Kokemuksia Amerikan kansallispuistoista osa 2
Edellisessä postauksessa oli mun suosikki luonnonpuistot, mutta ei nämäkään kyllä kauaksi niistä jää ja vaikea on laittaa kyllä järjestykseen, jokaisessa puolensa!
Jossain vaiheessa varmasti teen ainakin osasta kansallispuistoja vielä omatkin postauksensa, mutta olkoon tässä nyt vähän esimakua niistä missä on vierailtu.
Zion
Kahden käyntikerran kokemuksella Zion on huikea erityisesti eksoottisempaa vaelluselämystä hakeville!
Edellisellä reissulla käytiin kokemassa Angel´s Landing joka on listattu yhdeksi maailman vaarallisimmista vaellusreiteistä.
Klikkaa tästä jos kiinnostaa videomateriaali tuolta upealta haikilta. Videolta käy hyvin ilmi reitin jyrkkyys ja paikoitellen kapeus, toisin kuin näistä omista kuvistani jotka minusta ei yhtään anna oikeutta paikan upeudelle.
Vaikka etukäteen hirvitti, tuo oli yks upeimmista kokemuksista koko meidän reissulla ja jälkeenpäin kaipaan sinne uudestaan. Ens kerralla ei jännitä yhtä paljon niin ehkä pystyy nauttia enempi!
Toinen eksoottisempi vaellusreitti tuolla on Narrows, joka kulkee joenuomaa pitkin kapean kanjonin pohjalla. Reitti ei välttämättä ole kokonaan käveltävissä, vaan joen vesitilanteesta riippuen voi joutua uida. Vähintäänkin jalat kastuu sama mihin aikaan vuodesta tuonne menee, joten jalkineet pitää valita sen mukaan. Tämä jäi meiltä vielä välistä kun aikaa ei ollut, mutta vielä joskus me tämäkin koetaan.
Zion on erilainen kuin muut puistot joissa on käyty. Punaisten kallioiden ja kuivan erämään kontrasti vehreään kanjoniin on vaikuttava.
Peuroja vilisee täälläkin, samoin kuin paksusarvilampaita puhumattakaan oravista. Nähtiimpä myös useampia tarantelloja, hyh! Näin hämähäkkikammoiselle ei yhtään mukavia kohtaamisia nuo jälkimmäiset...
Vaikka ei extreme haikit kiinnostaiskaan, löytyy Zionista paljon muitakin upeita vaellusreittejä. Ehkä en kuitenkaan Zionia suosittelisi ensimmäiseksi kohteeksi sellaiselle, jota ei aktiivinen loma kiinnosta.
Grand Tetons
Yellowstonen naapuripuistossa riittää upeita maisemia ja villieläimiä.
Tämä on mahtava kohde maisemakuvaukselle! Puistosta löytyy vaikka kuinka toinen toistaan upeampia kuvauskohteita joista ilman kameraa liikkuva toki nauttii ihan yhtälailla.
Meillä tämä on yleensä jäänyt vähemmälle huomiolle kun ollaan vain ajettu läpi matkalla Yellowstoneen, mutta viime vuoden reissulla käytiin täällä kahtena päivänä ennen Yellowstonea patikoimassa pari kivaa reittiä.
Tarkoitus oli myös majoittua täällä yö tai pari, mutta kun oltiin liikenteessä auringonpimennyksen aikaan, ja Tetoneille osui siis täyden pimennyksen alue, toisin kuin Yellowstoneen jossa nähtiin "vain" 98% pimennys, oli kaikki majoituspaikat jo buukattuna kuukausia etukäteen.
Vaikka puistossa on paljon samaa kuin Yellowstonessa, jää se usein Yellowstonen varjoon.Turisteja toki riittää siitä huolimatta. Yellowstoneen verrattuna täältä puuttuu geotermiset ilmiöt ja ei siten ole yhtä monipuolinen alue.
Olen antanut itseni ymmärtää, että Tetonsseilla bongaa herkemmin hirviä kuin Yellowstonessa, ihan siis näitä kotoisia hirviä mitä täällä meidän kotimetsissäkin. Karhuja näkyy säännöllisesti myös, yhtälailla kuin Yellowstonessa, mutta susien bongaukseen ei täällä ole yhtä hyviä mahdollisuuksia vaikka niitäkin alueella liikkuu.
Tällä meidän pienellä kokemuksella voin lämpimästi suositella Jenny Laken ympäri patikointia, kuin myös Two Oceans Laken ympäri vievää reittiä. Ensimmäisenä mainittu on huomattavasti suositumpi reitti ja siellä tulikin jatkuvati porukkaa vastaan, kun taas jälkimmäisellä reitillä vastaan tais tulla koko aikana 2 porukkaa ja lisäksi ohitettiin yksi porukka.
Etenkin alkumatkasta jälkimmäisellä reitillä jännitti, nimittäin polulla oli tämän tästä karhun jätöksiä joista osa oli pelottavan tuoreita... alueella olikin nähty samana aamuna kolmekin karhuemoa poikasineen että ei kai tuo kumma. Ei kuitenkaan sattunut meidän silmiin vaikka yritettiin tähyillä.
Lassen Volcanic
Tämä puisto yllätti positiivisesti!
Ei sillä että olisin siitä mitään negatiivista odottanutkaan, mutta kun ei ollut juurikaan odotuksia kun oli niin tuntematon kohde niin päästiin yllättymään.
Yövyttiin KOA:lla puiston rajan ulkopuolella (oli muuten yks ihanimmista leikkareista ikään, etenkin omistajat ja työntekijät oli ihan huippuja!) Lämmin suositus siis Mt Lassen Koalle.
Koska majoitus oli niin lähellä, päästiin puistoon jo hyvissä ajoin aamulla ennenkuin kerkes tulla liian kuuma.
