Usan Roadtrip 2023, osa 13 ; Minnesota State Fair

 

Sioux Fallsista matka jatkui kohti Minneapolisia, jossa odotti reissun viimeinen kohde, Minnesota State Fair eli Minnesotan osavaltion iiiiiisot markkinat. Jo hyvissä ajoin ennen reissua päätettiin että halutaan osallistua tällä reissulla pitkästä aikaa johonkin tämmöiseen tapahtumaan, kun edellisestä käynnistä oli vierähtänyt jo 6vuotta, silloin kyseessä oli jotkut Wyomingin pikkukylän markkinat, mutta tapahtuma jäi mieleen. 

Tällä matkalla kerkes jäädä välistä jo Wisconsin State Fair, koska ei oltu varauduttu siihen miten vaikea olisi löytää parkkipaikkaa kun ei oltu etukäteen selvitetty, mutta sen väliin jättäminen ei erityisemmin haitannut koska tätä Minnesotan tapahtumaa odotettiin joka tapauksessa enemmän, se kun on kuulemma arvosteltu yhdeksi parhaimmista koko Usassa. Puolivahingossa päädyttiin reissun alussa myös pikkumarkkinoille pohjoisempana Minnesotassa, Beltrami Coynty Fairille Bemidjissä. 

Vahingosta viisastuneena selviteltiin perusteellisesti mihin saadaan auto parkkiin tuolla ja siinä ei ollutkaan mitään ongelmaa. 

Ennen markkinoita oli vuorossa kuitenkin vielä illanviettoa Minneapolisn liepeillä. Oltiin varattu kohtalaiset arvostelut saanut hotelli Burnsvillestä. Hotellin ympäristö oli kuitenkin tosi epäilyttävä, siellä täällä pusikossa makas ties mitä huumeveikkoa ja hotellin sisäänkäynnillä ja aulassa hengaili tosi epämääräistä porukkaa. Kyllä piti hetki miettiä että käännytäänkö vaan kannoiltamme mutta mentiin kuitenkin, kun oli kerta maksettu. Huone itsessään oli oikeenkin mukava ja rauhallinen.

Käytiin vielä Premium Outletissa shoppailemassa ja sattuipa vastaan myös paikallinen alko, jossa poikettiin hakemaan vimpalle illalle (eli seuraavalle) vimpan illan skumppa. Meitä meinas kovasti naurattaa, kun kyseisessä liikkeessä oli ale. Ei toki kaikista tuotteista, mutta yksi iso osa putiikista oli pyhitetty aletuotteille tyyliin mitä enemmän ostat sitä enemmän säästät. Ei Suomessa vaan :D No, se yksi skumppapullo riitti meille, eikä ollut edes alessa. 

Oli muuten eka kerta ikinä, että Premium Outletista ei tarttunut mitään mukaan. Miksi ostaa, jos ei mikään iske silleen? Mulla on ollu joka reissulla tapana ostaa itelle uudet conssit ja melkeen aina Villellekin, mutta nyt ei kumpikaan löydetty mieleisiä.

Päivälliselle Ville halus testata Olive Gardenin, italialaisen ruokaketjun. Muistelisin että ollaan joskus aiemminkin käyty, mutta en nyt mene vannomaan ja Ville ei ainakaan muistanut että oltais käyty. Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli enemmän kuin riittävästi, oltiin ihan ähkyssä. 

Tässä kuvassa mun alkusalaatti ja taka-alalla Villen alkukeitto. Nämä siis kuului automaattisesti pääruuan yhteyteen, kokoluokka oli sellainen että olisi pääruuasta mennyt.

Onneksi olikin tukeva illalllinen, nimittäin aamupalassa ei ollut hurraamista. Eihän noissa tapaa oikeen ikinä ollakaan, mutta tämä oli ihan pohjanoteeraus, kuitenkin mainostavat että aamiainen kuuluu huoneen hintaan. Tarjolla oli tasan pari pakettia kovettuneita minidonitseja. Jäi syömättä. Onneks oli vielä kylmälaukussa kirsikkatomaatteja ja pari jugurttia, joten niillä sai vähän nälkää siirrettyä. Sitten eikun tapahtumapuistoa kohti!

Auto tosiaan jätettiin 20min ajomatkan päähän tapahtuman viralliselle ylimääräiselle parkkipaikalle, joita oli ympäri kaupunkia lukuisia. Sieltä oli ilmaiset bussikuljetukset alueelle. 

Lipunmyynnissä oli hirmuiset jonot, tässä vaiheessa oli jonotettu jo puolisen tuntia.

