Koronakevään Suomen kierros




Viimeiset 1,5 viikkoa tuli kierrettyä Suomen kansallispuistoja asuntoautoillen. Olihan mahtava reissu, mutta ompa ihana olla taas kotona! Pihahommat kutsuu!
Teen myöhemmin vielä erikseen postaussarjan yksittäisistä kansallispuistoista, mutta tässä tiivistettynä meidän reissu!

Kotoa lähtiessä vain tuomet aavistuksen vihersi, ja eilen kotiutuessa koko piha on jo ihan kevään väreissä. Olikin mielenkiintoista seurata kevään etenemistä eri puolilla Suomea.
Aloitettiin loma Tampereelta, jossa kevät olikin jo aika pitkällä.  Ensin käytiin treffaamassa sijoituskoira Nuttua, ja jatkettiin yöksi kaveripariskunnalle Siuroon jossa myöskin vastassa oli ex-sijoituskoirapappa Nekku, sekä kasvattini Kaiku. Saatiin oikeen privaatti esittely upeasta Ossi Somman veistospuistosta kun kaverit asuu siinä pihapiirissä ja pitää veistospuistosta huolta.



Tampereelta matka jatkui Jyväskylän kaverien kautta Joensuuhun jossa myöskin moikattiin sijoituskoiraa.
Pari ekaa lomapäivää siis kului lähinnä ajaessa ja tuttavia moikkaillessa, joten ihan hyvä että noille ekoille päiville osui koko matkan kurjimmat säät kun ei vielä oltu patikoimassa.
Mutta sitten oli luonnon vuoro!
Ei oltu tehty mitään tarkempia suunnitelmia että milloin oltaisiin missäkin päin, ainoastaan oli tiedossa että Joensuusta lähdetään hiljoksiin pohjoisemmas ja että käydään ainakin Hossassa, Urho Kekkosen kansallispuistossa ja Lemmenjoella.
No, eihän se sitten ihan niin mennyt kuitenkaan...


Ensin reitin varrelle osui Patvinsuon kansallispuisto, johon molemmat ihastuttiin kovasti vaikkakin keli oli vielä silloin kovin sateinen. Haluttiin silti patikoimaan joten valittiin sitten vähän lyhyempi lenkki, ja kyllähän se oikeilla varusteilla oli mukavaa vaikka satoikin. Ainakin siihen asti, kunnes ihan loppumatkasta oli pitkospuut niin veden vallassa että kastuttiin nilkkoja myöten hyvistä kengistä huolimatta.
Onneksi aamuun mennessä oli kengätkin taas kuivat. Oltiin illalla saatu vastaan tulleilta nuorilta miehiltä suositus mennä Teretin lintutornille joka on kuulemma Patvinsuon se "THE juttu".
Sadekin oli yöllä loppunut niin olishan sieltä varmasti ollut komeet näkymät, vaan se olikin koronan takia suljettu. Joku kuvaaja sielä näytti keikkuvan siitä huolimatta, mutta me jätettiin suosista kipuamatta. Tuo patikka oli kyllä kiva siitä huolimatta. Lähtiessä huomattiin vielä tuoreet karhunjäljet tiellä ja jostain luettiinkin, että Patvinsuo on Suomen kansallispuistoista se, jossa todennäköisimmin karhuun törmää (vaikka harva pääsee sielläkään niitä näkemään).



Matka jatkui Lentiiraan jossa päästiin viettämään yö piilokojulla suurpetoja bongaillen. Kyllä oli jännää! Ja kyllähän niitä nalleja sitte iltasella ilmestyikin. Ihan varmoja ei olla montako eri yksilöä siellä kävi, mutta ainakin kaksi. Kahdeksan erillistä kertaa nallukat näyttäytyi mutta ei näin äkkiseltään erotettu että oliko samat vai eri karhut.
Ehkäpä näistä kavereista tulee kesän työharjoittelun myötä mulle tuttuja :)







Antoisan kojuyön jälkeen matka jatkui Hossaan. Poroja oli siellä täällä, nähtiimpä myös ihan pienenpieni vastasyntynyt vasakin, joka huterilla jaloillaan yritti pysyä emän matkassa.
Hossassa kävi hyvin nopeaa ilmi, että patikointi on poissa laskuista. Lunta oli vielä niin paljon, mutta aurinko oli sulattanut niin että se oli ihan muhjua ja sinne tippui melkeen joka askeleella vähintään polveen asti hankeen.
Ville ilmoitti ykskantaan että hän ei ala, nyt käännytään etelään takas koska haluaa patikoida eikä tarpoa lumessa.
Autoonkin syttyi sitten vikavalo, joten piti etsiytyä lähimmälle huoltamolle. Päädyttiin sitten palaamaan etelämmäs ja muutaman soiton jälkeen löydettiin seuraavana aamuna jopa korjaamo jossa oli aikaa kattoa autoa heti. Eihän se ollut onneks kuin kosketusvika joten päästiin pian taas tien päälle.