Käytiin heti alkuun visitor centerissä tutustumassa ja käytiin karttaa tarkemmin läpi että mikä vaellusreitti valitaan. Kohteeksi valikoitu King´s Creek, joka olikin tosi kiva reitti. Ei liian vaativa, mutta ei silti missään nimessä mikään kevyt läpsyttelykään.
Tämä puisto oli ihana erityisesti siksi, että se ei ollut moneen muuhun suositumpaan puistoon verrattuna niin turisteja täynnä, vaan oli "tilaa hengittää".
Toki niitä muitakin turisteja tuolla oli mutta ei häiritsevän paljon.
Netissä olen muutaman kerran törmännyt tämän puiston nimitukseen "mini Yellowstone" joskin se taitaa juontua lähinnä vain näistä geotermisistä ilmiöistä, joita siis täältäkin löytyy jonkun verran.
Paljon jäi täältä näkemättä, ja kiinnostusta löytyy eli eiköhän tännekin palata vielä.
King´s Canyon
Tänne pyörähdys jäi tosi pikaiseksi pyrähdykseksi, kun agendana oli ollut aiemmin samana päivänä myös Sequioan kansallispuisto joka on tämän naapurissa.
Upea alkuillan auringo valaisi kanjonin seinät meidän laskeutuessa mutkikasta tietä kanjonin pohjalle.
Itse kärsin täällä endometrioosikivuista, joten ei viitsitty lähteä edes patikoimaan, edes pienemmän reitin vertaa. Pikainen kävely vesiputoukselle ja takaisin oli kaikki mihin voimat riitti kipuillessa.
Koko reissulla ei muita kunnolla kipeitä päiviä ollutkaan kuin tämä, että siksi kai onkin jäänyt mieleen. Melkoinen muutos parin vuoden takaiseen jolloin kipuilin lähes päivittäin ja huomattavasti enemmän.
Se mitä lyhyestä vierailusta jäi mieleen oli houkuttelevan näköiset leirintäalueet joita oli monta, useat vesiputoukset sekä jylhät kanjonin seinät.
Harkittiin jopa että oltais jääty sinne yöksi telttailemaan, kun paikka vaikutti niin kivalta ja hämäräkin rupes jo laskeutumaan mutta koska tiedossa oli pari seuraavaa yötä telttailua Yosemitessa ja tiedettiin että yölämpötilat tulee menemään pakkasen puolelle eikä meillä ollut kuin yksi talvimakuupussi, niin päädyttiin pitäytymään aikaisemmassa suunnitelmassa ja suunnattiin motelliin Fresnoon.
Grand Canyon
No, onhan se valtava. Ja sen vuoksi vaikuttava. Mutta siitä huolimatta kahdenkaan vierailun aikana en ole vielä ymmärtänyt mikä tässä paikassa on se mitä kaikki aina hehkuttaa. Mun makuun sielä on liikaa ihmisiä (siis AIVAN liikaa) ja lisäksi liian kuuma. Ehkä pitäis vierailla täälä talvella...?
Tähän astiset vierailut on olleet siis heinäkuussa ja lokakuussa.
Aion kyllä antaa vielä kolmannenkin mahdollisuuden josko se sitten onnistuisi hurmaamaan minut...?
Houkuttaisin nimittäin patikoida toiselta reunalta toiselle. Rankkahan tuollainen rutistis olisi ja vaatisi yöpymisen mutta kun mahdollisuus tähän joskus tulevaisuudessa toivottavasti kohdalle sattuu niin eiköhän siihen tartuta.
Myös haluaisin vierailla pohjoisella reunalla, kun tähän asti molemmat vierailut on olleet eteläpuolella joka on paljon turistisempi.
Badlands
Erilainen. Sitä tämä kansallispuisto on. Kun sateisen aamun jäljiltä sumu alkoi hälvetä meidän saapuessa Badlansiin parin tunnin ajon jälkeen avautui silmien edessä omituinen maisema. Ei ollut pelkästään kanjonia tai pelkästään vuoria, vaan molempia vieretysten joka loi ihan erityisen vaikutelman.
Pari lyhyehköä patikkaa käytiin kävelemässä, koska oli muka niin kuuma ( ja no olihan se, mutta kyseisellä reissulla nuo +25 asteen lämmöt oli vielä pientä, me vaan ei tiedetty sitä vielä...)
Kun ekan kerran noustiin autosta jaloittelemaan ja katselemaan ympärille, huomattiin että tuolla maassa oleva savi tmv jää omituisesti kengänpohjiin. Siis ihan niin pahasti, että kun hetken käpöstelet niin sulla on se + 10cm "korko" kengässä. Oli muuten jokseenkin veikeä tunne kävellä!
Alunperin meillä oli tarkoitus olla täällä yksi yö ihan "perämehtässä" tai siis oikeesti keskellä preeriaa mutta kaukana kaikesta, hiekkatien varrella leirintäalueella, mutta suunnitelmat muuttui ja meillä ei ollutkaan aikaa jäädä vaan piti kiirehtiä eteenpäin.
Täällä kyllä varmasti riittäis nähtävää ja koettavaa myös ainakin parille päivälle, mutta sen pitemmäksi aikaa ei varmaan ainakaan itseäni jaksais viehättää, aika "nopeasti nähty" paikka.
Mammoth Cave
Tässä jättiluolastossa vierailtiin marraskuussa 2016.
Täältä löytyy maailman pisin luolasto, yli 600km ja uusia sivuhaaroja löytyy edelleen. On arveltu, että löytämättömiä luolastoja on vielä ainakin yhtä paljon kuin mitä on jo löytynyt.
