Suomi matkailua keväänvihreässä luonnossa
Tänä vuonna meidän kesäloma osui touko-kesäkuulle.
Koska kesäkuulle oli tulossa hoitokoiria kavereiden lähtiessä jenkkeihin viettämään 10v häämatkaansa (josta löytyy omaa turinointiaan blogissa https://matkallemaailmalle.wordpress.com/)
niin ainut mahdollinen ajankohta omalle reissulle oli toukokuun puolella. Koska olin ilmoittanut muutaman koiran Joensuu KV näyttelyyn toukokuun lopulla, ja samalla oli näppärä palauttaa meillä mammalomalla ollut sijoituskoira Frida kotiinsa Viinijärvellmmpakattiin kimpsumme ja kampsumme porukoiden asuntoautoon kera muutaman koiran.
Itä-Suomi on aina ollut mulle sellainen paikka mihin on mukava mennä, useimmiten koiranäyttelyiden vuoksi mutta välillä myös muutenkin. Ne on nuo savolaeset niin rempseetä ja mukavvoo sakkia, puhumattakaan siitä upeasta luonnosta... täällä Pohjanmaan lakeuksilla kun ei juurikaan mäennyppylöitä ole niin vaihteleva maasto on kyllä ilo silmälle.
Suunta oli siis selvä, Itä-Suomeen. Mutta minne sinne? Vasta pari päivää ennen lähtöä hokasin, että Kuusamostahan löytyy Suurpetokeskus, sinne siis!!
Pettymys oli kyllä kova, kun nettisivujen mukaan siellä ei ole susia, mutta todettiin että mielenkiintoinen paikka silti, sinne mennään. Tarkoitus oli ajaa Muhoksen kautta kavereita moikkaillen vain jonnekin X asti ja yöpyä levähdyspaikalla, mutta päädyttiinkin ajamaan Suurpetokeskuksen parkkipaikalle asti ja voitteko kuvitella miten tälläinen susityttö oli innoissaan kun yöllä herättiin susien ulvontaan!
Tokikin ne oli sitten niitä Suurpetokeskuksen susia, eikä mitään villejä, mutta kyllä se riitti kovasti saamaan meidän molempien naamat näkkärille pitkäks aikaa. Sitä vaan jatkui ja jatkui, eikä millään meinannut malttaa mennä takas nukkumaan.
Aamulla sitten mentiin heti ekalle kierrokselle mitä järjestettiin, käytettyämme ensten koiria vähän pitemmästi pissalla. Yllättävää ettei kukaan niistä reagoinu millään lailla vaikka varmasti tuli petojen hajut tielle asti kun eihän ne tarhat olleet kun ehkä n. 100m päässä tiestä.
Ensimmäisenä hilpeyttä aiheutti että samalle kierrokselle sattui myöskin Kuusamossa lomaileva yläasteen luokkakaveri, kyllä pitkälle pitääkin tulla treffaamaan :D
Ensimmäisenä kierroksella oli vuorossa 2 sutta, jotka oli lauman kiimoista johtuen eristettynä muista koska ei haluttu pentuja. Tai siis itseasiassa vain toinen oli aito susi, toinen oli tämän kyseisen uros suden ja koirasuden pentu, eli 75% hukka. Olin jo etukäteen lukenut Suurpetokeskuksen vaikeuksista saadaa susia tarhalle, ja oli todella mielenkiintoista kysellä lisää asiasta oppaalta joka oli hyvin perillä asioista.
Muita petoja mitä tuolta löytyi oli karhut (olikohan niitä 7 jos en ihan väärin muista) kettupariskunta, ilveksiä oli useampi ja sitten tosiaan nämä "hukat" eli 1 aito susi, 1 koirasusi ja niiden aikuiset jälkeläiset.