Auton kulkiessa taas paremmin päädyttiin ottamaan seuraavaksi kohteeksi Tiilikan kansallispuisto Rautavaaralla, josta meistä kumpikaan ei ollut koskaan aiemmin edes kuullut mutta sattumalta löydettiin se asuntovaunussa olevasta tiekartasta.
Yritettiin ensin pohjoisen sisäänkäynnille, mutta siellä ei ollut talvikunnossapitoa ja se oli vielä aika luminen ja auto meinas jäädä kiinni, joten jouduttiin peruuttelemaan sieltä pois kun ei ollut paikkaa kääntää autoa.
Eteläisellä parkkipaikalla oli useita autoja, mutta polulla ei nähty kuin pari porukkaa.
Venäjänhiekka hurmas mut täysin ja ilmoitin että meidän täytyy mennä sinne telttailemaan vielä tänä kesänä.
Ihanan monipuoliset maisemat tässä kansallispuistossa!



Seuraavana päivänä jatkettiin aamupatikan jälkeen Kolille, jossa tosin tehtiin vain aika pikainen pysähdys ja käytiin kiertämässä huippujen kierros.
Upeat on maisemat sieltä korkealta, mutta muutoin Koli oli meidän molempien mielestä vähän plaah. Lähinnä siksi, että se oli ihan tosi tosi tosi turistinen ja kaupallistettu, eroaa ihan täysin muista meidän vierailemista kansallispuistoista jo ihan siinäkin että siellä oli ihan järkyttävä määrä porukkaa vaikka oli jo ilta, joutui oikeasti etsimään parkkipaikkaa vaikka oli useampi iso parkkialue.
Nimettiin Koli Suomen Yosemite Valleyksi. En osaa enkä oikeestaan edes halua kuvitella miten ruuhkainen se on kesällä, jos nytkin ihan arki-iltana oli noin järkyttävästi porukkaa liikenteessä.
Eipä ole aiemmin Suomen kansallispuistoissa tarvinut jonottaa, että pääsee ottamaan kuvan "parhaalta paikalta". Kyllä Kolillekin vielä annetaan toinen tilaisuus, ja joskus tulevaisuudessa mennään kokeilemaan jotain syrjäisempiä patikkareittejä.



Iltasella ajettiin vielä Petkeljärvelle. Siitä tulikin kerrasta meidän molempien lemppari kansallispuisto Suomessa!
Niin monipuolinen paikka. Harjuja, metsiä, järviä, soita... ja upean luonnon lisäksi myös sotahistoriaa, sillä alueelta löytyi paljon juoksuhautoja, korsuja, kk-pesäkkeitä ja vaikka mitä.
Todella mielenkiintoinen paikka!
Alueen leirintäalue oli auki, joten saatiin autoon sähköt ja päästiin suihkuunkin.
Viihdyttiin alueella pitkälle seuraavaan päivään.





Seuraava kansallispuistokohde oli Kolovesi.
Pidettiin rento ilta ja luettiin kirjoja ja pelattiin Port Royal korttipeliä.
Vaikka ei tehty kuin aamulla lyhyt nelisen kilometrin patikka, niin maasto oli sen verran haastavaa korkeuserojen vuoksi, että tää tuntui melkeimpä koko reissun patikoista eniten kropassa.
Seuraavaks oltais haluttu Linnasaareen, mutta sinne kun pääsee vain veneellä niin jäi nyt välistä. 
Ei jaksettu selvittää että olisko sinne saanut näin korona-aikaan venetaksi kyydin vai onko nekin suljettuna.



Koska Linnavesi jäi välistä, jatkettiin kotia kohti ja seuraavana vastaan tuli Etelä-Konneveden kansallispuisto.
Saavuttiin taas paikalle jo illalla, ja hyvä niin sillä päivällä tuoltakaan parkkikselta ei olis varmasti löytynyt parkkipaikkaa.
Vaikka parkkis ei ollut kovin iso, siellä oli vielä illalla kymmenen aikaankin lähemmäs 20 autoa.
Osittain selittynee sillä että oli viikonloppu.
Aamusta lähdettiin patikalle ja koko parkkis oli jo heti aamusta täynnä, vastaantulijoita oli polulla aika paljon (muttei silti lähimainkaan niin paljon kuin Kolilla...) Kaunis paikka tämäkin!



Kotia kohti mennessä jäi matkanvarrelle vielä pari kansallispuistoa, ensimmäisenä Pyhä-Häkki.
Komeita vanhoja metsiä, mutta jostain syystä tää ei tehnyt muhun enää oikeen minkäänlaista vaikutusta. Ainut käydyistä kansallispuistoista, josta tuli fiilis ettei tarvi tulla toista kertaa.
Jännä sinänsä, kun tykkään kyllä kovasti metsistä.




