Suomen kierros 2022 osa 2

 Rovaniemeltä matka jatkui kohti koti-Kokkolaa. Parin pienen mutkan kautta toki. Ensimmäinen pysähdys oli Kierikkikeskus Yli-Iissä. Monesti ohi ajaessa olin vuosien mittaan miettiny että sielä ois kiva käydä, mutta nytpä olikin hyvä syy ja kerrankin aikaa pysähtyä!

Oltiin molemmat yhtä mieltä että paikka oli tosi mielenkiintoinen. Vierailijakeskus oli hyvin toteutettu ja sekä ulko että sisänäyttelyt tosi hyvät! Oltiin paikalla tosi myöhään, juuri ennen sulkemisaikaa mutta kerettiin vielä just ja just osallistua jousiammuntaan ja kivikorun tekoon. 

Seuraava stoppi oli Oulu, jossa oltiin suunniteltu käyvämme viikinkiravintola Haraldissa syömässä, olin nimittäin tätä ketjua kerennyt Karille jo useaan kertaan kehua. Villen kanssa pitää aina päästä käymään kun suinkin ollaan sellaisessa kaupungissa mistä kyseinen ravinteli löytyy ja suinkin on aikaa (tätä kirjoittaessa ollaan Iso-Syötteellä talvilomalla ja huomenna ajamassa kotiin Oulun ohi, joten pitäähän sitä taas pysähtyä...)

Ruoka on hyvää ja onhan tuo atmosfääri näissä ihan omanlaisensa :D 

Yöpaikka löydettiin Nallikarin leirintäalueelta, ja jäikin sitten lopulta reissun viimeiseksi leirintäyöksi. 

Kylmä tuuli oli rannalla mutta onneksi leirintäalueella pärjäs silti hyvin. Jotku opiskelijabileet sielä oli rannalla ja haalariporukkaa hillui siellä täällä meluten, onneksi hiljenivät kuitenkin sen verta ajoissa että sai unta.

Ja aamusta olikin tiedossa jotain kivaa! Tai no, kyllähän se puoleen päivään kerkes kello ennenkuin oltiin kohteessa, eli Kalajoella Pakka seikkailupuistossa. Eihän me mitään jaksettu ees yrittää helppoja ratoja vaan suoraan vaan vaativammille... ja kylläpä muuten muutaman esteen jälkeen tunsi kropassa tehneensä! (ja seuraavina päivinä vielä enemmän kun pitihän se tietenkin loppuun asti suorittaa)

Päälle vielä Mega Zipline vaijeriliuku (joka oli muuten pettymys, niin kovasti kun sitä mainostettiinkin hurjana... ainut hurja juttu oli se kipu mikä tuli lopun jarrutuksesta, sen nimittäin piti olla muka hyvin hellä mutta mulle tuli ihan mustelmat valjaiden kohtiin) Muutoin ei ollut kyllä mitenkään erityinen, eikä todellakaan 20euron maksunsa arvoinen. Aiemmat vaijeriliuku kokemukset (jotka muuten oli myös Karin kanssa jenkeissä Gatlinburgissa!) oli paljon kivemmat ja "hurjemmat".

Kiipeiltyämme oltiin aikasta loppu mutta onneksi ei ollut kuin vajaa tunti kotiin. Ville just lopetteli töitä kun ajettiin pihaan.

Mulla ei oo enää mitään muistikuvaa että mitä me tehtiin ekana iltana kotona, ei varmaan oikeen mitään? Ehkä käytiin kaupassa. Todennäköisesti, koska meillä on aina jääkaappi tyhjä kun tuun kotiin :D 

Seuraavana päivänä lähettiin heti aamupäivästä kaupungille käppäilemään ja esittelemään Karille Kokkolaa. No, hyvin pintapuolisesti ja nopsaa, mutta kuitenkin. 

Käppäiltiin vanhassa kaupungissa, herkuteltiin vohvelikahvilassa ja käytiin katsastamassa Englannilta Oolannin sodassa sotasaaliiksi saatu barkassi joka tietenkin pitää aina kaikille turisteille esitellä. 

Kerettiin myös kävästä kotiseutumuseolla ja meidän kummitytön synttäreillä. 

Yhtenä juttuna mitä Kari ehdottomasti halusi Suomessa ollessaan tehdä, oli leipoa korvapuusteja. Joten tottakai se piti toteuttaa! Ja pelailla lautapelejä. Niiden parissa menikin sitten koko ilta. 

Seuraavan päivän ohjelma oli mökkeily. Meiltä ei onneksi ole perheen mökille kuin vartin ajomatka, joten päivässäkin saa jo suht paljon irti. 