Kansallispuiston alueelle ei ole pääsymaksua kuten muihin, mutta luoliin päästäkseen pitää ostaa lippu erilliselle opastetulle kierrokselle. Me käytiin näistä katsastamassa kaksi.
Muutoin alue jäi meiltä hyvin vähälle tutkimiselle, mutta ainakin patikointireittejä ja leirintää tuollakin olisi ollut tarjolla.
Bryce Canyon
Villeen tää paikka teki ison vaikutuksen, minuun ei niinkään. Täytyy kyllä heti korjata, että en toki tarkoita tällä nyt ettei olisi kiva paikka ollut, mutta kun näitä upeita luonnonpuistokokemuksia nyt on tässä ollut jo useampia, niin niihin verrattain tämä ei ollut niin erityinen vaikka onkin ihan omanlaisensa paikka punaisine "hoodoineen". Hoodoo on siis eroosion muodostama, kapea ja korkea kivi joita täällä on koko "kanjoni" täynnä. Kanjoni tosin on vähän väärä sana, amfiteatteriksi tuota on nimitetty monessa paikkaa ja se on paremmin kuvaava.
Täälläkin oli tosi kuuma vielä tuolloin syyskuun lopulla, joka vähän rajoittu intoa kuinka paljon jaksettiin tutustua puistoon. Käveltiin loppujen lopuksi muutaman kilometrin reitti "kanjonin" reunalla, vaikka alas pohjallekin olis mennyt mielenkiintoisen oloisia reittejä. Ehkä toisella kertaa...
Tämä on suhteellisen pieni puisto, ja omalla autolla ei tänne pääse vaan samoin kuin lähellä sijaitsevassa Zionissakin autot jätetään parkkikselle ja matka jatkuu kansallispuiston omalla bussilla. Parkkipaikat täyttyy sesonkina jo aamusta, eli suosittelen olemaan hyvissä ajoin liikkeellä!
Mesa Verde
Taas ihan erilainen puisto kuin suurin osa muista, lähinnä siksi että puisto on tunnettu erityisesti muinaisten pueblointiaanien rakentamista taloista ja kylistä. Kuuluisimmat näistä ovat luoliin ja kallionkielekkeiden eli "alkovien" alle rakennetut rakennukset.
Näitä kyllä löytyy jenkeistä muualtakin, kuten Navajo National Monumentilta, jossa käytiin aiemmin samalla viikolla.
Myös maisema ja luonto oli täällä taas hieman erilaista kuin muualla, ei siis ainoastaan nämä rakennelmat erota tätä muista puistoista. Harmillisesti opastetut kierrokset oli jo loppuneet tuolta vuodelta kun me vierailtiin täällä lokakuun lopulla 2017 ja jäi pääsemättä ihan näihin "kyliin", jouduttiin tyytymään ihailemaan niitä kaukaa.
Onneks oli kuitenkin visitor centerit vielä auki, joista yhdesssä pyöri mielenkiintoinen video pueblointiaaneista.
Todella mielenkiintoinen paikka myös historiansa puolesta!
Sequioa
Upeat jättipuut tekee toki aina vaikutuksen, ja täällä niitä oli paljon! Ei niitä korkeita punapuita mitä Redwoodsissa, vaan mammuttipetäjiä, eli sequioita kuten nimikin sanoo. Nämä ovat siis erityisen leveitä siinä missä punapuut on korkeita. Ei nämä kyllä erityisen mataliakaan olleet vaan ihan jättikorkeita minusta nämäkin.
Muutaman kilometrin käpöstelylenkki tehtiin kymmenien muiden turistien kanssa ja käytiin tsekkaamassa maailman isoin puu, General Sherman (siis tilavuudeltaan maailman isoin, korkeampia löytyy kyllä).
Hyvin voisin kuvitella tännekin tulevani uudelleen mutta erityistä paloa ei jäänyt päästä takaisin.
Black Canyon Of The Gunnison
Useampikin kanjoni tässä listalla, jokainen erilainen. Myös täällä jäi oma kokemus hieman vaisuksi kun oli niin vähän aikaa vierailulle, ilta hämärsi jo meidän tullessa puistoon.
Käytiin vain eteläisellä puolella kanjonia, ja sielläkin vain toisen puolen tie jossa tosin sitten pysähdyttiin kyllä melkein jokaisella näköalapaikalla ihailemassa.
Mustahäntäpeurat tervehti meitä visitor centerin pihassa mutta valitettavasti itse visitor center oli jo kerennyt sulkeutua. Myös mustakarhuja alueella liikkuu säännöllisen epäsäännöllisesti, joskaan ei siinä määrin kun syrjäisemmissä puistoissa.
Käymisen arvoinen paikka tämäkin ehdottomasti, mutta mitään suurempia WOW elämyksiä ei herättänyt.
Täälläkin kanjonin pohjalla kiemurteleva joki olisi houkuttanut kokeilemaan koskenlaskua, ja kukapa tietää vaikka vielä joskus päästään tännekin uudelleen.
Everglades
Ekana Evergladesista tulee mieleen suoajelut niillä hassuilla veneillä, mutta meiltä jäi ne ainakin ekalla reissulla kokematta.
Ensikosketus tuli Everglades Cityssä, jossa hypättiin delfiiniristeilylle illan viimeiselle, "auringonlasku" retkelle. Oltiinkin ainoat asiakkaat ja saatiin kahden hengen miehistön koko huomio. Oli mukava kuunnella niiden juttuja alueen eläimistöstä ja historiasta.
Ja nähtiin delfiinejäkin! Ne tuli oikeen leikkimään siihen veneen perään, hyppivät ja ilakoivat.