Suurpetokeskukselta matka jatkui Kuusamon kautta Salpalinjalle, joka satuttiin vaan huomaamaan ohi ajaessa kyltti "Salpalinja" ja tuumattiin että käyäämpä kattomassa. Sattu niin sopivasti että siellä oli n. 5km reitti joka oli hyvä kävellä koirien kans ja samalla ihastella sotahistoriaa joka on etenkin Villellä mutta myös itellä lähellä sydäntä. Vielä pysähdyttiin matkalla Hossan kansallispuistoon ja käytiin talsimassa lyhyehkö pätkä "Ölkyn ähkäsystä". Pidemmällekin oltais menty muuten, mutta tultiin siihen tulokseen että 4 koiran kans noin vaativa maasto ei ole kiva, hihnat koko aika solmussa jne joten oltasko ehkä puoli tuntia suuntaansa talsittu. Reitti oli vaativa mutta maisemat ihan UPEAT!
Yö haluttiin viettää taas "vaan jossain" missä ei olis oikein ketään muita. Koska Raatteentie kuului seuraavan päivän suunnitelmiin, ajettiin taas heti siihen Raatteentien alkuun asti jossa yövyttiin parkkipaikalla. Taas löytyi kivat ulkoilureitit koirille ja laavukin vaan vajaan km päästä, joten pakattiin iltaeväät reppuun ja talsittiin koirien kanssa laavulle paistamaan makkarat ja keittämään iltateet (mainitsinko jo että oon ihan koukussa Clipperin Sleep Easy teehen? Ei ole parempaa unilääkettä. )
Oli aivan kertakaikkisen upea auringonlasku, ympärillä linnut lauloi ja tuoksui Suomen kesä.
Lämpötilakin oli oikeen sopiva kun ei ollut ollenkaan liian kuuma muttei myöskään kylmä.
Viikonlopuksi Joensuuhun olikin sitten luvattu 25 ja paistetta...
Illaksi ajettiin Fridan kotiin Viinijärvelle ja yövyttiin siinä pihassa, ilta meni puunatessa koiria näyttelykuntoon seuraavaa päivää varten ja vaihdellessa kuulumisia.
Näyttelyistä ei sen enempää, kuin että tuloksiin oltiin tyytyväisiä ja keli oli komea, suorastaan vähän liiankin kuuma...
La-Su yöksi ajettiin taas puskaparkkiin, sattumalta osuttiin samaan paikkaan missä olin asuntoautolla yöpynyt koirien kanssa kesälomareissulla aikaisemminkin ja taas oli hyvät lenkkimaastot lähellä. Käytettiin koirat pitkän kaavan mukaan lenkillä, huolimatta siitä että ne aika hyvin likas ittensä ja seuraavana päivänä oli vielä Fuksialla ja Sulolla kehät...
Ilta kului Carcassone peliä pelaten, mukava oli kun kehät oli sen verta myöhään ettei tarttenut aamulla herätä aikaisin ja koiriakaan en toiselle päivälle enää muuta kuin pienesti viimeistellyt.
Sieltäpä sitten lähdettiin näyttelyiden jälkeen kotia kohti, pysähdyttiin Jyväskylässä moikkaamassa kasvatinomistajaa ja ajettiin viimeiseksi yöksi leirintäalueelle Uuraisille, sama leirintäalue jossa vanhempien kanssa on tullut monen monta kesää vietettyä. nostalgista!
Oltiin paikan ainoat ei-kausipaikkalaiset ja saatiin valita paikka, mistäs muualta kuin suoraa rannalta ja taas oli upeat lenkkimaastot vieressä kun heti auton vierestä lähti komea ulkoilureitti mäntymetsään. Illan kruunasi vielä skumppa ja mansikat auringon laskiessa hiljalleen.
Aamulla ennen kotiutumista pyörähdettiin vielä Tikkakosken lentomuseon kautta, joka oli Villelle se odotetuin kohta lomasta ;) Mä jaksoin taas ihmetellä miten paljon se voi etenkin sotakoneista tietää, ja vaikka ihan kiinnostuneena sen juttuja kuuntelin niin mulle päällimmäiseksi mieleen jäi museosta nämä hauskat kuvioidut käsipyyhetelineet :D
Sellanen oli meidän kesäloma tänä vuonna, ens kesänä jotain ihan muuta ja jossain aika paljon kauempana :)
Koska kesäkuulle oli tulossa hoitokoiria kavereiden lähtiessä jenkkeihin viettämään 10v häämatkaansa (josta löytyy omaa turinointiaan blogissa https://matkallemaailmalle.wordpress.com/)
niin ainut mahdollinen ajankohta omalle reissulle oli toukokuun puolella. Koska olin ilmoittanut muutaman koiran Joensuu KV näyttelyyn toukokuun lopulla, ja samalla oli näppärä palauttaa meillä mammalomalla ollut sijoituskoira Frida kotiinsa Viinijärvellmmpakattiin kimpsumme ja kampsumme porukoiden asuntoautoon kera muutaman koiran.
