Idahon ihmeitä eli upea Craters Of The Moon ja maailman ensimmäinen ydinvoimala
Vaikka olin ollut tietoinen Craters Of The Moon -kansallismonumentista jo kauan ja ajatellut sinne vielä joskus pääseväni kun sattuu reitti tarpeeksi lähelle, ei meillä silti kummallakaan ollut oikein mitään odotuksia siltä. Ehkäpä juuri tästä syystä paikka pääsi yllättämään upeudellaan. Tai ehkä se vaan on niin upea. Erilainen ainakin!
Aamulla oli lähdetty Tetonseilta ajelemaan ja pienen patikan jälkeen oli tiedossa vain ajoa, ajoa ja lisää ajoa.
Tämän päivän reitille sattui koko reissun ainut Villen nimeämä kohde, maailman ensimmäinen ydinvoimala eli EBR-I joka on hieman Arcosta etelään.
Arcolle muuten vahva epäsuositus, kamala kyläpahanen josta ei löytynyt ruokaa ja motellitkin oli niin kämäsiä ettei uskallettu sieltä edes majapaikkaa katsella.
Ydinvoimalassa saatiin kulutettua muutama tunti. Tai Ville olis saanut varmaan kulutettua enemmänkin, itseäni tuo paikka ei valitettavasti juurikaan kiinnostanut enkä siitä kamalasti ymmärtänyt mutta kiltisti odotin, heh.
Arcon jälkeen ei sitten oikein muita kaupunkeja ollutkaan, joten ruokaa ei löydetty, eikä ruokaa löytynyt myöskään Craters Of The Moonilta joka oli seuraavaksi vuorossa. Onneks meillä oli jotain evästä vielä.
Vulkaanisilla alueilla on oltu ennenkin, mutta Craters Of The Moon oli kyllä niistäkin poikkeava! Mustaa laavaa ja mustaa hiekkaa/soraa joka puolella. Varmasti sais tuolla alueella käytettyä aikaa vaikka kuinka, mutta meillä ei ollut valitettavasti aikaa kuin pari tuntia. Leirintäalue oli ihan siinä paikan kupeessa, ja sielä olis jopa vielä ollut tilaa mutta tuuli oli niin järkyttävän kova, että tuumattiin mieluummin nukkuvamme se yö hotellissa useamman leirintäyön jälkeen.
Parit lyhyet polut käytiin tallaamassa, patikaksi niitä ei voi sanoa. Alueelta löytyis paljon luolia jotka olis olleet kiinnostavia mutta niihin ei tosiaan valitettavasti riittänyt aika.
Pitkään saatiin ajaa vielä tämänkin kohteen jälkeen, ennen kuin löydettiin ruokapaikka. Vaikka en noista pikaruokaloista enää niin perustakaan, niin voin kertoa että Wendy´sin purilainen ei oo koskaan maistunut yhtä hyvältä! (ei sillä, Wendy´sin ruoka on pikaruokaloitten parhaimmistoa sen perusteella mitä on ite tuolla maisteltu)
Yöpaikka löydettiin Boisesta, ja iso suositus Red Lion Inn & Suites Downtownerille. Hyvällä paikalla, ei pahan hintainen (~ 70e / yö) ja yks mukavimmista hotelleista missä tuolla reissulla yövyttiin.
Tuo ajopätkä Tetonseilta Boiseen oli kyllä aika mahottoman tylsä, Craters Of The Moon oli aika pitkälti ainut kiinnostava juttu sillä välillä. Tästä syystä ensi vuoden reissulle ollaan kaavailtu jättävämme ajomatka Kalifornian rannikolta Yellowstoneen välistä, eikä tehdäkään lenkkiä kuten tähän asti vaan tämänhetkisen suunnitelman mukaan lennetään Friscoon, koukataan etelän kautta Yosemite, Vegas, Grand Canyon jne, ja Coloradon ja Tetonsien kautta Yellowstoneen. Paljon enemmän mielenkiintoista sillä reitillä.
