Yosemite
Fresnossa taas rötvättiin aamu niin kauan kun pystyttiin ja otettiin hyöty irti toimivasta netistä.
Aamu alko vähän hässäkällä kun puhelin oli täynnä viestejä että ollaanko kunnossa, ja meillä ei ollut mitään tietoa että miksi ihmeessä ei oltais kunnossa?
Pikainen googlettelu kertoi että Vegasissa oli ammuskeltu. Näemmä kerettiin just ja just alta pois!
Tosin, ammuskelu oli muutenkin ihan eri päässä Stripiä missä me majoituttiin mutta silti.
Kun tuli aika luovuttaa huone otettiin suunnaksi Yosemite. Etukäteen olin odottanu kovasti tätä kohdetta kun molemmat niin tykätään ympäristöstä mutta nyt vähän stressas, oli nimittäin luvattu yöks pakkasta ja meillä oli varattuna telttapaikka kahdeks yöks.
Eihän se muuten mitään jos olis kunnon varusteet mutta kun meillä edelleen toinen makuupussi on vaan kesäversio ja sekin jo 20v vanha eikä pidä lämpöä...
Ville kyllä vakuutteli kovasti pärjäävänsä ja olinhan mä just saanu valmiiksi sille villasukat (oli muuten jo neljäs pari tälle reissua! Itelleni tein yhdet ja Susanille ja Revelle annettiin yhdet muistoksi).
Lisäks oli ostettu "lämpövöitä" jotka Ville jo Zionissa testas toimivaksi mutta niitäkin oli vaan yks jälellä ja mä pelkäsin että ei riitä pitämään sitä lämpimänä.
No, eka yö takana ja toinen edessä ja itelläni ei ollu laisinkaan kylmä ja Villelläkin kuulemma vasta ihan aamuyöstä vähän, ei ollenkaan niin paljon mitä oli ajateltu.
No, joka tapauksessa. Päätettiin että koska saavuttiin eteläisestä sisäänkäynnistä niin käydään heti ens alkuun Glacier pointilla ja siellä joku haikki niin ei tarvi enää palata sinne myöhemmin kun ei ole reitin varrella.
Siellähän oli sitten paloja kans, jotka ei kylläkään estäneet eikä hidastaneet matkaa mutta kyllä oli kuulkaa savussa koko vuorenrinne ja välillä koko tiekin. Kartasta nähtiin myöhemmin että todella laaja palo kyseessä.
Palot oli kuitenkin eri puolella tietä mihin me oltiin ajateltu menevämme joten ajettiin Glacier pointille asti ja sieltä lähdettiin tarpomaan Sentinel Domelle.
Siellä tarpoessa juteltiin niitä näitä. Se on kuulkaa kumma juttu että vaikka ollaan kohta 2kk oltu samassa tilassa 24/7 niin juttua vaan riittää. Harvassa on hiljaset hetket kun aina jommallakummalla on jotakin pälpätettävää.
(ja kun niin moni on ihmetelly ja kyselly, niin todettakoon vielä,että ainakaan tähän asti ei ole kyllä vielä toisen naama kyllästyttänyt eikä oo tarvinu riidellä tai mitään sen suuntastakaan. Kyllä on tullu oikia ihminen valittua rinnalle! <3 )
Siinä huipulle kiivetessämme rupesin ääneen miettimään että mahtaiskohan ne meirän äiteet uskaltaa sinne kiivetä kun ei oo ees kapea polku eikä mahottoman jyrkkäkään. Ville tuumas heti että kyllähän ne ois hienoa tänne tuoda. Että mitäs tuumaatte mammat, millon tehään reissu porukalla ?!