Vielä jatkettiin saman päivän aikana kolmanteen kansallispuistoon, eli Salamajärvelle. Salamajärvi on meidän kotia lähin kansallispuisto, reilu 100km päässä. Ville on yrittänyt kauan saada mua lähtemään tuonne, mutta en oo oikeen jaksanu kiinnostua siitä "ainoana" kohteena.
Oletan että oon joskus lapsena käynyt tuolla kun on isän ja äidin kans kierretty asuntovaunulla kesäisin, mutta yhtään en paikkaa muistanu.
Voi olla, että Salamajärvelle palataan vielä myöhemmin tänä kesänä, koska oon luvannut viedä veljentytöt telttailemaan.
Jäätiin sitten vielä tuonne yöksi, ja jätettiin patikka aamuksi. Yöllä saatiin kuunnella kuinka kuikka huuteli komeasti.




Joka ikisessä meidän vierailemassa kansallispuistossa saatiin ihailla käen kukuntaa, ja tosi monessa myös palokärjen nakutusta. Pyhä-Häkissä tuli vastaan myös kyykäärme, hyi.
Tai Ville näki, mä lähes juoksin siitä ohi enkä vilkuillutkaan päin. Mähän pelkään käärmeitä niin paljon etten meinannut uskaltaa jatkaa matkaa kun se oli ihan pitkospuiden vieressä, eikä päässyt väistämään kun olis saanu märät jalat kun ois astunut sivuun pitkospuilta.

Summa summarum, upea reissu! Paljon luontoa, alkumatkasta ihania ystäviä ja koiria, roadtrip meininkiä ja hyvää ruokaa.
Ei tämä huono korvike ollut Usan kansallispuistoturneelle, joskin olisin kyllä mielummin pitänyt ne alkuperäiset suunnitelmat. Mutta eiköhän sinnekin vielä päästä!
Molemmat oltiin yhtä mieltä siitä, että koko reissun kohokohta oli kojuyö ja karhut.
Kesällä näitä varmasti tiedossa lisää <3

Vähän harmitti, että loma oli jo toukokuussa kun esim museot aukeaa vasta 1.6. mutta päästiin me silti Raatteenportilla käymään talvisotamuseossa, ja Joensuussa ulkoilmamuseossa. Talvisotamuseossa oli rajoitus max 10 asiakasta kerralla, mutta meidän siellä ollessa ei kyllä ollut ketään muita asiakkaita.
Tosi mielenkiintoinen paikka, kannattaa käydä jos niillä kulmin liikkuu ja yhtään sotahistoria kiinnostaa!



Nyt alkaa olla loma lopuillaan, ensi viikolla töihin.
Ihana loma oli kyllä, 1,5 vko reissun lisäksi kerettiin rempata kotona yks huone, Ville kävi vielä remppaamassa asunto-osakettaan. Pihalla on saatu pestyä ja öljyttyä meidän iso terassi, muutettua kanat talvikanalasta kesätarhaan ja haravoitua iso piha. Onneksi saatiin perheenjäseniltä vähän apuja, sillä meillä on molemmilla olleet jo pidemmän aikaa käsi kipeänä.
Vielä ois pihalaattaprojekti kesken.
No, 3 vko töitä ja sitten alkaa mulla opintovapaa, jee! En malta odottaa työharjoittelua!

Mitä sun kesälomasuunnitelmiin kuuluu näin korona-aikana?

Kommentit

  1. Joo, kyllä on Petkeljärvi kiva ankallispuisto ja jossain välissä pitää saada tuo Salamajärvikin korkattua. Ensimmäiseksi minulla olisi reissu tuonne Teuvalle ja sitten mietin, että pitäisiköhän käydä kaikissa mahdollisissa museoissa ennen kuin hallitus keksii pistää ne kiinni. Taidankin huomenna aloittaa käymällä museossa.

    VastaaPoista
  2. Tosi kivalta kuulostava reissu! Milloin te tuolla Hossassa kävitte tai oikeammin yrititte käydä? Meidän olisi tarkoitus mennä kahden viikon päästä, niin lumitilannetta mietiskelen... Joitain viikkoja sitten oltiin Hiiidenportin kansallispuistossa, mutta siellä oli tuollainen tilanne, että koko jalka saattoi upota lumeen. Tarpominen oli tosiaan raskasta ja jopa vaarallista. 5 kilometrin lenkki taisteltiin läpi, joka meidän mittapuulla on todella vähän. Niin ikään Tiilikkajärven kansallispuiston vieressä 10km? päässä olevalla Pumpulikirkolla oli lunta todella paljon 1,5 viikkoa sitten, vaikka Tiilikkajärvellä lunta ei ollutkaan. Oli kyllä outoa.