Kesken lystin mun huomio kiinnittyi veneessä olevaan kylttiin jossa kerrottiin miehistön saavan ainoan palkkansa tipeistä, ja muistuteltiin antamaan tippiä. Oh shit, tajusin samalla että meillä ei oo muuten yhtään käteistä kun viimiset oli just käytetty kyseisen alueen lippuihin... koko loppumatkan oli tosi epämukava tunne kun tiesi ettei ole tippiä mitä jättää, vaikka todellakin olisivat sen ansainneet! Kyllä voi olla noloa!
No, tästä opimme jotain ja tuon jälkeen on aina pidetty kaikissa vastaavissa tilanteissa tippikassaa mukana.
Yöksi ajeltiin sitten vielä etelämmäksi Long Pine Keyn leirintäalueelle jossa oltiin perillä vasta pimeällä. Siinä olikin haastetta pystytellä teltta pimeässä satojen itikoiden keskellä, etenkin kun oli ensin nähnyt varoituskyltit niin käärmeistä, alligaattoreista, karhuista kuin puumistakin...
Nuo itikat oli kyllä meille yllätys, ei oltu osattu varautua niihin. Niitä oli ihan järkyttävät määrät ja puri tosi kipeästi, ja se kutina joka niistä näpyistä tuli, voi luoja! Ainakin tuolloin marraskuussa kun siellä oltiin.
Joten vinkiksi jos tuonne suuntaa, että elä sie etelän mies huijjo, ota ohovia!
Käytiin myös katsastamassa Flamingo visitor center ja ympäristö, muttta itikat kiusas niin pahasti että ei paljon viitsitty mitään tehdä. Parille polulle yritettiin lähteä mutta oli pakko antaa periks ja palata autoon, itikat söi elävältä. Lisäks oli niin kuuma, että ei pystynyt oikein vaatteillakaan suojautua niitä vastaan.
Arches
Tiedän, että tosi moni kehuu tätä kansallispuistoa yhdeksi upeimmista. Mutta miksi? Olihan ne kivikaaret ihan hienoja, mutta ne riittäneet nyt vaikuttamaan niin paljon. Jälleen kerran täytyy tosin sanoa, että kokemuksiin vaikutti se lähes 40 asteen helle... ei paljoa jaksanut autosta ulos tulla. Pieni, ehkä puolen tunnin kävely tehtiin parille kaarelle ja nekin sai jo tuntemaan että nestehukka iskee vaikka molemmilla oli omat juomapullot mukana. Hiki virtas vaikka oli paikallaan ja voi luoja miten ne harvat alueella olevat vessat löyhkäs tossa helteessä... ei siis jatkoon. Ei ainakaan kesäaikaan (me käytiin syyskuun puolivälissä ja kuumuus tosiaan ihan tappavaa..)
Ehkä voisin harkita uutta käyntiä uudemman kerran joskus marraskuussa tai vaikka maaliskuussa, silloin saattais olla siedettävämmät lämpötilat niin ehkä se kuumakiukkukaan ei iske ja pilaa kokemusta.
Kokemuksen negatiivisuuteen vaikutti myös ihmisten paljous. Tämä on ollut ainut kansallispuisto mihin ollaan jouduttu odottaa enemmän kuin 5min että päästään ees sisään. 45min jonoteltiin vaikka oli useita eri kaistoja auki ja oltiin aikaisin aamusta liikkeellä. Kun lähdettiin puistosta muutamaa tuntia myöhemmin, jonot oli jo niin pitkät että varmaan joutuivat jonotella reilusti yli tunnin. Parkkipaikkaa oli myös tästä syystä tosi vaikea löytää ja visitor centerkin oli niin täynnä että hyvä että sisään sopi.
Joshua Tree
Moni on tätäkin paikkaa kehunut, ja taas oon vastarannan kiiski ja eri mieltä.
Tämä puisto aiheutti ehkä kaikista isoimman pettymyksen. Ei me nyt mitenkään hirmuisesti siltä kyllä odotettukaan, mutta sen verta moni paikkaa kehui että olis luullut että siinä on jotain "sitä jotain". Olihan ne joosuanpuut ihan hassuja, mutta muuten ei oikein meidän kummankaan makuun.
Ehkä pitää joskus tuolle suunnalle sattuessa käydä vielä pohjoisosassa puistoa, mutta ainakaan etelä osaa en erityisemmin osaa suositella.
Autiomaata, aavikkoa ja joosuanpuita, siinä se. Kyllähän siitä läpi ajaa, kauniin maiseman nekin tekee. Mutta olemaan en tänne kyllä lähtisi, eikä muutenkaan mitenkään sykähdyttänyt. Näkee noita joosuanpuita muuallakin, ei tarvitse poiketa kansallispuistoon.
Alla oleva kuva on mun ainut kuva kyseisestä puistosta, eikä siinä edes näy niitä joosuanpuita! En käsitä miten tämä on mahdollista ettei mulla oo mitään kuvia, mutta näin vain on päässyt käymään. Olikohan ehkä akku loppu?
Death Valley
Tämäkin oli osaltaan tosi mielenkiintoinen paikka, mutta niinkuin muutama muukin paikka, aika nopeasti nähty, ja kuumuus piti huolen että ei siellä oikeen mitään jaksa tehdä.
Me oltiin paikalla muutenkin vasta illasta, kun rupes jo aurinko painumaan mailleen joten aikaakaan ei ollut liikaa tuolla kulutettavaksi.
Muutamalla näköalapaikalla pysähdyttiin mutta siinäpä se aika pitkälti.
Tänne mulla ei ole mitään hinkua takaisin, vaikka ihan kivahan se oli kertaalleen nähdä. Aika tylsä paikka.
Jossain vaiheessa varmasti teen ainakin osasta kansallispuistoja vielä omatkin postauksensa, mutta olkoon tässä nyt vähän esimakua niistä missä on vierailtu.