Ville innostui sitten vielä että tehäänkin vähän pitempi haikki ja jatkettiin matkaa vielä Taft pointille josta oli aivan henkeäsalpaavat näkymät alas laaksoon. Kokonaismatka ajaksi tuli 4h ja se oli lähes jatkuvaa nousua ja laskua. Pituudesta en mene vannomaan koska me molemmat oltiin sitä mieltä että kyltit ei pitäny alkuunkaan paikkaansa kun ensin oli kyltti että 1 maili ja sen jälkeen hetken päästä 1.4... ja se oli siis pelkästään se siirtymäreitti Glacier Pointilta Sentinel Domelle...mutta ihan oli riittävän pitkä, heh!
Tokana päivänä oli agendalla Yosemiten luoteiskulmassa Hetch Hetchy niminen paikka jossa kumpikaan meistä ei ollu vielä koskaan käynyt. Muutaman kuvan olin siitä netissä nähnyt ja tuumannut että käyäämpä kattomassa.
Pelkästään ajomatka sinne oli n. 1,5h suuntaansa mutta eipä tuo mitään kun aikaa oli koko päivä.
Perille saavuttua huomattiin että aika tummia pilviä oli vuorten takana mutta sadetta ei oltu luvattu joten lähettiin matkaan kohti vesiputouksia, traili joka menee pitkin järvenrantaa jylhien vuorenseinämien kupeessa.
Ennen varsinaista trailia piti ylittää pato ja sen jälkeen tunneli vuoren läpi.
Ei oltu paljoakaan päästy siitä eteenpäin kun rupes ukkonen jyristämään kovasti. Hetki seurattiin pilvien liikkeitä ja todettiin että poispäin menossa, jatketaan matkaa. Ja hyvä että jatkettiin koska paria pisaraa enempää ei kastuttu ja jyrinäkin loppu heti alkuunsa.
2,5h saatiin sillä reitillä kulutettua ja mietittiin että taidetaan tulla sinne suunnalle seuraaallakin kerralla ja tehdä joku vähä pitempi haikki. Siellä nimittäin ei ollu porukkaa riesaksi asti kuten Yosemite valleyssa...
Toinen yö olikin sitte selvästi ekaa kylmempi ja jopa mulla oli kylmä niin etten meinannu saada nukuttua. Mentiin nukkumaankin jo ysiltä koska ei ollu mitään tekemistä kun ei tarennu edes lukea. Aamulla heräsin sitte jo viideltä enkä saanu enää unta. Seiskan aikaan herättelin sitten jo Villenkin että jatketaas matkaa ennenku vilustutaan.
Puoli kaheksalta oltiin jo saatu kamat kasaan ja lähössä kohti Tioga roadia joka ylittää Sierra Nevadan vuoret. Oltiin näes menossa taas Bridgeportiin, meidän lemppari hotelliin Bridgeport Inniin. Olin siellä ekan kerran jo 2014 Elinan kans, ja 2015 oltiin siellä Villen, Iipan ja Samin kans. Pieni viktoriaaninen hotelli jossa vaan on tunnelma kertakaikkisen kohillaan, ja alakerran ravintolassa aivan superhyvää ruokaa.
No, matka ei tokikaan menny ihan ku suunniteltu koska se edellinen yö oli ollu niin kylmä jopa alhaalla laaksossa niin tottahan siellä vuoristossa oli sitten tiet jäätyny ja paikotellen satanu vähän luntakin, ja tie oli suljettu. Oltiin portin takana puol 9 aikaan ja portit avattiin viimein pikkusta vajaa 12. No, kerettiin siinä hyvä aika turista muiden tielle haluavien kans, kuten 81v tanskalaisen herran kanssa jolla oli paljon kysymyksiä Suomesta.
Päästiin kuitenin sitten jatkamaan matkaa ja oltiin perillä hotellilla jo kahen maissa. Kyllä oli ihanaa päästä suihkuun taas ja nukkua sängyssä, ja erityisesti saada herkkuruokaa kun on pari päivää syöny pelkästään tölkkiruokaa leirintäalueella... kyllä sitä ny söi ennemmin ku selkäänsä otti mutta se näytti ja osin haisikin koiranruualle, hrrrr....