    Useat noista käymistänne kansallispuistoista on tosi kivoja. Erityisesti Etelä-Konneveden Kolmen vuoren vaellus on todella hieno. Outoa, että Etelä-Konnevesi oli ruuhkainen. Yleensä se on varsin rauhallinen. Saattaa olla, että ihmiset ovat kesän tullen innostuneet.

    Kyllä sinne Linnasaareen olisi muuten venetaksilla päässyt hintaan 45 euroa/suunta.

    Miksi muuten Petkeljärvi oli kivempi kuin Tiilikkajärvi? Aika paljon ne varmaan toisiaan muistuttavat, kun molemmissa tosiaan on järviä, metsiä, harjuja ja soita. Kesäkuussa on tarkoitus piipahtaa Petkeljärvellä, uskon kyllä, että tykätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toissa viikon tiistaina käytiin pyörähtämässä siellä. Eli jos parin viikon päästä olisitte menossa niin voi olla jo kovastikin eri tilanne.
      Petkeljärven viehätystä lisäsi monipuolisuus, kun oli tosiaan myös näitä juoksuhautoja, korsuja ja muuta sotahistoriaa (joka siis meitä molempia kiinnostaa).
      Myös patikoissa oli enemmän valinnanvaraa kuin Tiilikkajärvellä.

      Poista
  3. Kuulostaa kyllä niin ihanalta reissulta, niin kivoja kansallispuistoja! Yllätti kyllä tuo lumen määrä siellä Hossassa, ei sitä aina tajua täällä etelässä, miten pitkään lunta pohjoisempana on. Ja nuo karhut, mikä lottovoitto! :)

    Noista teidän käymistä kansallispuistoista itselle tuttu on vain Tiilikkajärvi, se oli kyllä upea. Venäjähiekalla en vain käynyt viimeksi, tänä kesänä olisi kyllä mahdollisuus. Petkeljärven maisemat näytti kyllä upealta!

    Ps. Nyt alkoi kiinnostaa, mikä sun työharjoittelu on? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Opiskelen siis luonto-ohjaajaksi tällä hetkellä, ja olen menossa nyt suurimmaksi osaksi kesää/alkusyksyksi harjoitteluun Bear Centreen joka siis tarjoaa piilokojuja ja mökkejä suurpetokuvausta ja katselua varten.

      Poista
  4. Tosi mahtavan kuuloinen Suomi reissu teillä takana! :) Ymmärrän fiiliksen Kolista täysin. Me käytiin siellä muutama syksy sitten ja silloin porukkaa näkyi vain suosituimmilla näköalapaikoilla.

    VastaaPoista
  5. Kierros kuulosti mahtavalta ja ihania maisemia ja kuvia!
    Yllätys oli lumitilanne ja ruuhkat Kolilla. Mutta noi karhut, vau!

    VastaaPoista
  6. Suomessa riittää upeaa luontoa. Tosi monipuolisesti olette kyllä ehtineet kierrellä eri kansallispuistoissa! Olen miettinyt, että joskus olisi kiva kokeilla tuollaista karhujenkatselua piilokojusta. :)

    VastaaPoista
  7. Vau mitä kuvia! Salamajärvi on näistä ainoa tuttu. Hyvä tietää, että Koli on tuolla tavalla poikkeava niin tietää mennä sinne sitten oikealla asenteella. Viime kesänä suunniteltiin sinne reissua, ja huomasinkin kyllä, että siellä oli kaikenlaista rakennussuunnitelmaa ja projektia tulossa. Mistä tuo kuva on jossa on tuollainen jänskä portti? Näyttää mielenkiintoiselta.

    Jään kyllä odottelemaan postauksia. Jatkossa kuitenkin toivottavasti mekin päästään kiertämään Suomen kansallispuistojakin. Hauska tuo Suomen Yosemite Valley. Oikea Yosemite on kohta aukeilemassa ja nyt voisi olla kyllä aika kiva mennä, koska sinne päästetään vain rajallinen määrä ihmisiä. Yleensähän siellä on aivan liikaa porukkaa ja se jotenkin syö siitä kokemuksesta. Ystäväperhe vuokrasi kesäksi talon Mariposasta kun kyllästyivät olemaan shelter in place pienessä asunnossa täällä Bay Arealla, joten toivottavasti saamme kutsun sinne käymään.. ha ha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Portti kuva on tuolta Ossi Somman veistospuistosta Siurosta :)
      Oi että, siinä ois sitten Yosemiten vierailulle hyvä tukikohta jos Mariposasta kulkis ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämän vuoden Usan roadtripin suunnitelma julki!

Mitä maksoi 3kk roadtrip Amerikassa?

Gibraltarin ihanat apinat