Zion
Kahden käyntikerran kokemuksella Zion on huikea erityisesti eksoottisempaa vaelluselämystä hakeville!
Edellisellä reissulla käytiin kokemassa Angel´s Landing joka on listattu yhdeksi maailman vaarallisimmista vaellusreiteistä.
Klikkaa tästä jos kiinnostaa videomateriaali tuolta upealta haikilta. Videolta käy hyvin ilmi reitin jyrkkyys ja paikoitellen kapeus, toisin kuin näistä omista kuvistani jotka minusta ei yhtään anna oikeutta paikan upeudelle.
Vaikka etukäteen hirvitti, tuo oli yks upeimmista kokemuksista koko meidän reissulla ja jälkeenpäin kaipaan sinne uudestaan. Ens kerralla ei jännitä yhtä paljon niin ehkä pystyy nauttia enempi!
Toinen eksoottisempi vaellusreitti tuolla on Narrows, joka kulkee joenuomaa pitkin kapean kanjonin pohjalla. Reitti ei välttämättä ole kokonaan käveltävissä, vaan joen vesitilanteesta riippuen voi joutua uida. Vähintäänkin jalat kastuu sama mihin aikaan vuodesta tuonne menee, joten jalkineet pitää valita sen mukaan. Tämä jäi meiltä vielä välistä kun aikaa ei ollut, mutta vielä joskus me tämäkin koetaan.
Zion on erilainen kuin muut puistot joissa on käyty. Punaisten kallioiden ja kuivan erämään kontrasti vehreään kanjoniin on vaikuttava.
Peuroja vilisee täälläkin, samoin kuin paksusarvilampaita puhumattakaan oravista. Nähtiimpä myös useampia tarantelloja, hyh! Näin hämähäkkikammoiselle ei yhtään mukavia kohtaamisia nuo jälkimmäiset...
Vaikka ei extreme haikit kiinnostaiskaan, löytyy Zionista paljon muitakin upeita vaellusreittejä. Ehkä en kuitenkaan Zionia suosittelisi ensimmäiseksi kohteeksi sellaiselle, jota ei aktiivinen loma kiinnosta.
 |
| Kuvassa keskellä Angel´s Landing, kuva otettu sinne johtavan reitin alusta. |
 |
| Angel´s Landingille kapuamista, tuolta alhaalta on tultu... eikä olla ees puolivälissä. |
 |
| Angel´s Landing, vaativin osuus alkamassa. |
 |
| Näkymä Angel´s Landingilta etelään. |
Grand Tetons
Yellowstonen naapuripuistossa riittää upeita maisemia ja villieläimiä.
Tämä on mahtava kohde maisemakuvaukselle! Puistosta löytyy vaikka kuinka toinen toistaan upeampia kuvauskohteita joista ilman kameraa liikkuva toki nauttii ihan yhtälailla.
Meillä tämä on yleensä jäänyt vähemmälle huomiolle kun ollaan vain ajettu läpi matkalla Yellowstoneen, mutta viime vuoden reissulla käytiin täällä kahtena päivänä ennen Yellowstonea patikoimassa pari kivaa reittiä.
Tarkoitus oli myös majoittua täällä yö tai pari, mutta kun oltiin liikenteessä auringonpimennyksen aikaan, ja Tetoneille osui siis täyden pimennyksen alue, toisin kuin Yellowstoneen jossa nähtiin "vain" 98% pimennys, oli kaikki majoituspaikat jo buukattuna kuukausia etukäteen.
Vaikka puistossa on paljon samaa kuin Yellowstonessa, jää se usein Yellowstonen varjoon.Turisteja toki riittää siitä huolimatta. Yellowstoneen verrattuna täältä puuttuu geotermiset ilmiöt ja ei siten ole yhtä monipuolinen alue.
Olen antanut itseni ymmärtää, että Tetonsseilla bongaa herkemmin hirviä kuin Yellowstonessa, ihan siis näitä kotoisia hirviä mitä täällä meidän kotimetsissäkin. Karhuja näkyy säännöllisesti myös, yhtälailla kuin Yellowstonessa, mutta susien bongaukseen ei täällä ole yhtä hyviä mahdollisuuksia vaikka niitäkin alueella liikkuu.
Tällä meidän pienellä kokemuksella voin lämpimästi suositella Jenny Laken ympäri patikointia, kuin myös Two Oceans Laken ympäri vievää reittiä. Ensimmäisenä mainittu on huomattavasti suositumpi reitti ja siellä tulikin jatkuvati porukkaa vastaan, kun taas jälkimmäisellä reitillä vastaan tais tulla koko aikana 2 porukkaa ja lisäksi ohitettiin yksi porukka.
Etenkin alkumatkasta jälkimmäisellä reitillä jännitti, nimittäin polulla oli tämän tästä karhun jätöksiä joista osa oli pelottavan tuoreita... alueella olikin nähty samana aamuna kolmekin karhuemoa poikasineen että ei kai tuo kumma. Ei kuitenkaan sattunut meidän silmiin vaikka yritettiin tähyillä.
 |
| Jenny Lake |
 |
| Jenny Laken haikilta |
 |
| Jenny Lake |
 |
| Mormon Row, Tetonsit taustalla |
Lassen Volcanic
Tämä puisto yllätti positiivisesti!
Ei sillä että olisin siitä mitään negatiivista odottanutkaan, mutta kun ei ollut juurikaan odotuksia kun oli niin tuntematon kohde niin päästiin yllättymään.
Yövyttiin KOA:lla puiston rajan ulkopuolella (oli muuten yks ihanimmista leikkareista ikään, etenkin omistajat ja työntekijät oli ihan huippuja!) Lämmin suositus siis Mt Lassen Koalle.