Aamu alko vähän hässäkällä kun puhelin oli täynnä viestejä että ollaanko kunnossa, ja meillä ei ollut mitään tietoa että miksi ihmeessä ei oltais kunnossa?
Pikainen googlettelu kertoi että Vegasissa oli ammuskeltu. Näemmä kerettiin just ja just alta pois!
Tosin, ammuskelu oli muutenkin ihan eri päässä Stripiä missä me majoituttiin mutta silti.
Kun tuli aika luovuttaa huone otettiin suunnaksi Yosemite. Etukäteen olin odottanu kovasti tätä kohdetta kun molemmat niin tykätään ympäristöstä mutta nyt vähän stressas, oli nimittäin luvattu yöks pakkasta ja meillä oli varattuna telttapaikka kahdeks yöks.
Eihän se muuten mitään jos olis kunnon varusteet mutta kun meillä edelleen toinen makuupussi on vaan kesäversio ja sekin jo 20v vanha eikä pidä lämpöä...
Ville kyllä vakuutteli kovasti pärjäävänsä ja olinhan mä just saanu valmiiksi sille villasukat (oli muuten jo neljäs pari tälle reissua! Itelleni tein yhdet ja Susanille ja Revelle annettiin yhdet muistoksi).
Lisäks oli ostettu "lämpövöitä" jotka Ville jo Zionissa testas toimivaksi mutta niitäkin oli vaan yks jälellä ja mä pelkäsin että ei riitä pitämään sitä lämpimänä.
No, eka yö takana ja toinen edessä ja itelläni ei ollu laisinkaan kylmä ja Villelläkin kuulemma vasta ihan aamuyöstä vähän, ei ollenkaan niin paljon mitä oli ajateltu.
No, joka tapauksessa. Päätettiin että koska saavuttiin eteläisestä sisäänkäynnistä niin käydään heti ens alkuun Glacier pointilla ja siellä joku haikki niin ei tarvi enää palata sinne myöhemmin kun ei ole reitin varrella.
Siellähän oli sitten paloja kans, jotka ei kylläkään estäneet eikä hidastaneet matkaa mutta kyllä oli kuulkaa savussa koko vuorenrinne ja välillä koko tiekin. Kartasta nähtiin myöhemmin että todella laaja palo kyseessä.
Palot oli kuitenkin eri puolella tietä mihin me oltiin ajateltu menevämme joten ajettiin Glacier pointille asti ja sieltä lähdettiin tarpomaan Sentinel Domelle.
Siellä tarpoessa juteltiin niitä näitä. Se on kuulkaa kumma juttu että vaikka ollaan kohta 2kk oltu samassa tilassa 24/7 niin juttua vaan riittää. Harvassa on hiljaset hetket kun aina jommallakummalla on jotakin pälpätettävää.
(ja kun niin moni on ihmetelly ja kyselly, niin todettakoon vielä,että ainakaan tähän asti ei ole kyllä vielä toisen naama kyllästyttänyt eikä oo tarvinu riidellä tai mitään sen suuntastakaan. Kyllä on tullu oikia ihminen valittua rinnalle! <3 )
Siinä huipulle kiivetessämme rupesin ääneen miettimään että mahtaiskohan ne meirän äiteet uskaltaa sinne kiivetä kun ei oo ees kapea polku eikä mahottoman jyrkkäkään. Ville tuumas heti että kyllähän ne ois hienoa tänne tuoda. Että mitäs tuumaatte mammat, millon tehään reissu porukalla ?!
Ville innostui sitten vielä että tehäänkin vähän pitempi haikki ja jatkettiin matkaa vielä Taft pointille josta oli aivan henkeäsalpaavat näkymät alas laaksoon. Kokonaismatka ajaksi tuli 4h ja se oli lähes jatkuvaa nousua ja laskua. Pituudesta en mene vannomaan koska me molemmat oltiin sitä mieltä että kyltit ei pitäny alkuunkaan paikkaansa kun ensin oli kyltti että 1 maili ja sen jälkeen hetken päästä 1.4... ja se oli siis pelkästään se siirtymäreitti Glacier Pointilta Sentinel Domelle...mutta ihan oli riittävän pitkä, heh!
