Menneen kesän kohokohdat

 

Kuten aiemmassa postauksessa mainitsin, kesän varsinainen kohokohta oli työharjoittelu Bear Centressä, mutta mahtui kesään monta muutakin upeaa kokemusta ja hetkeä.

Mökkeily perheen kanssa

 

Joka kesähän sitä tulee mökkeiltyä ja paljon, sillä mökille on matkaa n. vartti meidän kotipihasta ja kun koko perhe asuu lähialueella niin kesäisin siellä ollaan paljon yhdessä. 

Tänä kesänä sekin vaan tuntui ihan erityisen hyvältä, kun suurimman osan kesästä vietin aivan muualla. 

Juhannuksena meitä on yleensä ollut paikalla lähes koko perhe (mun vanhemmat, mun sisarukset lapsineen ja lapsenlapsineen) joten tänä vuonna kun paikalla ei ollut mun ja Villen lisäksi kun mun vanhemmat, oli tunnelma kovin erilainen. Vaikka tavallaan kaipaskin sitä "normaalia" juhannusta niin omalla tavallaan tuokin oli kyllä aivan mahtavan erilainen juhannus josta nautti eri tavalla kuin yleensä. 

Nordkapp ja keskiyön aurinko

 

Olihan se nyt huikea kokemus.

Saavuttiin paikalle vasta vähän ennen kymmentä illalla mutta koska aurinko paistoi korkealta oli ihan sellainen fiilis kuin olis ollut päivä. Ei sitä kellonaikaa tullut edes ajatelleeksi kun se vaan näytti ja tuntui aivan päivältä. 

Turisteja oli joka paikka pullollaan mutta kellonajan huomas siinä, että alueen ravintolat ja kahvilat oli jo kiinni. Matkamuistomyymälä ja museo oli kyllä edelleen auki ja ne tulikin toki käytyä läpi.

Vaikka olikin ihan perkeleen kylmä ja ei löydetty mitään kivaa leikkaria vaan päädyttiin loppujen lopuks nukkumaan autossa Nordkappin parkkiksella sillä yöpyminen sisältyi alueen pääsymaksuun. Hetki harkittiin patikoimista jonnekin vähän matkan päähän polkuja pitkin ja sinne teltan pystyttämistä, mutta tuuli oli niin jäätävä että jopa kevyttoppiksella tuntui että jäätyy vaikka oli heinäkuu.

Tuuli oli niin kova, ja vain yltyi yötä kohti, että koko auto heilui tuulessa. Tavallaan se oli aika kivakin kokemus ja onneks lämmin makuupussi piti huolen ettei yölläkään jäätynyt. Joskin muuten yö ei ollut ollenkaan hyvä, ei sitä vaan hyviä unia saa mitenkään nukkuessa autossa etupenkillä. Vaikka penkin saa laskettua suht alas, niin se että jalat on sit "tyhjän päällä" jalkatilassa ei oikein ole kovin kaksinen asento vaan selkähän siinä kipiäksi tulee. Silti nukuttiin tuolla reissulla aika monta yötä niin.

 

Eläinkohtaamiset

Tää söpöliini leikki sisaruksineen kallioilla tien vieressä Varangin vuonon rannalla

 

 

 

Näitä mahtui kesään vaikka ja kuinka! Päällimmäisenä jäänyt mieleen toukokuun Hossan reissulla nähty vastasyntynyt poronvasa emoineen, tietenkin karhukohtaamiset Bear Centressä ja ihan erityisesti ketut! Niin Bear Centren ketut kuin Norjan reissulla bongatut pienet pennut, sekä lukuisat kotkat. 

Ja Bear Centren kotijänis, joka oli mun aamupalaseurana lähes joka aamu (kunnes ketut ilmestyi pihaan..) ja myöhemminkin törmättiin samaan tai eri jänöseen milloin missäkin, lenkillä, kojualueella tai metsissä. 

Myös metsopoikue, johon törmäsin hoitokoiran kanssa lenkkeillessä ja koppelo hyökkäs meitä päin oli melkonen kokemus. Pieni chihu hoidokki ei ollut moksistaan vaikka koppelo kiersi meitä kauhean huudon kanssa, siipiään läpytellen useampaan kertaan, mutta minä sitä vastoin säikähdin niin että hyvä etten kussu housuuni. Kyseisessä kohdassa on myös rajavartiolaitoksen riistakamera, joten voi olla että sinne on taltioitunut muutamakin hauska kuva...

Myös paljon toivottu villin ahman näkeminen oli sykähdyttävä kokemus! Etenkin se ensimmäinen, vaikka kesän aikana tuli sitten vielä muutama muukin kohtaaminen joka oli kestoltaan pidempikin.

Suomen luonto

 

 

Varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna en ole varmaan koskaan voinut kokonaisvaltaisesti niin hyvin kuin menneenä kesänä. Sairastelin vähemmän kuin normaalisti ja vaikka normaalistikin olen peruspositiivinen ja iloinen, tänä kesänä koin olevani todella onnellinen ja hyvinvoiva. 

Luin vastikään artikkelin, jonka mukaan viettämällä päivittäin vartin metsässä tai kuukausitasolla vähintään 5h, se parantaa sekä vastustuskykyä että vaikuttaa positiivisesti mieleen. 

Tämän kesän perusteella voin todellakin allekirjoittaa tuon. Ei sillä, ettenkö olisi ennenkin jo todennut etenkin tuota luonnon voimaa mielen parantajana, mutta nyt huomasin myös muutokset vastustuskyvyssä sillä koko kesänä en sairastanut ainuttakaan kunnon flunssaa, mahatautia tai mitään muutakaan. 

Myös nyt kotiin palattuani olen huomannut että olen pyrkinyt pitämään kiinni tuosta päivittäisestä vartitsa luonnossa ja toki näin maalla asuessa se onkin suhteellisen helppoa, etenkin koiranomistajana kun sitä tulee lähdettyä lenkille joka tapauksessa vaikkei sää niin kovasti ulkoilemaan muuten houkuttaisi.

Uudet tuttavuudet

Työharjoittelun myötä tuli tavattua paljon mielenkiintoisia, samanhenkisiä ihmisiä ympäri maailmaa ja osan kanssa ollaan pidetty yhteyttä ja suunnitelmissa on tavata uudelleenkin. Aika näyttää missä päin maailmaa ja missä merkeissä, todennäköisesti ainakin Vartiuksessa! 

Mitkä on ollut tänä omituisena vuotena sun kohokohtia?