Koska majoitus oli niin lähellä, päästiin puistoon jo hyvissä ajoin aamulla ennenkuin kerkes tulla liian kuuma.
Käytiin heti alkuun visitor centerissä tutustumassa ja käytiin karttaa tarkemmin läpi että mikä vaellusreitti valitaan. Kohteeksi valikoitu King´s Creek, joka olikin tosi kiva reitti. Ei liian vaativa, mutta ei silti missään nimessä mikään kevyt läpsyttelykään.
Tämä puisto oli ihana erityisesti siksi, että se ei ollut moneen muuhun suositumpaan puistoon verrattuna niin turisteja täynnä, vaan oli "tilaa hengittää".
Toki niitä muitakin turisteja tuolla oli mutta ei häiritsevän paljon.
Netissä olen muutaman kerran törmännyt tämän puiston nimitukseen "mini Yellowstone" joskin se taitaa juontua lähinnä vain näistä geotermisistä ilmiöistä, joita siis täältäkin löytyy jonkun verran.
Paljon jäi täältä näkemättä, ja kiinnostusta löytyy eli eiköhän tännekin palata vielä.
King´s Canyon
Tänne pyörähdys jäi tosi pikaiseksi pyrähdykseksi, kun agendana oli ollut aiemmin samana päivänä myös Sequioan kansallispuisto joka on tämän naapurissa.
Upea alkuillan auringo valaisi kanjonin seinät meidän laskeutuessa mutkikasta tietä kanjonin pohjalle.
Itse kärsin täällä endometrioosikivuista, joten ei viitsitty lähteä edes patikoimaan, edes pienemmän reitin vertaa. Pikainen kävely vesiputoukselle ja takaisin oli kaikki mihin voimat riitti kipuillessa.
Koko reissulla ei muita kunnolla kipeitä päiviä ollutkaan kuin tämä, että siksi kai onkin jäänyt mieleen. Melkoinen muutos parin vuoden takaiseen jolloin kipuilin lähes päivittäin ja huomattavasti enemmän.
Se mitä lyhyestä vierailusta jäi mieleen oli houkuttelevan näköiset leirintäalueet joita oli monta, useat vesiputoukset sekä jylhät kanjonin seinät.
Harkittiin jopa että oltais jääty sinne yöksi telttailemaan, kun paikka vaikutti niin kivalta ja hämäräkin rupes jo laskeutumaan mutta koska tiedossa oli pari seuraavaa yötä telttailua Yosemitessa ja tiedettiin että yölämpötilat tulee menemään pakkasen puolelle eikä meillä ollut kuin yksi talvimakuupussi, niin päädyttiin pitäytymään aikaisemmassa suunnitelmassa ja suunnattiin motelliin Fresnoon.
Grand Canyon
No, onhan se valtava. Ja sen vuoksi vaikuttava. Mutta siitä huolimatta kahdenkaan vierailun aikana en ole vielä ymmärtänyt mikä tässä paikassa on se mitä kaikki aina hehkuttaa. Mun makuun sielä on liikaa ihmisiä (siis AIVAN liikaa) ja lisäksi liian kuuma. Ehkä pitäis vierailla täälä talvella...?
Tähän astiset vierailut on olleet siis heinäkuussa ja lokakuussa.
Aion kyllä antaa vielä kolmannenkin mahdollisuuden josko se sitten onnistuisi hurmaamaan minut...?
Houkuttaisin nimittäin patikoida toiselta reunalta toiselle. Rankkahan tuollainen rutistis olisi ja vaatisi yöpymisen mutta kun mahdollisuus tähän joskus tulevaisuudessa toivottavasti kohdalle sattuu niin eiköhän siihen tartuta.
Myös haluaisin vierailla pohjoisella reunalla, kun tähän asti molemmat vierailut on olleet eteläpuolella joka on paljon turistisempi.
Badlands
Erilainen. Sitä tämä kansallispuisto on. Kun sateisen aamun jäljiltä sumu alkoi hälvetä meidän saapuessa Badlansiin parin tunnin ajon jälkeen avautui silmien edessä omituinen maisema. Ei ollut pelkästään kanjonia tai pelkästään vuoria, vaan molempia vieretysten joka loi ihan erityisen vaikutelman.
Pari lyhyehköä patikkaa käytiin kävelemässä, koska oli muka niin kuuma ( ja no olihan se, mutta kyseisellä reissulla nuo +25 asteen lämmöt oli vielä pientä, me vaan ei tiedetty sitä vielä...)
Kun ekan kerran noustiin autosta jaloittelemaan ja katselemaan ympärille, huomattiin että tuolla maassa oleva savi tmv jää omituisesti kengänpohjiin. Siis ihan niin pahasti, että kun hetken käpöstelet niin sulla on se + 10cm "korko" kengässä. Oli muuten jokseenkin veikeä tunne kävellä!
Alunperin meillä oli tarkoitus olla täällä yksi yö ihan "perämehtässä" tai siis oikeesti keskellä preeriaa mutta kaukana kaikesta, hiekkatien varrella leirintäalueella, mutta suunnitelmat muuttui ja meillä ei ollutkaan aikaa jäädä vaan piti kiirehtiä eteenpäin.
Täällä kyllä varmasti riittäis nähtävää ja koettavaa myös ainakin parille päivälle, mutta sen pitemmäksi aikaa ei varmaan ainakaan itseäni jaksais viehättää, aika "nopeasti nähty" paikka.
Mammoth Cave
Tässä jättiluolastossa vierailtiin marraskuussa 2016.
Täältä löytyy maailman pisin luolasto, yli 600km ja uusia sivuhaaroja löytyy edelleen. On arveltu, että löytämättömiä luolastoja on vielä ainakin yhtä paljon kuin mitä on jo löytynyt.