Tokana päivänä oli agendalla Yosemiten luoteiskulmassa Hetch Hetchy niminen paikka jossa kumpikaan meistä ei ollu vielä koskaan käynyt. Muutaman kuvan olin siitä netissä nähnyt ja tuumannut että käyäämpä kattomassa.
Pelkästään ajomatka sinne oli n. 1,5h suuntaansa mutta eipä tuo mitään kun aikaa oli koko päivä.
Perille saavuttua huomattiin että aika tummia pilviä oli vuorten takana mutta sadetta ei oltu luvattu joten lähettiin matkaan kohti vesiputouksia, traili joka menee pitkin järvenrantaa jylhien vuorenseinämien kupeessa.
Ennen varsinaista trailia piti ylittää pato ja sen jälkeen tunneli vuoren läpi.
Ei oltu paljoakaan päästy siitä eteenpäin kun rupes ukkonen jyristämään kovasti. Hetki seurattiin pilvien liikkeitä ja todettiin että poispäin menossa, jatketaan matkaa. Ja hyvä että jatkettiin koska paria pisaraa enempää ei kastuttu ja jyrinäkin loppu heti alkuunsa.
2,5h saatiin sillä reitillä kulutettua ja mietittiin että taidetaan tulla sinne suunnalle seuraaallakin kerralla ja tehdä joku vähä pitempi haikki. Siellä nimittäin ei ollu porukkaa riesaksi asti kuten Yosemite valleyssa...
Toinen yö olikin sitte selvästi ekaa kylmempi ja jopa mulla oli kylmä niin etten meinannu saada nukuttua. Mentiin nukkumaankin jo ysiltä koska ei ollu mitään tekemistä kun ei tarennu edes lukea. Aamulla heräsin sitte jo viideltä enkä saanu enää unta. Seiskan aikaan herättelin sitten jo Villenkin että jatketaas matkaa ennenku vilustutaan.
Puoli kaheksalta oltiin jo saatu kamat kasaan ja lähössä kohti Tioga roadia joka ylittää Sierra Nevadan vuoret. Oltiin näes menossa taas Bridgeportiin, meidän lemppari hotelliin Bridgeport Inniin. Olin siellä ekan kerran jo 2014 Elinan kans, ja 2015 oltiin siellä Villen, Iipan ja Samin kans. Pieni viktoriaaninen hotelli jossa vaan on tunnelma kertakaikkisen kohillaan, ja alakerran ravintolassa aivan superhyvää ruokaa.
No, matka ei tokikaan menny ihan ku suunniteltu koska se edellinen yö oli ollu niin kylmä jopa alhaalla laaksossa niin tottahan siellä vuoristossa oli sitten tiet jäätyny ja paikotellen satanu vähän luntakin, ja tie oli suljettu. Oltiin portin takana puol 9 aikaan ja portit avattiin viimein pikkusta vajaa 12. No, kerettiin siinä hyvä aika turista muiden tielle haluavien kans, kuten 81v tanskalaisen herran kanssa jolla oli paljon kysymyksiä Suomesta.
Päästiin kuitenin sitten jatkamaan matkaa ja oltiin perillä hotellilla jo kahen maissa. Kyllä oli ihanaa päästä suihkuun taas ja nukkua sängyssä, ja erityisesti saada herkkuruokaa kun on pari päivää syöny pelkästään tölkkiruokaa leirintäalueella... kyllä sitä ny söi ennemmin ku selkäänsä otti mutta se näytti ja osin haisikin koiranruualle, hrrrr....
Kommentit
Lähetä kommentti