oli ihan reitin varrella, joten päätettiin pysähtyä siinä. 

Kyseessä oli Faddesbolin mylly, johon pääsi sisällekin ja sielä oli enemmän infoa myllystä. 

Koska kello oli taas jo yli kymmenen illalla, ei paikalla ollut enää ketään muuta mutta myllyn ovi oli tosiaan auki että sinne pääsi vapaasti tutustumaan. Sisällä olevissa infotauluissa kerrottiin syvemmin tanskan tuulimyllyistä ja niiden valmistuksesta sekä tietenkin tämän kyseisen myllyn tarina. Tulimme tietämään että tämä on rakennettu vuonna 1859.

Vieressä olevalla pellolla laidunsi hevosia joita piti tietenkin käydä ihailemassa lähempää, pari niistä tulikin innokkaasti vastaan katsomaan että ketäs sieltä tulee. 

Haluttiin vielä vähän tutkailla enemmän myös kansallispuistoa, joten ajettiin Stjenbergin rannalle. 

Siellä oli muutamakin asuntovaunu puskaparkissa ja mietittiin miten helppoa asuntoauton kanssa oliskin, ei tarttis aina etsiä sopivaa paikkaa teltalle ja vessakin ois aina mukana. 

Täälläkin ois ollut joku puiston vierailijakeskus mutta se oli tietenkin jo kiinni. Mutta kaunista oli täälläkin, ihan varsinkin näin ilta-auringossa!

Tämmönen rapu löytyi keskeltä kulkuväylää. Tuolla siis hiekkadyyneillä risteili tälläisä pitkospuita mutta ne oli niin heinittyneitä että aiemmasta punkkiepisodista kauhistuneena en suostunut menemään enää heinikkoon...

Niin näppärä ois ollut jäädä vaikka tuohon puskaparkkiin, niinkuin tämän auton omistajat jotka lipittelivät viiniä tuossa varjon puolella istuen (oli nimittäin edelleen niin kuuma, että ei tuolla auringossa ihan hirveesti viihtynyt vaikka kello oli tosiaan jo sen lähemmäs ykstoista..)

Dyynimaisemaa sisämaahan päin

No, sitten se majapaikan etsiminen. Me kun ollaan totuttu niin hyvälle niin täällä järkytyttiin että edes nuo leirintäalueiden respat ei ole auki enää iltaisin. Löydettiin kyllä montakin leirintäaluetta tai luvallista, maksullista telttailupaikkaa mutta mikään niistä ei ollut enää auki. Aika monella käytiin pyörimässä tuolla Thyn alueella, mutta mistään ei löytynyt paikkaa ja portit oli kiinni. Tai yhteen päästiin kyllä sisälle ja sielä oli tanskaksi jotkut ohjeet jotka ainakin luultiin koskevan myöhäistä sisäänkirjautumista, mutta se olis vaatinut jonkun tanskalaisen sovelluksen lataamisen ja sinnepä ei saanutkaan rekisteröidyttyä suomalaisilla tiedoilla, olis pitänyt olla osoite tanskassa.

Eli jatkettiin matkaa vaikka kello oli jo vaikka mitä. 

Puoli kahdentoista aikaan aurinkokin viimein humpsahti horisonttiin. Se värjäs koko maailman niin kauniin punaiseksi että piti ihan pysähtyä tienviereen ja kuvata, mutta eihän se kuvassa näy yhtään samanlailla se värien kauneus mitä se oikeasti oli. 

Viimein tärppäs majapaikan kanssa ja löydettiin selkeät myöhäisen kirjautumisen ohjeet Toftum Bjerge campingista. Ja se olikin aivan ihana leirintäalue muutenkin! 

Tämä oli ehdottomasti yksi koko reissun parhaista päivistä, ja vaikka Tanska oli muutenkin positiivinen yllätys niin sanoisin silti että koko Tanskan reissun kivoin päivä. Käytiin tulevina päivinä useampi muukin kansallispuisto, mutta tämä Thyn kansallispuisto teki meihin isoimman vaikutuksen.