Making it happen

Jostain Kroatia oppaasta tai blogista muistan lukeneeni maininnan Biokovosta, mutta en oikeestaan mitään muuta. Mutta kun edellinen yö oltiin oltu ihan vieressä Makarskalla, niin oli sopiva sauma lähteä aamulla ajamaan vuorenrinnettä ylös, koko matka 23km Kroatian toisiksi korkeimmalle huipulle Sveti Jurelle saakka (1762m). Heti puiston portista sisälle ajettua tuumattiin että hitto ompas kapea tie... puistonvartija oli kyllä meille vakuutellut että tie ei oo yhtään vaikea ajaa eikä vaarallinen, mutta kyllä siinä vähän tuumas kuumottaa kun tiellä mahtuu hädin tuskin se yks auto ajamaan.. että mitä kun tulee joku vastaan. Toki siellä oli ohituspaikkoja, mutta ei nyt koko aika kuitenkaan. Paikoitellen oli melkoista serpentiinitietä, ei oo tullut vielä missään vuoristossa aiemmin noin tiukkaa serpentiiniä vastaan eikä etenkään niin montaa perättäistä tiukkaa käännöstä, samalla jyrkällä tiellä. Meinas tippua silmät päästä kun muutaman kilometrin päässä yhden tiukan serpentiinikäännöksen...

Koska Plitvice ahdisti turistimassoillaan, päätettiin yrittää onneamme vähemmin tunnetuissa kansallispuistoissa. Suunnaksi otettiin Pohjois-Velebitin kansallispuisto. No, siellähän satoi niin kaatamalla että ei tehty muuta kuin ajettiin läpi ja pysähdyttiin alueen museossa. Jatkettiin matkaa takaisin rannikolle ja siellähän paistoi komiasti aurinko ja oli suorastaan kuuma! Lämpötila tais olla jotain 28 paikkeilla. Pari tuntia hengailtiin Sveti Jurajn pikkukylässä ja käytiin syömässä (ja ihailemassa ohi kulkevia valaita!) ja jatkettiin sitten matkaa Krk saarelle hieman pohjoisemmassa. Siellä majoituttiin reissun hotelliyö. Hotellin parvekkeelta oli upea näkymä merelle. Vuokrattiin hotellilta polkupyörät loppupäiväks ja pyöräiltiin sinne tänne mäkisiä katuja ja rantabulevardia. Oltiin jo suht kaukana hotellilta kun ukkonen sit rupes jyrisemään ja vaikka käännyttiin heti takaisin niin ei keretty kuivina... ehkä puoli kilsaa ennen hotellia alkoi sade ja hotellille päästessä se ol...

Plitvicessä oli alunperin suunniteltu että saatettais viipyä kolmekin päivää. Loppuviimeks se kutistui yhteen päivään kun molemmat ahdistuttiin siitä valtavasta turistimäärästä niin paljon. Ei ollut Krka mitään verrattuna Plitvicen turistimääriin... Kaunistahan siellä oli kyllä kuin paratiisissa, aivan kertakaikkisen upea paikka. En sitten tiedä mihin aikaan vuodesta siellä pitäis käydä, että näkis sekä luonnon loistossaan että ei tarvis jumittua muiden turistien taakse. Me kierrettiin reitti H, joka oli 9km pitkä. Melkein kaikki reitit tuolla kiertelee noita järvien rantoja, mutta 2 reittiä kulkee metsässä. Niistä toki ei sitten näe niitä upeita järviä, jotka tuolla on niinku vähä just se juttu.. Ehkä seuraavalla kerralla kuitenkin kokeillaan niitä jos tänne suunnalle eksytään, epäilen että siellä sais olla enemmän rauhassa. Nuo järviä kiertävät reitit menee enemmän tai vähemmän päällekkäin, osa on lyhyempiä ja osa pidempiä. 

