Norjaa ristiin rastiin vol. 1

Tämän vuoden kesälomareissun suunnitelmat pantiin alulle jo viime syksynä ja nehän kerkes tietenkin muuttua useampaan kertaan. Usan roadtrip vaihtui ensin Euroopan roadtripiksi ja kun rupes tuntumaan että sekin on liian hankalaa, päädyttiin siihen tulokseen että Norjasta jäi viime vuonna niin paljon näkemättä että lähdetään tänäkin vuonna sinne. 

Siinä missä viime vuonna reissattiin Varangilta Skibotniin, tänä vuonna reissu aloitettiin Skibotnista Lyngenin, Senjan ja Lofoottien kautta aina Jostedalsbreenin kansallispuiston eteläpuolelle.

Lähtö oli lauantaina 7.8. heti kun koiranäyttelyiltä ehdittiin, nimittäin sattui niin että kotinäyttely osui sopivaan saumaan niin eihän sitä voinut välistä jättää. Illaksi kerettiin kuitenkin Syötteen kansallispuistoon jossa yövyttiin Kellarilammen laavulla. 

Kellarilampi, Syötteen kansallispuisto
 

Sieltä sitten aamupatikan jälkeen kohti Kilpisjärveä ja yöksi Skibotniin. Seuraavalle aamulle olin suunnitellut 8,5km patikan Ankerlaan/Gorsabrualle joka toteutuikin ja vieläpä paremmassa säässä kuin mitä viime vuonna Gorsabrualla pyörähdettiin, silloin kylläkin huomattavasti pikaisemmin ja lyhyempi lenkki ylemmältä parkkipaikalta.Tasamaan lenkkeilyyn tottuneelta muuten kipeytyi pohkeet heti ekan mäkisen patikan aikana, aijai! Ei luvannut hyvää tulevalle... 




 

Niin vain silti saman päivän iltana köpöteltiin vielä Blåvattnetille. Ei vieläkään osata oikeen sanoa oliko sen samperin kivikon kapuaminen sen kaiken arvoista, mutta olihan se järvi nyt pirun sininen! Se matka sinne vaan oli ekan n. kilometrin jälkeen toooosi tylsä, maisema kun ei muuttunut ei sitten yhtään. 





 

Yöksi jäätiin parkkipaikan välittömään läheisyyteen ja nautittiin kerrassaan herkullinen reissuillallinen, eli tortilloita! Ainahan ne on hyviä, mutta reissuruokana jotenkin poikkeuksellisen nam! Ei tarvi muuta kuin jauhelihan, salsan ja tuoretta korianteria ja ai että miten hyvää! Aurinkokin näyttäytyi luoden oman tunnelmansa. Vielä kun pääsi vilvoittamaan patikoinnista väsyneitä jalkoja jääkylmään tunturipuroon niin mikäs siinä ollessa!

 Aamulla matka jatkui kohti länttä. Löydettiin kiva lyhyt mutta todella jyrkkä patikkareitti Sommaroylta, joka veresti muistoja Angel´s Landingilta. Olipa kivaa! Aurinko paistoi ja oli lämmin. Leirintäalueella tutustuttiin puolalaiseen pariskuntaan jotka oli reissanneet jo 6vko ja vaihdeltiin vinkkejä hyvistä patikoista.  




Olihan tää joo hieman jyrkkä, mutta ihanan haastava! Tykkäsin hurjasti.
 

Seuraavat pari päivää oli lähinnä pelkkää sadetta ja sumua, joten hieman itsemmekin yllätykseksi majoituttiin kaks yötä putkeen hotellissa. Andenes jäi meiltä lähes kokonaan kokematta vaikka vietettiin siellä lähes vuorokausi, mutta keli ei houkutellut ulos iltalenkkiä enempää ja sisätiloihin ei haluttu koska meidän siellä ollessa oli tiedossa että koronatilanne on alueella huono. 