Kerettiin pelailla pihapelejä, saunoa, uida, suppailla, laittaa herkkuruokaa ja ihan vaan rötvätäkin. 

Vähän harmitti ettei keretty enempää olla kotona, mutta parin päivän päästä Kari jo lähtis takaisin joten aamulla oli pakko jatkaa matkaa takaisin kohti Helsinkiä. 

Ainut pysähdys matkalla tehtiin Hämeenlinnassa, jossa käytiin ihan vaan käppäilemässä linnan lähellä ja vähän pitemmästi Aulangon alueella. Linnat kiehtoo minuakin, mutta voin vaan kuvitella miten kiva tuo oli Karille joka ei oo ikinä nähnyt mitään linnan kaltaistakaan. 

Oispa kiva joskus kierrellä Euroopan linnoja....

Helsinkiin saavuttuamme oltiin niin väsyneitä että vaan rekkauduttiin hotellliin ja käytiin pikaisesti syömässä. Alunperin oli tarkoitus säästää ja mennä joko telttaan tai mun kaverin luokse yöksi, mutta koska helteet yllätti niin päätettiin haluta ilmastoituun hotelliin niin saa Karikin levätä viimeiset pari yötä ennen paluuta kunnolla. 

Helsingin kohteiksi Kari oli valinnut Suomenlinnan ja luonnontieteellisen museon. 

Vaikka olin just parin viikon sisään käynyt Suomenlinnassa edellisen kerran, ei haitannut yhtään käydä uudelleen ajan kanssa. Ekalla kerrallahan kävin lähinnä moikkaamassa siellä asuvaa kaveria, nyt tutustuttiin vähän enemmänkin. Varmaan ois kierrelty vieläkin enemmän jos ei olis ollu ihan niin kuuma :D Ja jos ei olis ollut vielä muutakin ohjelmaa tiedossa. 

Museokierroksen jälkeen käytiin syömässä keskustassa kiinalaisessa ja täytyy sanoa että oli kyllä taas kerran niin herkkua, että!

Vähän oli haikeat fiilikset mutta olihan meillä ollut hurjan kivat kaksi viikkoa. Ja vähän lohdutti tietää että seuraavana kesänä kohdataan taas, nimittäin meillä on suunniteltuna yhteinen Yellowstonen matka elokuulle! Jee!

Koska Karin lento lähti jo heti aamupäivästä, mulla jäi hyvin aikaa käydä vähän shoppailemassa matkanvarrella ja ajella jo pitkälle Vartiusta kohti. Yöpaikaksi valikoitui Kuopion Rauhalahden leikkari. Ja voi hitsinvitsit miten upean salamashown luonto järjesti illaksi! Ei satanut pisaraakaan, mutta koko taivas välkkyi niin maan perusteellisesti useamman tunnin. Ai että nautin seurata. 

Aamulenkillä sain kaverikseni jäniksen joka seuras mua pitkin leirintäaluetta. Hassu, suloinen otus. En tiedä oliko leikkikaveria vailla vai mitä, kun sillai seuras. 

Aamu oli mahottoman kaunis ja koska olin hyvissä ajoin liikenteessä, ei ollut vielä edes kuuma. 

Ajelin rauhassa pikkuteitä pitkin, pysähtelin välillä kuvailemaan ja ihailemaan maisemia ja nauttimaan. 

Pysähdyimpä lopulta Hiidenportin kansallispuistoon pienelle muutaman kilsan patikallekin. 

En ollutkaan aikaisemmin käynyt tuolla puiston itäpuolella, kiva oli nähdä sieltäkin suunnasta ja yhtä komiaahan se oli sielläkin. Ja niin rauhallista! Kaikesta huomas, että tuo puoli puistoa on vieläkin vähemmän suosittu, enkä nähnyt enkä kuullut koko reissun aikana ketään muuta. 

Koska työt Vartiuksessa alkoi vasta seuraavana päivänä, kerkesin viimein pysähtyä myös Kuhmossa luontokeskus Petolassa. Mielenkiintoinen paikka! Hyvät näyttelyt, tietävät oppaat ja muutenkin voin suositella lämpimästi pysähdystä jos ohi menet. En nyt ehkä varta vasten Kuhmoon tuon takia lähtis, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen paikka jos siellä päin liikkuu. Ja ei muuten maksa mitään. 

Reilun parin viikon kiertelyn jälkeen voi taas todeta, että kyllä Suomi on vaan upea maa eikä aina tarvi lähteä ulkomaille.