Talvinen Iso-Syöte
Viime vuonna päätettiin viettää vähän erilainen joulu, ja lähteä kaksisteaan (+koirat) Syötteelle. Varattiin mökki Pikku-Syötteeltä, hiihtolatujen vierestä. Ville rupes jo viime vuonna puhumaan että ehkä hänkin haluais sukset, vaikka on aina inhonnut hiihtoa. Nythän sitten hommasin sille joululahjaksi setin jota päästiin sitten jouluna testimään. Kyllähän siinä isännän suusta tuli useampia kirosanoja mutta kiltisti silti hiihti perässä ( ja välillä edessäkin :D )
Aatonaattona käytiin hiihtelemässä pieni 6km testilenkki, josta eka kilometri oli pelkkää laskua. Sinällään ihan kiva, mutta Ville kun ei ollut hiihtänyt tosiaan lähemmäs 20vuoteen, niin ois ehkä ollu hyvä harjoitella vähän tasamaalla ensin. Piiiiiitkä lasku päättyi ladun T-risteykseen, arvaatteko miten kävi? Ville ei muistanu miten suksilla jarrutetaan joten päätti että kaatuminen on parempi vaihtoehto kuin päästää pitkäksi umpihankeen. Mä hämmennyin siitä niin täysin että en kerennyt väistää ja siinä oltiin yhdessä mukkelismakkelis. Mahtava alku :D
Oltiin jo hyvissä ajoin ennen reissua päätetty että tänä vuonna ei perinteistä kinkkua paisteta, vaan päätettiin eka kertaa ikinä itse tehdä pulled porkia. Ai luoja miten hyvää siitä tuli! Vieläkin tämän kuvan nähdessäni voin suorastaan haistaa ja maistaa, ihan suu napsuu!
Loma oli niin kertakaikkisen onnistunut ja rentouttava, että päätettiin käyttää parin viikon päässä siintävä talvilomakin Syötteelle matkustamiseen vaikka alkuperäinen suunnitelmta oli mennä joko Kanarian saarille, Kaliforniaan tai Floridaan.
Tällä kertaa varattiin mökki Pytkynharjulta. Oltiin kyllä tosi tyytyväisiä joulunakin vuokrattuun mökkiin, mutta sen lähiladut oli jo koluttu ja haluttiin että pääsis ladulle suoraan mökiltä ilman että tarvii autolla siirtyä. Tämäkin mökki oli tosi onnistunut valinta, tykättiin siitä jopa vielä enemmän vaikka siinä olikin huomattavasti enemmän naapureita. Niissä ei kuitenkaan juuri ketään ollut muutoin kuin viikonloppuna, kun ei ollut mikään tyypillinen loma-aika.
Toisin kuin jouluna, jolloin meille sattui aika kylmät kelit, nyt oli parin ensimmäisen päivän pikkupakkasten jälkeen koko loppuviikko plussakeliä. Välillä satoi vettä, välillä räntää, ja erehdyttiimpä sitten räntäsateessa lähtemään hiihtämään. Karvapohjasuksillahan se tarkoitti sitä että suksen pohjaan jäi mahottomat määrät lunta jolloin ei oikein suksi luistanut :D meinasin kuolla nauruun kun suht jyrkässä alamäessäkin tökki niin pahasti, että menin nytkähdyksittäin eteenpäin ja loppujen lopuksi naamalleni hankeen. Oh well... ei sattunut, nauratti vain.
Pönnikään ei varsinaisesti nauttinut räntäkeleistä |
Illat kului lähinnä lukien, tv:tä katsellen ja korttipelejä pelaten. Kolmantena lomapäivänä satoi vettä koko päivän joten päätettiin lähteä täydennysreissulle Ranualle kun ei olis ollut kuitenkaan päiväksi mitään erityistä tekemistä kun ei haluttu vesisateessa lähteä ulkoilemaankaan enempää kuin koirien pissatuksen vuoksi oli pakko.
Luontodokkareita tuli tuijoteltua yks jos toinenkin, Pönniäkin kiinnosti mutta muut vain tuhisi tyytyväisenä vieressä |
Jokin käsittämättömän kova ihastus mulla kyllä Syötteeseen on, vaikka välissä olikin lähes 10v etten siellä käynyt laisinkaan. Meillähän oli koko mun lapsuuden ja nuoruuden asuntovaunulla kausipaikka tuola, joten joka talvi tuli vietettyä tuolla lomat ja paljon viikonloppuja, joten nostalgiaa on. Kesäisin en ole juurikaan Syötteellä käynyt ennen yhden yön pyrähdystä toissa vuonna, mutta sekin vaikuttaisi kovasti kokemisen arvoiselta. Oltiin ennakkoon kovasti suunniteltu että ei pelkästään hiihdetä vaan kokeillaan myös muita aktiviteetteja kuten lumikenkäilyä, läskipyöräilyä ja moottorikelkkailua vaan niin vain jäi kaikki muu väliin ja liikuttiin vain jalkapatikalla tai suksilla.
Monta lenkkiä tuli kyllä hiihdettyä! Suosikiksi jäi meille molemmille Ahmatuvan reitti joka olikin mulle tuttu lapsuudesta. Jo viikkoja etukäteen haaveilin Ahmatuvan munkeista... ja maistuihan se nyt hyvältä menomatkan jatkuvan nousun jälkeen! Tuo reitti on 8,5km suuntaansa joten huomattavasti pitempi kuin mitä oon kertaakaan aikuisiällä hiihtänyt.
Vau, kylläpä nuo Syötteen maisemat näyttävät todella upeilta mahtavine tykkylumineen. Ja talviset maisemat vuoden pimeimpään aikaan ovat myös aina upeita. Tässäpä näitä molempia sai ihastella yhteisesti. Saa nähdä, mitä ensi talvena tulee tehtyä. Yksi vaihtoehto olisi joku mukava talvinen loma Suomessa tai lähtö lämpimään, ja itse asiassa molemmat kuulostavat oikein hyviltä!
VastaaPoista