Uusi arki, halusit tai et

Nykyinen maailman tilanne on aiheuttanut varmasti muutoksia meidän jokaisen arkeen, toisille enemmän, toisille vähemmän.

Kaiken muutoksen keskellä yksi on mikä pysyy, ne normaalit kotirutiinit. Nimittäin koirat ei lenkitä itseään, kissat haluaa huomiota ja leikitystä ja kanatkaan ei itseään ruoki. Ja onhan näitä tässä kevään mittaan kuoriutunut tipujakin vaikka ja kuinka, niin emon alta kuin hautomakoneessa, joten monenlaista eläinarkea on kyllä ollut.

Kämppä meillä ei edelleenkään kiillä puhtauttaan ja astioita löytyy edelleen vääristä paikoista, samoin isännän likasukkia, mutta lemmikit on kyllä saaneet paljon extra huomiota. On lenkkeilty vielä normaalia enemmän, on ollut aikaa työpäivän aikanakin rapsutuksille ja itse olen tipuja ihastellut niin että välillä on meinannut jäädä vallan muut hommat tekemättä.

Omassa lähipiirissä moni on sanonut että muutosta ei ole juurikaan tullut (ei normaalistikaan tavata juurikaan ihmisiä, ei ole vaikuttanut töihin, ei ole vaikuttanut harrastuksiin).
Meillä asia on toisin. Ollaan onneksi molemmat saatu pitää työmme eikä olla lomautusuhkan alla, ainut muutos työrintamalla on että nyt tehdään molemmat pelkästään etätöitä eikä käydä toimistolla.
Etätyöergonomia on kussut pahemman kerran ja ollaan molemmat rampattu hierojalla ja yritetty muistaa myös taukojumpata välillä. Voishan sitä panostaa vaikka säädettävään pöytään, mutta ne on hitsin kalliita ja mehän tarvittais sitte kaks. Jos tää tilanne nyt jatkuu jatkumistaan vielä marraskuun jälkeenkin kun palaan opintovapaalta niin ehkä sitten pitää harkita uudestaan, mutta elättelen toiveita että tämä on siihen mennessä rauhoittunut.

Niin, meillähän siis alkaa vappuaattona kesäloma, sen jälkeen en käy töissä kuin 3 viikkoa ja aloitan opintovapaan. Joten ainakin omaan käsioireiluun on tiedossa helpotusta kun rasitus vähenee.
Työmuutokset on meillä kuitenkin suhteellisen vähäisiä.
Mutta se sosiaalinen elämä! Normaalisti nähdään perhettä (no, siis jotain osaa perheestä...) vähintään kerran viikossa, ja kavereitakin välillä monta kertaa viikossa ja sanoisin että vähintään kerran viikossa keskimäärin heitäkin. Lisäksi tietenkin normaali toimistoarki tietää paljon sosiaalisia kontakteja, meitä kun konttorilla taitaa olla n. 150 työntekijää joista monesta on tullut läheisiä kavereita muutenkin.
Nyt ollaankin sitten oltu kaksisteen. Itsellä kun on astma ja kuulun riskiryhmään, niin oon vältellyt kaikkea kontaktia sisätiloissa, lenkillä oon kyllä käynyt välillä kavereiden tai perheenjäsenten kanssa ja ne hetket onkin tullut tarpeeseen!
Ville ei ole ihan yhtä sosiaalinen mitä minä ja sille riittää useimmiten että saa puhua kavereiden kanssa samalla kun yhdessä pelaavat tietokoneella kukin kotonaan, mutta mä kyllä kaipaisin kovasti ihmisiä ihan nenätysten.
Nyt kun viimeisten 2 viikon aikana on käyty myös hierojalla, joka sattuu olemaan myös entinen työkaveri ja on saanut pitkästä aikaa ihan livenä jutella jonkun kans niin ai että kun voi "pieni" asia piristää!

Toistaiseksi vielä näyttää että työharjoittelu toteutuu mutta muuten on kyllä kesäsuunnitelmat menneet aika uusiksi. Ei ole koiranäyttelyitä, ei ulkomaanmatkoja.
Alkuun olin kyllä tosi allapäin tilanteesta ja kyllä täytyy sanoa että taas eilen kun hoideltiin viimeisiä perumisia USAn reissuun liittyen niin kyllähän se kirpaisi, mutta tuo heräävä luonto kyllä saa joka päivä aikaan minussa valtavan onnentunteen.
Muutama päivä sitten jo huomasin että täällä Keski-Pohjanmaallakin asti rupeaa jo pikkuhiljaa puut olemaan hiirenkorvalla ja joissain puskissa on jo selkeästi vihreää! Linnut laulaa ja aurinko paistaa.

Luontohavaintojakin on taas tehty paljon. Peuroja/kauriita on näkynyt useammin kuin koskaan ennen, lenkeillä törmätään tämän tästä hirvien ja kettujen jälkiin ja säännöllisen epäsäännöllisesti myös yksittäisiin sudenjälkiin. Tikkapariskunta on palannut pihapiiriin ja eiköhän pian päästä kuulemaan taas pienten tikanpoikien säksätystä.

Eilen nähtiin paikallinen merikotkapariskunta liitelemässä taivaalla ja ihasteltiin niitä hyvä tovi, eka kerta että oon nähnyt molemmat yhtäaikaa ja ylipäätään noin pitkään.
Eilisellä lenkillä törmättiin myös mäyrän jälkeen! Niitä ei oltukaan nähty ikinä ennen ja ensimmäinen reaktio olikin että hei se on pesukarhu! Ennen kun tajuttiin että niin, eihän niitä täällä ole...heh. Tottunut tuon näköisiin jälkiin vain ameriikan maalla.

Jouduttiin ihan googlettaa että sopisiko mäyrän jälkiin ja sopihan ne.

Iltalenkillä kuuntelin taas lintujen konserttia, nuuhkin kevään tuoksuja ja totesin että toivottavasti tämä aika saa hyvääkin aikaiseksi, toivottavasti mahdollisimman moni muukin havahtuu nauttimaan ja havannoimaan luontoa ja ylipäätään oppii arvostamaan luontoa enemmän.

Meillä on Suomessa kyllä aivan huikea luonto ja ai että miten tykkään että siitä pääsee nauttimaan ihan kotipihasta käsin. Kyllä maalla on mukavaa!
Jostain syystä näin keväällä sitä rupeaa aina haaveilemaan pienestä maatilasta.
Vaikka meillä on aika iso tontti ja pellot ja metsä vieressä, on tämä silti vielä kaukana maatilasta.

Kanalaa tosin taidetaan joutua tänä vuonna laajentamaan, tuolla on nimittäin hautomakoneessa taas sen verta iso satsi vähän vaikka ja minkä rotuisia kanoja, samoin kuin toisessa hautomakoneessa viiriäisiä jotka tarvii myös oman tilan, että eiköhän meillä tässä kesälomalle hommaa riitä, vaikka ei reissuun lähdettäisikään... pihaakin pitäis laittaa.

Asioilla on tapana järjestyä ja itse uskon täysillä lauseeseen "everything happens for a reason".
Ehkä sitä rupeaa pikkuhiljaa uskaltamaan tavata taas ihmisiäkin enemmän, varsinkin kun sen pystyy tehdä ulkotiloissa kesän tullen. Ja siihen saakka, onneks on nuo lemmikit.
En yhtään ihmettele esim. koiranpentujen kysyntä kasvaa tänä aikana. Kyllähän tuollainen karva(ton)pallo tuo valoa synkempäänkin tilanteeseen.

Elämä jatkuu.