Norjaa ristiin rastiin vol. 2 ; Lofootit

 

 

Edellinen eli vol 1 postaus löytyy täältä. 

 Andoyalta siis suunnattiin Lofooteille. Pari päivää kestänyt sade oli onneksi loppunut, mutta maa oli vielä niin kostea ja ilma viileä, että Ville ilmoitti haluavansa vielä hotelliin, ei telttaan. Sopiva paikka löytyi Svolvaerista ja koska ilta oli nuori, kerettiin hotellissa relaamisen lisäksi käydä vielä pitkällä iltakävelyllä tutustumassa kaupunkiin. Oikeastaan koko tämä alkuloma Norjaan saapumisen jälkeen oltiin otettu tosi iisisti, ajettu vain hyvin pieniä pätkiä per päivä ja keskitytty patikointiin ja relaamiseen. Kerrankin! Meidän roadtripit kun useimmiten on aika nopeatempoisia ja illalla teltan pystytyksen jälkeen mennään aikalailla suoraa nukkumaan, joskus jo seitsemän aikaan illalla että jaksetaan nousta aamulla aikaisin ylös ja taas liikkua eteenpäin. Eipä sillä, teltassa ei kyllä edes nukuttaiskaan myöhälle asti vaan herään automaattisesti yleensä viimeistään 7 aikaan, yleensä jo 5-6 välillä. Ville kyllä nukkuis iltapäivään varmaan paikasta riippumatta mutta joutuu kärsiä vaimonsa aamuvirkkuudesta...


Hotellin tiedoissa luki että koronan takia aamupala on järjestetty valmiiksi huoneeseen, mutta todellisuudessa siellä oli ihan normaali buffet aamiainen. Oli muuten meidän eka valmis aamiainen tällä reissulla, aiemmassa hotellissa ei nimittäin ollut aamiaista laisinkaan. 

Mahat saatiin täyteen ja oli aika suunnata kohti päivän ensimmäistä kohdetta, Viikinkimuseota. Edellisellä visiitillä 2018 tuo jäi käymättä ja siitä lähtien olen hinkunut takaisin. Saa nähdä, joko ensi vuonna päästäisiin toteuttamaan haave osallistua viikinkifestareille jotka tuolla järjestetään aina elokuun alussa. 

Museo olikin tosi mielenkiintoinen, vaikkakin harmillisesti osa meni ihan ohi kun olis ollut audiokierros ja meillä ei tietenkään ollut kuulokkeita mukana (museosta niitä ei saanut lainaan, olisko koronan takia?)



Museon jälkeen Ville yhtäkkiä keksikin, että ei sitä nyt ehkä niin paljon kiinnostakaan koko Lofootit, että pitäskö meidän vaan ajella sinne päähän Å:hon, ja lähteä samantien takasin päin. No, näin tehtiin, en saanut millään Villeä innostettua ainoallekaan patikalle. 

Vähän käytiin kiipeilemässä kallioilla Å:ssa ja lennättämässä dronea, ja lähdettiin ajelemaan takaspäin etsien sopivaa paikkaa teltalle. 



Sopiva paikka löytyi sitten viimein Hauklandin rannalta, useamman vesiperän jälkeen. 

Siellä oli valtava määrä porukkaa telttailemassa ja muuten vaan hengaamassa, vaikkei varsinaisesti mikään leirintäalue olekaan. Ei sinne kyllä järin montaa telttaa olis enää meidän lisäks mahtunutkaan, ainakaan sille luvalliselle puolelle mihin leiriytyä sai (jos ei sitten olis ihan vieri vieressä halunnut olla...) Luvatonkin puoli oli kyllä saanut varmaan kymmenkunta telttailijaa mailleen. Kauhean monella oli koira mukana ja mut valtas ihan valtaisa koti-ikävä tai lähinnä se oli kai koiraikävää. Olisin kovasti halunnut ottaa pari omista mukaan, mutta Ville oli sitä mieltä että ei pysty lomailla kunnolla jos koirat on mukana. No, rajoittaishan se toki esim. museoihin menoa. Ehkä sitten, kun ollaan joskus taas asuntoautolla liikenteessä...


Aamuksi oli suunniteltu pientä patikointia kun auringonkin pitäisi sieltä heräillä lämmittämään. Kierrettiin Uttakleiviin vuorisolan kautta ja rantaa pitkin niemen kiertäen takaisin.Uttakleivin puolella oleva aluekin vaikutti tosi kivalta telttailun kannalta, ehkä seuraavalla kerralla sinne!




Bongaa kuvasta Ville :D

Naapuriteltassa telttaileva perhe tai lähinnä siellä oleva pikkuvauva itkuineen oli pitänyt meitä hereillä puoli yötä, joten vähän meinas väsy painaa mutta ei se auttanut kuin jatkaa matkaa. 

