Kalifornian eka yö tuli vietettyä Crescent City/Redwoods KOA:lla, ja harvinaisesti pidettiin jopa vähän hitaampi aamu ja lähdettiin vasta vähän myöhempään liikkeelle.
Meidän reissuilla on yleensä aika väljästi suunniteltu jutut sitä varten, että pystytään lennosta vaihtaa suunnitelmia jos tulee jotain mielenkiintoista vastaan. Nytkään tälle päivää ei oltu suunniteltu muuta kuin kierros tuolla dyyneillä. Kun sitten satuttiin huomaamaan sopivassa kohtaa patikkareitin opastus, päätettiin pysähtyä vähän jaloittelemaan. Hetken opastetauluja tutkittuamme oltiin sen verran viisaampia että oltiin Yurok loop trailin aloituspisteessä, reitti itsessään olisi helppoa maastoa ja pituus n. 2,3km. Just sopiva pätkäisemään ajomatkaa ilman että siihen kuluisi liikaa aikaa.
Täällä ei näkynyt meidän lisäksi ketään, mutta alue oli ehdottomasti kokemisen arvoinen, vaihtelevaa maastoa ja niin kaunista sama minne päin katsoi.
Kovin pitkästi ei tarvinut seuraavaa patikkaa etsiä, nimittäin vain n. puolen tunnin ajomatkan päässä Redwoodsin kansallispuistossa meitä odotti etukäteen valikoitu Trillium Falls, joka oli yhteensä n. 6km pitkä. Täällä päin Redwoodsia me ei ennen oltukaan oltu.
Parkkipaikka oli aika iso, mutta silti suhteellisen täynnä ja etenkin alkumatkasta ja putousten luona nähtiinkin useita muita, voi olla että moni kävi vain putouksilla ja tuli samaa reittiä takaisin eikä kiertänyt koko lenkkiä sillä loppumatkasta me ei taidettu nähdä ketään.
Reitti kulki alkuun päällystettyä isompaa uraa, mutta kääntyi sitten ihanaa vehreään metsään jättimäisten punapuiden keskelle. Punapuut on kyllä sellaisia, joita ei kyllästy katsomaan koskaan vaikka niitä näkisi kuinka monta kertaa, aina ne saa huokailemaan ihastuksesta.
 |
| Putous oli aika vaatimaton pikku liru, mutta todella kaunis silti. |
 |
| Meidän patikat ei ole suorittamista, vaan keskitytään nauttimaan luonnosta ja katselemaan ja kuuntelemaan. Tässä ihmetellään ötököitä polulla. |
 |
| Muunmuassa tälläisiä öttisiä. |
Tämän toisen reippailun jälkeen alkoi jo nälättää. Tällä kertaa siihen vaivaan auttoi tuttu In´n Out burger, ei oltukaan vuosikausiin päästy tämän ketjun ravintoloihin. Hyväähän se oli!
Matkalla merisumu valtas taas maiseman aika täysin, mutta piti silti pysähtyä vähän kuvailemaan sillä kaunistahan se tuo sumukin on.
Sitten taas punapuiden katveeseen! Aiemmilla reissuilla ei oltu ajettu Avenue Of The Giantsia, joten se oli tämän reissun agendalla.
Nämä kuvat ei kyllä tee minkäänlaista oikeutta puiden massiivisuudelle ja upeudelle, se on niin harmi!
Pysähdyttiin kahville Redcrestiin, joka oli melkoinen nähtävyys itsessäänkin :D Pienenpieni kylä, jossa oli kuitenkin yllättävän paljon palveluita turistien vuoksi.
Viimeinen pysähdys tehtiin Redwoods Visitor Centerissä, jossa kierreltiin sekä keskuksen näyttelyt ja lahjapuoti että myös kilsan mittainen luontopolku.
Me oltiin vierailtu Redwoodsin kansallispuistossa jo 4 kertaa aiemminkin, mutta nämä tämänkertaiset pysähdykset oli meille täysin uusia paikkoja. Jossain kohtaa oli tarkoitus myös yöpyä tuolla tälläkin reissulla, mutta ei onnistuttu varaamaan haluamallemme leikkarille joten se jäi nyt välistä ja jatkettiin matkaa.
Näin oli taas nähty maailman korkeimmat puut. Pisin tiedossa oleva punapuu on muuten yli 116metriä korkea!
Ja kyllähän näillä jäteillä ympärysmittaakin riittää. Punapuista on suosittu rakennusmateriaali moneen. Tuolla vierailijakeskuskella päästiin ihailemaan Charles Kelloggsin "asuntovaunua" joka on rakennettu kokonaan yhdestä puusta.
Yöpaikka löytyi Ukiahin kaupungista, eka kertaa tälle reissua hotellista. Kai se välillä on ihan hyvä vaihtaa leikkari hotelliin.
Kommentit
Lähetä kommentti