Kesäloma on vihdoin täällä! Toissa-aamuna norwegianin kone kuljetti meidät Splitin lentokentälle josta köröteltiin pari tuntia Sibeniciin jossa oli majatalosta huone varattuna. Aika ihana huone olikin, parvekkeelta näkyi merelle ja rannalle oli vain minuutin kävelymatka. Koska mun kameratarvikkeet vei niin ison osan matkalaukun tilasta (matkustettiin tänne päin pelkillä käsimatkatavaroilla) ja meidän oli siksi pitänyt jättää melkeen kaikki vaatteet kotiin, piti meidän ekana suunnistaa kauppaan hakemaan vähän hellevaatetta. Villekin löysi nyt 4vuoden etsinnän jälkeen mieleiset shortsit itselleen :D Ilta kului lähinnä parvekkeella istuen ja auringosta nauttien sekä naapurustossa ja rannalla kävellen. Täällä ei kyllä hotelleja juurikaan näy, mutta näitä majataloja on joka puolella. Saattaa olla vain pari huonetta per majatalo, tai sitten noita vähän isompia joka meilläkin oli. Meidän majatalossa oli 8 huonetta. Aamupalaa näihin ei yleensä kuulu tai jos kuuluu niin se on lisämaksusta. ...

Tänä vuonna suurin osa meidän kesälomasta sijoittuu toukokuulle, ja koska toukokuussa on myös tiedossa läheisen häät niin se rajoittaa hieman matkusteluun käytettävissä olevaa aikaa. Itseasiassa meillä on tasan viikko aikaa reissata, ja silloinkin tullaan reissusta takaisin vain päivää ennen häitä. Viikossa ei halua kauhean kauas lähteä ettei lentomatkoihin mene kohtuuttoman pitkää aikaa, joten päädyttiin tällä kertaa valitsemaan matkakohde Euroopasta. Muutaman viikon pähkäilyn jälkeen varattiin lennot Kroatian Splitiin. Splitistä otetaan auto alle ja kierrellään siellä täällä sen viikon verran. Suunnitelmissa on ainakin luonnonpuistoja, kuten Plitvice, Mljet ja Krka. Mä oisin halunnut taas reissussa telttailla mutta Villeä ei tällä kertaa hotsittanu ja kun hotellit/majatalotkin on niin edullisia tuola niin ollaan sitten niissä. Tähän mennessä ei oo vielä varattu muita kun ekalle ja vimpalle yölle, koska toukokuu ei ole vielä sesonkia niin majotuksia pitäs löytyä hyvin ihan paikanp...

Reissun kolmanneks viimeisin yö vietetiin Chicagon lähellä Jolietissa jonne ajeltiin Collinvillestä suurin osa matkasta Route 66 pitkin. Käytiin syömässä ihanassa alkuperäisessä Dolk-A-Dot ravintolassa joka oli vimpan päälke sisustettu fiftarityyliin. Naistenvessa oli lattiasta kattoon täynnä Elviksen kuvia, miesten vessa Marilyn Monroeta. Eipä tällekään päivää oikeen enää mitään erityistä keksitty. Pulikoitiin taas hotellin altaalla ja loppuilta vietettiin tv:n äärellä.  Jostain syystä mä en saanut unta silmällistäkään koko yönä ja noustiinkin sitten aamupalalle jo 7 jälestä ja matka jatkui Chicagoon jossa käytiin Tieten ja Teollisuudeen museossa. Täytyy sanoa että ehottomasti tylsin museo koko reissulla. Sielä kuitenkin kulutettiin suurin osa päivästä ja kun saavuttiin hotellille oli jo pimeä. Hotelli on East-Chicagossa joka on jo Indianan osavaltion puolella, tunnin matkan päässä Chigacosta. Yllä oleva sänky on vimpasta huoneesta, joka oli kaikkineen aika ö...

Missourin osavaltiossa oltiinkin sit jopa 3 yötä eri kaupungeissa kun tässä kohtaa oli selvä että ei oo mitään kiirettä ajella Chicagoon. Ainut vain että ei oikeen keksitty mitään tekemistä kun oli niin tuntematonta aluetta. Eka yö oltiin Joplinissa. Mulla rupes jo tympäseen pelkkä autossa istuminen ja hotellilla lusmuaminen mutta en saanu Villeä houkuteltua minnekään kun en itekään oikeen tienny mitä sielä ois ollu illalla tekemistä. Karttaa selaillessa löysin matkanvarrelta Mark Twain National Forestin jossa oli haikkireittejäkin tarjolla. Päätettiin siis lähteä kunnon haikille kunhan sinne asti päästäisiin. Ensin oli kuitenkin vielä yks stoppi Cuba nimisessä pikkukaupungissa. Päästiin majoittumaan taas jo hyvissä ajoin ja tällä kertaa sain Villenkin houkuteltua mukaan kävelylenkille lähiöön. On tosi mielenkiintoista käydä aina välistä kattelemassa paikallisia asuinalueita, niiden taloja ja pihoja. Täällä on kyllä niin laidasta laitaan asuntoja ihan ränsistyneistä täydellises...