Itä-Suomi on aina ollut mulle sellainen paikka mihin on mukava mennä, useimmiten koiranäyttelyiden vuoksi mutta välillä myös muutenkin. Ne on nuo savolaeset niin rempseetä ja mukavvoo sakkia, puhumattakaan siitä upeasta luonnosta... täällä Pohjanmaan lakeuksilla kun ei juurikaan mäennyppylöitä ole niin vaihteleva maasto on kyllä ilo silmälle.
Suunta oli siis selvä, Itä-Suomeen. Mutta minne sinne? Vasta pari päivää ennen lähtöä hokasin, että Kuusamostahan löytyy Suurpetokeskus, sinne siis!!
Pettymys oli kyllä kova, kun nettisivujen mukaan siellä ei ole susia, mutta todettiin että mielenkiintoinen paikka silti, sinne mennään. Tarkoitus oli ajaa Muhoksen kautta kavereita moikkaillen vain jonnekin X asti ja yöpyä levähdyspaikalla, mutta päädyttiinkin ajamaan Suurpetokeskuksen parkkipaikalle asti ja voitteko kuvitella miten tälläinen susityttö oli innoissaan kun yöllä herättiin susien ulvontaan!
Tokikin ne oli sitten niitä Suurpetokeskuksen susia, eikä mitään villejä, mutta kyllä se riitti kovasti saamaan meidän molempien naamat näkkärille pitkäks aikaa. Sitä vaan jatkui ja jatkui, eikä millään meinannut malttaa mennä takas nukkumaan.
Aamulla sitten mentiin heti ekalle kierrokselle mitä järjestettiin, käytettyämme ensten koiria vähän pitemmästi pissalla. Yllättävää ettei kukaan niistä reagoinu millään lailla vaikka varmasti tuli petojen hajut tielle asti kun eihän ne tarhat olleet kun ehkä n. 100m päässä tiestä.
Ensimmäisenä hilpeyttä aiheutti että samalle kierrokselle sattui myöskin Kuusamossa lomaileva yläasteen luokkakaveri, kyllä pitkälle pitääkin tulla treffaamaan :D
Ensimmäisenä kierroksella oli vuorossa 2 sutta, jotka oli lauman kiimoista johtuen eristettynä muista koska ei haluttu pentuja. Tai siis itseasiassa vain toinen oli aito susi, toinen oli tämän kyseisen uros suden ja koirasuden pentu, eli 75% hukka. Olin jo etukäteen lukenut Suurpetokeskuksen vaikeuksista saadaa susia tarhalle, ja oli todella mielenkiintoista kysellä lisää asiasta oppaalta joka oli hyvin perillä asioista.
Muita petoja mitä tuolta löytyi oli karhut (olikohan niitä 7 jos en ihan väärin muista) kettupariskunta, ilveksiä oli useampi ja sitten tosiaan nämä "hukat" eli 1 aito susi, 1 koirasusi ja niiden aikuiset jälkeläiset.
Suurpetokeskukselta matka jatkui Kuusamon kautta Salpalinjalle, joka satuttiin vaan huomaamaan ohi ajaessa kyltti "Salpalinja" ja tuumattiin että käyäämpä kattomassa. Sattu niin sopivasti että siellä oli n. 5km reitti joka oli hyvä kävellä koirien kans ja samalla ihastella sotahistoriaa joka on etenkin Villellä mutta myös itellä lähellä sydäntä. Vielä pysähdyttiin matkalla Hossan kansallispuistoon ja käytiin talsimassa lyhyehkö pätkä "Ölkyn ähkäsystä". Pidemmällekin oltais menty muuten, mutta tultiin siihen tulokseen että 4 koiran kans noin vaativa maasto ei ole kiva, hihnat koko aika solmussa jne joten oltasko ehkä puoli tuntia suuntaansa talsittu. Reitti oli vaativa mutta maisemat ihan UPEAT!