Välillä pysähdeltiin siellä täällä tutkailemaan löytyykö mielenkiintoisia paikkoja ja ihastuttiin ikihyviksi Henningsvaerin kylään. Ehdottomasti yksi koko reissun herttaisimmista kylistä!



Oltiin yritetty jo pari päivää selvitellä, miten meidän olis näppärin poistua Lofooteilta etelään kun lauttoja menee useammastakin paikasta, vai olisko paras vaan ajaa koko matka. Sopivia lauttoja ei vaan tuntunut lähtevän joten oli jo päätetty ajaa kunnes sattumalta osuttiin Svolvaerin satamaan just vähän ennen lautan tuloa ja huomattiin että sinne olis hyvin tilaa ja aikataulukin just eikä melkein. 


 
 
Mantereelta löydettiin sattumalta täydellinen illallispaikka kauniin puron varrelta. Kyllä muuten maistui yksinkertainen pussipasta hyvältä noissa maisemissa!
 


Oli muuten jännä huomata, että Lofooteilta lähteissä turistit vaan katos jonnekin. Lofooteilla joka paikka oli täynnä ulkomaalaisia autoja, mutta siitä etelään päin lähdettyämme niitä ei tullut vastaan kuin ihan yksittäisiä. Pohjoisemmassakin niitä oli paljon, eli ilmeisesti Pohjois-Norja on tänäkin vuonna ollut kovin suosittu paitsi suomalaisten niin muunkinmaalaisten keskuudessa. Lofooteille päin Andoyalta ajaessa satuttiin italialaisen karavaaniletkan saartamaksi, laskettiin yhteensä 20 autoa. Siis pelkkiä italialaisia, letkassa. Kyllä oli kuultaa lenheetiä körötellä 20 asuntoauton perässä! (toim. huom. lenheetiä = lystiä Kälviän murteella :D ) 

Matkahan jatkui tästä vielä kovastikin, mutta siitä lisää taas myöhemmin...

Kommentit

  1. Vai että ei Lofootit oikein innostanut tällä kertaa..

    Se on muuten aivan varmasti totta, että kun Lofooteilla jatkaa etelään, niin turistien määrä tippuu dramaattisesti, mikä on aina hyvä...ainakin muiden turistien näkökulmasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse olisin kyllä voinut jäädä useammaksikin päiväksi mutta jostain syystä Villellä oli kova kiire jatkaa matkaa :D Eihän ne säät nyt tosiaankaan suosineet vai oliko syy sitten se turistien huima määrä vai mikä, tiedä häntä. No, ens vuonna tuonne "joutuu" vissiin taas lähtemään kun saadaan jenkkivieras joka haluaa ehdottomasti nähdä just Lofootit :)

      Poista
  2. Minuakin huvitti tuo aloitus, että Logootit eivät oikeasti sitten kiinnostaneetkaan - me teimme jokunen vuosi sitten Norjan reissun, jolla kävimme vain Lofooteilla! Lentäen Bodöhön, sieltä vuokra-auto alle, lautalla yli Moskenesiin, kiertelyä Lofooteilla viikon verran ja samaa reittiä takaisin. Henningsvaer oli kyllä kylistä tuolla meidänkin ehdoton suosikkimme. Asuimme vielä herttaisessa valkoisessa hotellissa siinä ihan keskellä kylää, sataman kupeessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä itsekin vähän yllätyin siitä, koska nimenomaan just Lofootit oli ainut kohde minkä Ville oli osannut nimetä että sinne haluaa :D

      Poista
  3. On hienot turkoosit vedet! Lofooteille mennessä kävin pienessä saamelaismuseossa. En ollut ikinä yhdistänyt sitä aluetta mitenkään saamelaisiin. Toisaalta, en yhdistänyt myöskään viikinkeihin. Hanhet näyttävät metsähanhilta ja kiilitin, olisiko sen sijaan nuoria tundrahanhia, mutta eiköhän perus-metsähanhia vain.

    VastaaPoista
  4. No on kyllä ollut lenheeti reissu teillä! Ei voi muuta sanoa! Milloinkahan sitä itse pääsis taas Norjaan asti. Tuo vesi on kyllä siis niin kirkasta ja ihanan näköistä. Villeä en muuten löydä tuosta sitten millään.. ha ha, mutta maisema on hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä tuotti itsellekin vähän vaikeuksia löytää Ville kuvasta, vaikka suunnilleen tiesinkin mistä se löytyy :D Hyvä suojaväri ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tämän vuoden Usan roadtripin suunnitelma julki!

Mitä maksoi 3kk roadtrip Amerikassa?

Gibraltarin ihanat apinat