Tämä oli todellisuus sama missä päin jättimäistä tapahtuma-aluetta liikuit. Jatkuva ihmisvirta joka suuntaan. 

Aloitettiin kiertäminen lähimmästä rakennuksesta, joka sattui olemaan siipikarjoille varattu. Ylläolevassa kuvassa on meneillään kukkojen kiekumiskilpailu. Tapahtuman volyymia kuvaa, että paikalla oli ainakin viiden eri televisiokanavat kamerat kuvaamassa. State Fair on iso juttu.

Parin rakennuksen jälkeen oltiin jo niin nälkäisiä kun ei oltu kunnon aamupalaakaan syöty, että oli aika päivän ekalle markkinaruualle. Olin netistä tutustunut tämän vuoden erikoisuuksiin, joista yksi nousi heti sellaiseksi että tiesin tykkääväni. Nimittäin suolakurkkuranskikset! 

Sekä dippi että ite ranskikset oli taivaallisia. Kalliita ja pieni annos, mutta ah niin hyvää. Näissä tapahtumissa on joka vuosi jotain uusia, erikoisia ruokia jotka saattaa olla joko jonkun ravintolan kehittelemä uusi annos jota testataan otettaisiinko se vakkariksi menuun, tai ihan tavan pulliaisen keksimiä hassuja annoksia.

Seuraavaksi oli vuorossa kukka-asetelmia, vihanneksia, taidetta ja joulukuusia. Kyllä. Täällä kilpaillaan paitsi isoimmista vihanneksista, myös komeimmin koristelluista ja tuuheimmista joulukuusista. Yksi kokonainen sali oli varattu pelkästään kuusille. 

Sitten lehmien vuoro. Seurattiin pitkät pätkät areenalla, kun valkoisiin housuihin sonnustaununeet herrat esitteli palkintolehmiään. Koiranäyttelyissä viimeiset 20v kiertäneenä, oli hauska huomata miten paljon samaa on lehmän esittämisessä. Vielä en oo tosin ollut koiranäyttelyssä, jossa yksi arvosteltava osa-alue on tissien koko :D 

Tässä puunataan lehmää kehäkuntoon. Esittäjä harjaa ja föönaa ja samalla avustaja pitelee kakkavatia persauksen alla ettei Mansikki sotke itteään. 

Melkoinen tapahtuma oli kyllä taas! Ihan ehdottomasti kokemisen arvoinen. Sielä olis ollut myös huvipuiston puolta ja ilmeisesti tosi nimekkäitten artistien keikkojakin illemmalla, ja muutenkin tosi paljon oheisohjelmaa mutta meille riitti nyt tämä ja oltiin jo innokkaita jatkamaan matkaa. 

Ehkä enemmän viihdyttiin kuitenkin niillä pienemmillä markkinoilla, nämä isot oli ehkä vähän liiankin hulabaloota meidän makuun vaikka kuten sanoin, ehdottomasti kokemisen arvoisia nämäkin. Ne pienemmät on vaan niin paljon "aidommat" jotenkin.

Yöksi ajeltiin Wisconsiniin Tomahin kaupunkiin, josta oli hyvä jatkaa aamulla kohti Chicagoa. Meillä oli vasta iltalento, joten kerkes hyvin ajella vielä kauempaakin. Taas tälläin jälkikäteen huomaa, että taisi olla jo vähän reissuväsymystä koska mun viimeisten päivien kuvasaldo on ihan mitätön. 

Minnesotaan saavuttaessa alkoi muuten kovasti näkyä taas enenevissä määrin savua, joka vaan sankkeni seuraavien päivien aikana ja tuon Burnsvillessä vietetyn illan aikana uutisoitiin että se on jopa vaarallisella tasolla, etenkin astmaatikoille. Hetkellisesti jopa mietittiin pitäiskö jättää koko markkinat välistä koska mullahan on astma, mutta mentiin kuitenkin. 

Tuntunut olevan viime reissuilla toistuva teema tämä, että reissun viimeiset päivät on kovin savuista. Metsäpalot on niin jokakesäisiä ja savu kulkeutuu tosi kaukaa, nytkin suurin osa savusta oli Kanadan peruja. 

Matka oli taas kerran erittäin onnistunut ja sitä on keretty lämmöllä muistella jo monia kertoja. Tänä vuonna ei päästä jenkkeihin asti, kun kesäloma on työpaikan vaihdosta johtuen vain viikon, mutta toukokuussa käydään pitkä viikonloppu Puolassa ja kesäkuussa on luvassa Skandinaavian roadtrippia Ruotsin, Norjan ja Tanskan halki. Toivottavasti myös monta lyhyempää Suomen reissua! Niitä odotellessa, tack o adjö!