Aamulla oli lähdetty Tetonseilta ajelemaan ja pienen patikan jälkeen oli tiedossa vain ajoa, ajoa ja lisää ajoa.
Tämän päivän reitille sattui koko reissun ainut Villen nimeämä kohde, maailman ensimmäinen ydinvoimala eli EBR-I joka on hieman Arcosta etelään.
Arcolle muuten vahva epäsuositus, kamala kyläpahanen josta ei löytynyt ruokaa ja motellitkin oli niin kämäsiä ettei uskallettu sieltä edes majapaikkaa katsella.
Ydinvoimalassa saatiin kulutettua muutama tunti. Tai Ville olis saanut varmaan kulutettua enemmänkin, itseäni tuo paikka ei valitettavasti juurikaan kiinnostanut enkä siitä kamalasti ymmärtänyt mutta kiltisti odotin, heh.
Arcon jälkeen ei sitten oikein muita kaupunkeja ollutkaan, joten ruokaa ei löydetty, eikä ruokaa löytynyt myöskään Craters Of The Moonilta joka oli seuraavaksi vuorossa. Onneks meillä oli jotain evästä vielä.
Vulkaanisilla alueilla on oltu ennenkin, mutta Craters Of The Moon oli kyllä niistäkin poikkeava! Mustaa laavaa ja mustaa hiekkaa/soraa joka puolella. Varmasti sais tuolla alueella käytettyä aikaa vaikka kuinka, mutta meillä ei ollut valitettavasti aikaa kuin pari tuntia. Leirintäalue oli ihan siinä paikan kupeessa, ja sielä olis jopa vielä ollut tilaa mutta tuuli oli niin järkyttävän kova, että tuumattiin mieluummin nukkuvamme se yö hotellissa useamman leirintäyön jälkeen.
Parit lyhyet polut käytiin tallaamassa, patikaksi niitä ei voi sanoa. Alueelta löytyis paljon luolia jotka olis olleet kiinnostavia mutta niihin ei tosiaan valitettavasti riittänyt aika.
Pitkään saatiin ajaa vielä tämänkin kohteen jälkeen, ennen kuin löydettiin ruokapaikka. Vaikka en noista pikaruokaloista enää niin perustakaan, niin voin kertoa että Wendy´sin purilainen ei oo koskaan maistunut yhtä hyvältä! (ei sillä, Wendy´sin ruoka on pikaruokaloitten parhaimmistoa sen perusteella mitä on ite tuolla maisteltu)
Yöpaikka löydettiin Boisesta, ja iso suositus Red Lion Inn & Suites Downtownerille. Hyvällä paikalla, ei pahan hintainen (~ 70e / yö) ja yks mukavimmista hotelleista missä tuolla reissulla yövyttiin.
Tuo ajopätkä Tetonseilta Boiseen oli kyllä aika mahottoman tylsä, Craters Of The Moon oli aika pitkälti ainut kiinnostava juttu sillä välillä. Tästä syystä ensi vuoden reissulle ollaan kaavailtu jättävämme ajomatka Kalifornian rannikolta Yellowstoneen välistä, eikä tehdäkään lenkkiä kuten tähän asti vaan tämänhetkisen suunnitelman mukaan lennetään Friscoon, koukataan etelän kautta Yosemite, Vegas, Grand Canyon jne, ja Coloradon ja Tetonsien kautta Yellowstoneen. Paljon enemmän mielenkiintoista sillä reitillä.
Hauskasti kirjoitettu vaikka ei tietenkään ollut hauskaa, että matkalla ei ollut juuri mitään. Tuo Craters of Moon on ollut meidänkin reitillä, mutta sille reissulle ei päästykkään koska sinä vuonna oli ennätysmäärä lunta vielä keväällä. Siis Yellowstonella. Tämä olisi ollut matkalla. Näyttää kyllä todella samanlaiselta kuin Sunset Crater, nyt vähän kiinnostus tähän lopahti. Mutta kai sekin pitää käydä katsomassa joskus. Ehdottomasti tuo teidän uusi reittivalinta kuulostaa jännemmältä!
VastaaPoista