Kansallispuiston alueelle ei ole pääsymaksua kuten muihin, mutta luoliin päästäkseen pitää ostaa lippu erilliselle opastetulle kierrokselle. Me käytiin näistä katsastamassa kaksi.
Muutoin alue jäi meiltä hyvin vähälle tutkimiselle, mutta ainakin patikointireittejä ja leirintää tuollakin olisi ollut tarjolla.
Bryce Canyon
Villeen tää paikka teki ison vaikutuksen, minuun ei niinkään. Täytyy kyllä heti korjata, että en toki tarkoita tällä nyt ettei olisi kiva paikka ollut, mutta kun näitä upeita luonnonpuistokokemuksia nyt on tässä ollut jo useampia, niin niihin verrattain tämä ei ollut niin erityinen vaikka onkin ihan omanlaisensa paikka punaisine "hoodoineen". Hoodoo on siis eroosion muodostama, kapea ja korkea kivi joita täällä on koko "kanjoni" täynnä. Kanjoni tosin on vähän väärä sana, amfiteatteriksi tuota on nimitetty monessa paikkaa ja se on paremmin kuvaava.
Täälläkin oli tosi kuuma vielä tuolloin syyskuun lopulla, joka vähän rajoittu intoa kuinka paljon jaksettiin tutustua puistoon. Käveltiin loppujen lopuksi muutaman kilometrin reitti "kanjonin" reunalla, vaikka alas pohjallekin olis mennyt mielenkiintoisen oloisia reittejä. Ehkä toisella kertaa...
Tämä on suhteellisen pieni puisto, ja omalla autolla ei tänne pääse vaan samoin kuin lähellä sijaitsevassa Zionissakin autot jätetään parkkikselle ja matka jatkuu kansallispuiston omalla bussilla. Parkkipaikat täyttyy sesonkina jo aamusta, eli suosittelen olemaan hyvissä ajoin liikkeellä!
Mesa Verde
Taas ihan erilainen puisto kuin suurin osa muista, lähinnä siksi että puisto on tunnettu erityisesti muinaisten pueblointiaanien rakentamista taloista ja kylistä. Kuuluisimmat näistä ovat luoliin ja kallionkielekkeiden eli "alkovien" alle rakennetut rakennukset.
Näitä kyllä löytyy jenkeistä muualtakin, kuten Navajo National Monumentilta, jossa käytiin aiemmin samalla viikolla.
Myös maisema ja luonto oli täällä taas hieman erilaista kuin muualla, ei siis ainoastaan nämä rakennelmat erota tätä muista puistoista. Harmillisesti opastetut kierrokset oli jo loppuneet tuolta vuodelta kun me vierailtiin täällä lokakuun lopulla 2017 ja jäi pääsemättä ihan näihin "kyliin", jouduttiin tyytymään ihailemaan niitä kaukaa.
Onneks oli kuitenkin visitor centerit vielä auki, joista yhdesssä pyöri mielenkiintoinen video pueblointiaaneista.
Todella mielenkiintoinen paikka myös historiansa puolesta!
Sequioa
Upeat jättipuut tekee toki aina vaikutuksen, ja täällä niitä oli paljon! Ei niitä korkeita punapuita mitä Redwoodsissa, vaan mammuttipetäjiä, eli sequioita kuten nimikin sanoo. Nämä ovat siis erityisen leveitä siinä missä punapuut on korkeita. Ei nämä kyllä erityisen mataliakaan olleet vaan ihan jättikorkeita minusta nämäkin.
Muutaman kilometrin käpöstelylenkki tehtiin kymmenien muiden turistien kanssa ja käytiin tsekkaamassa maailman isoin puu, General Sherman (siis tilavuudeltaan maailman isoin, korkeampia löytyy kyllä).
Hyvin voisin kuvitella tännekin tulevani uudelleen mutta erityistä paloa ei jäänyt päästä takaisin.
Black Canyon Of The Gunnison
Useampikin kanjoni tässä listalla, jokainen erilainen. Myös täällä jäi oma kokemus hieman vaisuksi kun oli niin vähän aikaa vierailulle, ilta hämärsi jo meidän tullessa puistoon.
Käytiin vain eteläisellä puolella kanjonia, ja sielläkin vain toisen puolen tie jossa tosin sitten pysähdyttiin kyllä melkein jokaisella näköalapaikalla ihailemassa.
Mustahäntäpeurat tervehti meitä visitor centerin pihassa mutta valitettavasti itse visitor center oli jo kerennyt sulkeutua. Myös mustakarhuja alueella liikkuu säännöllisen epäsäännöllisesti, joskaan ei siinä määrin kun syrjäisemmissä puistoissa.
Käymisen arvoinen paikka tämäkin ehdottomasti, mutta mitään suurempia WOW elämyksiä ei herättänyt.
Täälläkin kanjonin pohjalla kiemurteleva joki olisi houkuttanut kokeilemaan koskenlaskua, ja kukapa tietää vaikka vielä joskus päästään tännekin uudelleen.
Everglades
Ekana Evergladesista tulee mieleen suoajelut niillä hassuilla veneillä, mutta meiltä jäi ne ainakin ekalla reissulla kokematta.
Ensikosketus tuli Everglades Cityssä, jossa hypättiin delfiiniristeilylle illan viimeiselle, "auringonlasku" retkelle. Oltiinkin ainoat asiakkaat ja saatiin kahden hengen miehistön koko huomio. Oli mukava kuunnella niiden juttuja alueen eläimistöstä ja historiasta.
Ja nähtiin delfiinejäkin! Ne tuli oikeen leikkimään siihen veneen perään, hyppivät ja ilakoivat.
