Tetonseille saavuttiin tällä kertaa lännestä, Teton Passin kautta. Tarkoitus oli kulkea Moose-Wilson tien kautta, joka on suurelta osin vain hiekkatie mutta olisi ollut sekä suorin reitti puistoon tuolta päin tullessa että myöskin yksi Tetonsien parhaita eläinbongauspaikkoja... mutta se olikin suljettuna. No, ei muuta kuin Jacksonin kautta sitten. Ei pysähdytty lopulta laisinkaan vaan posotettiin suoraan puiston vierailijakeskukseen Mooseen.
Eipä ollut juurikaan näyttelyt muuttuneet 2017 vuodesta, joten paikka oli pikaisesti kävelty läpi ja leirintäalueiden infot katseltu, sekä käytetty paikan wifiä hyväksi ja tarkistettu säätiedot. Aina vain oli luvattu sateita ja kylmiä, jäätäviä öitä, joten päätettiin että varataan telttapaikka vain yhdeksi yöksi ja katsellaan seuraavana päivänä lisää muuttuuko ennusteet vai jatkuuko samanlaisena, jolloin jatkettais matkaa jo vähän ennakkoon.
Ennen päivän patikoita oli kuitenkin lounaan vuoro, maisematkin melkoisen kohdillaan!
Tetonsien ekaksi patikaksi valikoitui Taggart Lake & Bradley Lake, yhteensä n. 10km ilman hirmuisen isoja korkeusvaihteluita. Kyllähän se suomalaisiin polkuihin verrattuna oli tuokin aika mäkistä, mutta ei paha ollenkaan!
Polulla meitä viihdytti taas pari marmottia ja wapitit.
Patikan jälkeen käytiin kääntymässä Jackson Lake Lodgella, jota meille oli kehuttu upeaksi paikaksi. Että vaikkei siellä majoittuiskaan (hinnat aika huikeat...) niin kannattaa pyörähtää. Olihan tuo komia, ei käy kieltäminen! Yllä oleva näkymä oli terassilta. Tästä kuvasta ei käy ilmi, mutta järven pinta oli siis toooooosi alhaalla. Ihan mahottoman alhaalla. Pitkin kesää/syksyä nähnyt vielä lisää kuvia, ja järvi on lähes kokonaan kuivunut. Yellowstonen sateet ei ole yltäneet Tetonseille ihan samoissa määrin, vaan sekä joet että järvet on tosi kuivia olleet.
Leikkarille suunnatessa tehtiin vielä pieni mutka Oxbow Bendille, jossa pitäs olla hyvä sauma spottailla villieläimiä myös. Meidän sinne tullessa oli siellä paljon muitakin turisteja kuikuilemassa ja oltiinkin missattu justiinsa saukkoperhe. Joen toisella puolen puussa istuksi valkopäämerikotka, ja kauempana vastarannalla näkyi pari hirveä. Jäätiin odottelemaan josko saukko tulis takaisin, ja lopulta meidän odotus palkittiin! Mä en tosin vielä tänä päivänäkään ole varma nähtiinkö saukko vai majava, sen verta kaukaa tätä uimaria ihailtiin eikä nähty siitä kuin pää ja sekin niin kaukaa... mutta nähtiin!
Ihailtiin auringonlasku vielä Teton point näköalapaikalta ennen Gros Ventre leikkarille saapumista. Onneksemme sielä oli vielä meille telttapaikka, olikohan peräti kolme valittavissa :D Tää oli meidän toka kerta tällä leikkarilla, ja tykätään kyllä kovasti. Hirvet tykkää alueesta ja niitä joutuu vähän varoakin, me ei tällä kertaa itse leirintäalueella nähty ainuttakaan mutta lähistöllä kyllä. Just eilen näin facebookissa postauksen Tetons ryhmässä, kun emä ja vasa oli makailemassa yhden vessarakennuksen edessä, ja eihän sitä voinu sitten käyttää kun olisivat mokomat siitä hyökkineet. Onneks noita huoltorakennuksia on sielä suht tiuhaan.
Aamun koittaessa suunnattiin heti auringon noustua Shcwabacher Landingiin, joka on ikoninen kuvauspaikka jossa Tetonsien vuoriketju heijastuu vedenpintaan. Oli kylmä, inasen pakkasen puolella, ja joutui laittaa oikeen pipon ja hanskat, mutt ai miten kaunista!
Aamu saatiin vielä nauttia komeasta auringonpaisteesta mutta iltapäiväksi oli luvattu kovia sateita joten lähdettiin alta pois kohti etelää.
Pysähdyttiin myöhäiselle aamupalalle Jacksoniin, The Bunnery & Bakeryyn. Paikka oli tupaten täynnä, ja meille ensin sanottiin että joutuu odottaa pöytää mutta samalla hetkellä sieltä lähtikin joku joten päästiinkin heti. Hieman joutui aamupalaa siis odotella, mutta oli sen arvoista! Heittämällä yksi koko reissun parhaista aamupalapaikoista ( vai oliko niin että nälkä on paras mauste, kuten rakas aviomieheni tapaa sanoa...) Niin tai näin, mahat tuli täyteen ja mielialat katossa, päästäis lämpimämpiin paikkoihin ja eteenpäin reissua! Seuraavat suunnitelmat oli Flaming River Gorge, Dinosaur National Monument ja Rocky Mountainsin kansallispuisto.
Tetonsien osuus reissusta jäi aiottua lyhyemmäksi mutta tällä reissulla ainoa varma tekijä on ollut se että suunnitelmat muuttuu niin eipä poikettu teemasta tässäkään.
Ei tarttenut kovin pitkälle ajella, kun lämpötilat rupes kipuamaan ylemmäs ja maisemat muuttui taas täysin. Mitään majoituksia ei oltu varattuna pariin päivään, joten kulku oli aika vapaata. Päätettiin ajaa posottaa mahdollisimman pitkälle, lyhyt kahvitauko vain välissä, ruokaa meksikolaisesta (Don Pedros -ketjulta muuten saa ihan mahottoman herkkua meksikolaista!) ja matka jatkui kunnes myöhään iltapäivästä oltiin Flaming River Gorgella. Siitä lisää seuraavassa postauksessa, sillä sitten siirrytäänkin Utahin puolelle hetkeksi.
Kyllä on upeita kuvia, Grand Tetons näyttää juuri niin upealta kuin olen ajatellutkin. Vehreät maisemat yhdistettynä takana oleviin vuoriin on aina upea yhdistelmä. Yllättävää tosiaan, että oli niin kuivaa, kuvista saa erilaisen käsityksen.
VastaaPoista