Yö haluttiin viettää taas "vaan jossain" missä ei olis oikein ketään muita. Koska Raatteentie kuului seuraavan päivän suunnitelmiin, ajettiin taas heti siihen Raatteentien alkuun asti jossa yövyttiin parkkipaikalla. Taas löytyi kivat ulkoilureitit koirille ja laavukin vaan vajaan km päästä, joten pakattiin iltaeväät reppuun ja talsittiin koirien kanssa laavulle paistamaan makkarat ja keittämään iltateet (mainitsinko jo että oon ihan koukussa Clipperin Sleep Easy teehen? Ei ole parempaa unilääkettä. )
Oli aivan kertakaikkisen upea auringonlasku, ympärillä linnut lauloi ja tuoksui Suomen kesä.
Lämpötilakin oli oikeen sopiva kun ei ollut ollenkaan liian kuuma muttei myöskään kylmä.
Viikonlopuksi Joensuuhun olikin sitten luvattu 25 ja paistetta...
Aamu valkeni viileänä, Raatteentie oli ehkä ihan pienoinen pettymys, vaikka kyllähän sieläkin komeita juoksuhautoja oli, niin entisöityjä kuin alkuperäisessä kunnossakin olevia, olin vaan jotenkin odottanut enemmän paikalta.
Illaksi ajettiin Fridan kotiin Viinijärvelle ja yövyttiin siinä pihassa, ilta meni puunatessa koiria näyttelykuntoon seuraavaa päivää varten ja vaihdellessa kuulumisia.
Näyttelyistä ei sen enempää, kuin että tuloksiin oltiin tyytyväisiä ja keli oli komea, suorastaan vähän liiankin kuuma...
La-Su yöksi ajettiin taas puskaparkkiin, sattumalta osuttiin samaan paikkaan missä olin asuntoautolla yöpynyt koirien kanssa kesälomareissulla aikaisemminkin ja taas oli hyvät lenkkimaastot lähellä. Käytettiin koirat pitkän kaavan mukaan lenkillä, huolimatta siitä että ne aika hyvin likas ittensä ja seuraavana päivänä oli vielä Fuksialla ja Sulolla kehät...
Ilta kului Carcassone peliä pelaten, mukava oli kun kehät oli sen verta myöhään ettei tarttenut aamulla herätä aikaisin ja koiriakaan en toiselle päivälle enää muuta kuin pienesti viimeistellyt.
Sieltäpä sitten lähdettiin näyttelyiden jälkeen kotia kohti, pysähdyttiin Jyväskylässä moikkaamassa kasvatinomistajaa ja ajettiin viimeiseksi yöksi leirintäalueelle Uuraisille, sama leirintäalue jossa vanhempien kanssa on tullut monen monta kesää vietettyä. nostalgista!
Oltiin paikan ainoat ei-kausipaikkalaiset ja saatiin valita paikka, mistäs muualta kuin suoraa rannalta ja taas oli upeat lenkkimaastot vieressä kun heti auton vierestä lähti komea ulkoilureitti mäntymetsään. Illan kruunasi vielä skumppa ja mansikat auringon laskiessa hiljalleen.
Aamulla ennen kotiutumista pyörähdettiin vielä Tikkakosken lentomuseon kautta, joka oli Villelle se odotetuin kohta lomasta ;) Mä jaksoin taas ihmetellä miten paljon se voi etenkin sotakoneista tietää, ja vaikka ihan kiinnostuneena sen juttuja kuuntelin niin mulle päällimmäiseksi mieleen jäi museosta nämä hauskat kuvioidut käsipyyhetelineet :D
Sellanen oli meidän kesäloma tänä vuonna, ens kesänä jotain ihan muuta ja jossain aika paljon kauempana :)
Kommentit
Lähetä kommentti