Cortezissa vietettyjen kahden yön jälkeen lähdettiin kohti New Mexicon osavaltiota, tarkemmin Albuquerqueta. Oltiin niin väsyneitä että oltiin vaan hotellilla ja aamusta jatkettiin matkaa Route 66 pitkin Texasiin. Matkan varrella pysähdyttiin "Tinkertownissa" joka on pieni museo, jonne paikan omistaja on vuosikymmenten saatossa veistänyt puusta yhtä jos toista. Texaskin oli lähinnä läpiajoa vain, yksi yö myös siellä, Amarillossa. Oklahoman osavaltio oli seuraavaksi vuorossa ja reissun vimppa leirintäyö. Fl Renon Koalla. Pakkohan meidän oli saada käytettyä Koa jäsenkortille kerätyt bonukset! Teltta jätettiin peräluukkuun ja majoituttiinkin tällä kertaa mökillä. Leikkarin vieressä oli Cherokee  niminen intiaanitaiteen kauppa ja ravintola, ja pihassa olevassa aitauksessa käyskenteli 2 biisonia. Saatiin mökki onneks kauimmaisesta murkasta, nimittäin tämäkin leikkari oli ihan motarin vieressä joten ensimmäisissä mökeissä olis varmasti ollut paljon rauhattomampaa. Tässäki...

Nukuttiin sen verta myöhään että myöhästyttiin motellin aamupalalta. (ei kyllä iso menetys koska ne on niin surkeita aamupaloja...) Ei löydetty mitään molempia miellyttävää aamiaispaikkaa joten napattiin viimiset myslipatukat mitä meillä oli jäljellä ja niiden voimilla suunnistettiin 9 mailin päässä olevaan Mesa Verden kansallispuistoon. Täällä kansallispuistossa on niitä Navajo national monumentilta tuttuja "alkovi kyliä" enemmänkin (dwellings englanniksi). Kuinka ollakaan just edellispäivä oli ollut viiminen päivä kun sielä ois vielä päässyt ihan niihin kyliin itseensä opastetulle kierrokselle, nyt jouduttiin tyytyä kattelemaan kauempaa. Muutenkin palvelut oli jo suurimmaksi osaksi suljettu talvea varten. Paikka oli kyllä erittäin mielenkiintoinen ja helposti näkisin et paremmalla ajalla tuolla kuluis useampikin päivä.

Parin päivän Pagen pysähdyksen jälkeen navigaattoriin naputeltiin Monument Valley. Sinne menoa olin oottanut kovasti, olin niin vaikuttunut netistä näkemistäni kuvista, ja olihan se mahtavaa päästä länkkärileffojen maisemiin! Ennen Monument Valleyta pysähdyttiin kuitenkin vielä Navajo National Monumentilla josta löytyi visitor centerin lisäks muutama kävelyreitti joista me valittiin se jonka päästä pääsi näkemään kanjoniin muodostuneiden "alkovien" alle rakennettuja reilu 800 vuotiaita intiaanien kivitaloja. Sieltä jatkettiin Monument Valleyyn johon pitikin maksaa vielä erikseen pääsymaksu, ei sisältynyt meidän luonnonpuistopassiin. Ja voi hitsinpimpulat mikä pettymys se paikka olikaan! Lähinnä tasan se yks näkymä ja siinä se. Käytiin ajelemassa alueen ympäri menevää hiekkatietä mutta se oli niin huonossa kunnossa että päätettiin jatkaa matkaa että keretään Corteziin hotellille ennen pimeää. Navajo National Monument Navajo National Monument Monument Valley...