Kesken lystin mun huomio kiinnittyi veneessä olevaan kylttiin jossa kerrottiin miehistön saavan ainoan palkkansa tipeistä, ja muistuteltiin antamaan tippiä. Oh shit, tajusin samalla että meillä ei oo muuten yhtään käteistä kun viimiset oli just käytetty kyseisen alueen lippuihin... koko loppumatkan oli tosi epämukava tunne kun tiesi ettei ole tippiä mitä jättää, vaikka todellakin olisivat sen ansainneet! Kyllä voi olla noloa!
No, tästä opimme jotain ja tuon jälkeen on aina pidetty kaikissa vastaavissa tilanteissa tippikassaa mukana.
Yöksi ajeltiin sitten vielä etelämmäksi Long Pine Keyn leirintäalueelle jossa oltiin perillä vasta pimeällä. Siinä olikin haastetta pystytellä teltta pimeässä satojen itikoiden keskellä, etenkin kun oli ensin nähnyt varoituskyltit niin käärmeistä, alligaattoreista, karhuista kuin puumistakin...
Nuo itikat oli kyllä meille yllätys, ei oltu osattu varautua niihin. Niitä oli ihan järkyttävät määrät ja puri tosi kipeästi, ja se kutina joka niistä näpyistä tuli, voi luoja! Ainakin tuolloin marraskuussa kun siellä oltiin.
Joten vinkiksi jos tuonne suuntaa, että elä sie etelän mies huijjo, ota ohovia!
Käytiin myös katsastamassa Flamingo visitor center ja ympäristö, muttta itikat kiusas niin pahasti että ei paljon viitsitty mitään tehdä. Parille polulle yritettiin lähteä mutta oli pakko antaa periks ja palata autoon, itikat söi elävältä. Lisäks oli niin kuuma, että ei pystynyt oikein vaatteillakaan suojautua niitä vastaan.
Arches
Tiedän, että tosi moni kehuu tätä kansallispuistoa yhdeksi upeimmista. Mutta miksi? Olihan ne kivikaaret ihan hienoja, mutta ne riittäneet nyt vaikuttamaan niin paljon. Jälleen kerran täytyy tosin sanoa, että kokemuksiin vaikutti se lähes 40 asteen helle... ei paljoa jaksanut autosta ulos tulla. Pieni, ehkä puolen tunnin kävely tehtiin parille kaarelle ja nekin sai jo tuntemaan että nestehukka iskee vaikka molemmilla oli omat juomapullot mukana. Hiki virtas vaikka oli paikallaan ja voi luoja miten ne harvat alueella olevat vessat löyhkäs tossa helteessä... ei siis jatkoon. Ei ainakaan kesäaikaan (me käytiin syyskuun puolivälissä ja kuumuus tosiaan ihan tappavaa..)
Ehkä voisin harkita uutta käyntiä uudemman kerran joskus marraskuussa tai vaikka maaliskuussa, silloin saattais olla siedettävämmät lämpötilat niin ehkä se kuumakiukkukaan ei iske ja pilaa kokemusta.
Kokemuksen negatiivisuuteen vaikutti myös ihmisten paljous. Tämä on ollut ainut kansallispuisto mihin ollaan jouduttu odottaa enemmän kuin 5min että päästään ees sisään. 45min jonoteltiin vaikka oli useita eri kaistoja auki ja oltiin aikaisin aamusta liikkeellä. Kun lähdettiin puistosta muutamaa tuntia myöhemmin, jonot oli jo niin pitkät että varmaan joutuivat jonotella reilusti yli tunnin. Parkkipaikkaa oli myös tästä syystä tosi vaikea löytää ja visitor centerkin oli niin täynnä että hyvä että sisään sopi.
Joshua Tree
Moni on tätäkin paikkaa kehunut, ja taas oon vastarannan kiiski ja eri mieltä.
Tämä puisto aiheutti ehkä kaikista isoimman pettymyksen. Ei me nyt mitenkään hirmuisesti siltä kyllä odotettukaan, mutta sen verta moni paikkaa kehui että olis luullut että siinä on jotain "sitä jotain". Olihan ne joosuanpuut ihan hassuja, mutta muuten ei oikein meidän kummankaan makuun.
Ehkä pitää joskus tuolle suunnalle sattuessa käydä vielä pohjoisosassa puistoa, mutta ainakaan etelä osaa en erityisemmin osaa suositella.
Autiomaata, aavikkoa ja joosuanpuita, siinä se. Kyllähän siitä läpi ajaa, kauniin maiseman nekin tekee. Mutta olemaan en tänne kyllä lähtisi, eikä muutenkaan mitenkään sykähdyttänyt. Näkee noita joosuanpuita muuallakin, ei tarvitse poiketa kansallispuistoon.
Alla oleva kuva on mun ainut kuva kyseisestä puistosta, eikä siinä edes näy niitä joosuanpuita! En käsitä miten tämä on mahdollista ettei mulla oo mitään kuvia, mutta näin vain on päässyt käymään. Olikohan ehkä akku loppu?
 |
Death Valley
Tämäkin oli osaltaan tosi mielenkiintoinen paikka, mutta niinkuin muutama muukin paikka, aika nopeasti nähty, ja kuumuus piti huolen että ei siellä oikeen mitään jaksa tehdä.
Me oltiin paikalla muutenkin vasta illasta, kun rupes jo aurinko painumaan mailleen joten aikaakaan ei ollut liikaa tuolla kulutettavaksi.
Muutamalla näköalapaikalla pysähdyttiin mutta siinäpä se aika pitkälti.
Tänne mulla ei ole mitään hinkua takaisin, vaikka ihan kivahan se oli kertaalleen nähdä. Aika tylsä paikka.
Kommentit
Lähetä kommentti