Harmitti että oltiin jouduttu jättää välistä pari odotettua patikkaa Senjalla, mutta säätä uhmaten päätettiin Andenesista lähtiessä käydä kapuamassa Måtindenille. Sumu oli niin sankka, että näkyvyys ei ollut kuin ehkä max 15m. Viimeistään tuolla opittiin, että Norjassa polkuja ei juurikaan merkitä ja koska sumu vaikeutti suunnistamista entisestään, eksyttiin polulta ehkä sen 10 kertaa. Onneksi meillä oli käytössä ut.no sovellus josta pystyttiin gps kautta tarkistaa että ollaan edes suunnilleen reitillä. Näkymät huipulta oli määrä olla huikeat, mutta kappas vain, me nähtiin pelkkää valkoista :D kuinka yllättävää!

Ekan, koko reitin jyrkimmän nousun jälkeen hetken istahdus kapealla harjanteella.



Nuo kipuamiset/kiipeilyt ja jyrkät tai pitkät ylämäet ei oo mua koskaan hirvittäneet vaan tykkään haasteista tässä asiassa, mutta uskokaa kun sanon että eka kertaa mua ihan tosissaan jännitti ja pelottikin tuolla patikalla, ensimmäinen nousu on nimittäin todella jyrkkä, ja koska oli satanut niin maa oli mutaista ja tosi liukasta ja tuli muutaman kerran siinä jyrkässä mäessä liukastuttuakin. Siihen kun yhdistää ton huonon näkyvyyden niin olihan siinä mukavasti haastetta. Näin jälkikäteen kun kysyin Villeltä mikä oli reissun parasta antia, niin se nimes ton patikan, eli kai se sitten oli kuitenkin senkin mielestä kivaa vaikka etukäteen piti kovasti mulle mutuuttaa kun joutuu sellasessa kelissä lähtemään :D 

 Tässä muuten kuva samasta paikasta kuin tuossa aiemmin, takaspäin tullessa oli jo hieman sumu hälvennyt. Se kuvasta ei oikein käy ilmi miten jyrkkä pudotus tuosta oli molemmin puolin, näyttää jopa suht loivalta.


 

Seuraavaksi otettiinkin suunta Lofooteille, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa. 

Tykkäätkö sä haastavista patikoista, ja jos, niin oisko suositella jotain kivaa?


Kommentit

  1. On Norjassa kyllä komeat maisemat! Hienoja kuvia :)

    VastaaPoista
  2. Aivan upeita maisemia! Lofooteille haaveilen itsekin pääseväni, pitää siis lukea seuraavakin postaus. Tortilloista tuli mieleen, että miten se onkin niin, että ulkoilmassa ja varsinkin patikkaretkellä ruoka maistuu niin hyvältä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo Norjassa ei voi kyllä välttyä hienoilta maisemilta, sama missä päin kulkee ja mihin suuntaan katsoo.
      Tortillat on kyllä sellaisia mitkä maistuu aina hyvältä, mutta jostain syystä retkiruokana ne on kyllä aivan poikkeuksellisen herkkuja :D

      Poista
  3. Viime kesänä Lofooteilla ilmat osittain pilasi meidän patikat. Sen ja Senjan lisäksi muuta kokemusta Pohjois-Norjan patikoista itselläni ei olekaan. Monet taitaa olla sellaisia, että ne on ns. janareittejä ja päämääränä on erityisesti upeat näkymät patikan päässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä niitä rengasreittejäkin löytyy, mutta aika paljon on kyllä noita edestakaisia. Toki esimerkiksi tuonne Måtindeniin olisi mennyt kolmekin eri reittiä, eli periaatteessa saisi rengasreitin siitäkin mutta se tarkottaisi että pitäisi käppäillä tielläin aika hyvä pätkä, joka taas ei meitä innostanut yhtään.

      Poista
  4. Kyllä Norja on upea! Melkoisen rohkeita menijöitä olette. Miten onkaan, että toi kiipeäminen ottaa pohkeisiin

    VastaaPoista
  5. Komppaan ajatuksiasi Blåvatnetista! Reitti on äärettömän tylsä (ja sai kyllä nilkat muljumaan) ja pitkäveteinen :D Muistan, miten norjalaiset juoksivat ohi, kun itse tasapainoilin niillä järkyttävillä loppupätkän lohkareilla.

    Mutta joo, kuten itsekin totesit, niin olihan se vesi aika huikean väristä!

    Eveliina / Reissukuume

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämän vuoden Usan roadtripin suunnitelma julki!

Mitä maksoi 3kk roadtrip Amerikassa?

Gibraltarin ihanat apinat