Usan roadtip 2023 Osa 5 ; Beartooth Highway ja kertakaikkisen upea majoituskokemus

 

Beartooth highwayn upeutta on vaikea saada esiteltyä kuvissa. Videossa se käy vähän paremmin ilmi, mutta jälleen kerran blogger kenkkuaa eikä suostu lataamaan mun videoita joten kuviin on tyytyminen. 

Oltiin alunperin suunniteltu saapuvamme Yellowstoneen Livingstonin kautta pohjoisesta, mutta sitten mulla välähti että kun kerran idästä tullaan, niin miksei käännyttäisikin Billingsin jälkeen etelään ja vietettäisi yö Red Lodgessa ja aamulla vuorien yli Yellowstoneen Beartooth Highwayta pitkin. 

Ihan turhaan ei oltu otettu droneakaan mukaan, kun jopa tämän yhden kerran sitä käytettiin :D Se on meille vieläkin sen verta uus ja vähänkäytetty vempele että aina unohdetaan sen olemassaolo. Ja kansallispuistoissahan sitä ei saa käyttääkään. Päivä oli sen verran tuulinen että tiedettiin jo kaupungista lähteissä että vuoristossa ei oo mitään asiaa lennätellä mutta tuola laakson pohjalla vielä tohdittiin pieni pätkä kokeilla. 

Tien korkein kohta on 3337 metriä merenpinnasta, jotan ihan pienistä vuorista ei ole kyse. 

Me on ajettu tuolla muutaman kerran ennenkin, tosin vain yhden kerran ihan Red Lodgeen asti. Tie on poikki lokakuusta kesäkuuhun ihan vaan koska talvi. Kinokset kasvaa tuolla korkeudella metrien korkuisiksi ja niiden auraamiseen keväällä menee viikkoja. Tie myöskin suljetaan säännöllisesti läpi kesänkin aina kun kelit sitä vaatii, eli lähinnä jos sataa lunta. Ja sitähän noilla korkeuksilla sataa. Ainut kuukausi jolloin en ole itse todistanut lumisadetta Yellowstonessa, on ollut elokuu.

Itsellä ei kuvaa auraamisesta, joten tämä kuva lainattu netistä Flickristä. 

Ei näy tässä kuvassa, mutta Red Lodgen kaupunkin on tuolla alhaalla laaksossa kuvan oikealla puolella. On sieltä aikamoinen kipuaminen ja serpentiinitie. 

Näitä kavereita näkyi taas joka paikassa ja paljon. 

Kukkaloistoa riitti onneksi vielä elokuussakin

Tämä kuva on tien korkeimman kohdan pientä pysähdysalueelta, juuri ennen kuin tie lähtee kiemurtelemaan takaisin alas.

Tuolta korkeimmalta pysähdyspaikalta löydettiin myös pikkuruinen pika, jollaista ville ei ollut ennen nähnyt ja mullakin vasta toka kerta. Pikat on pieniä jäniksen sukuisia eläimiä, jotka elää korkealla vuoristossa puurajan yläpuolella. Toisin kuin jäniksillä niillä ei ole pitkät suipot korvat, vaan enemmänkin pyöreät.

Kamera ei pysynyt hänen perässään lainkaan vaikka saatiinkin aika kauan touhujaan ihailla, mutta muutaman videopätkän sain. 

Koska niitä en kuitenkaan saa tähän liitettyä. niin tässä linkki lyhyeen youtube videoon millainen eläin on kyseessä.

Pikaa bongaillessamme törmättiin myös nuoreen mieheen joka tuli jutuille ja hiljeni "oudosti" kun kuuli että ollaan Suomesta. Kävi ilmi että hänen vanhemmat on Venäjältä ja vaikka koko perhe asuukin Kanadassa, ja häntä hävetti suuresti tunnustaa että on Venäjältä, kun maailman tilanne on mikä on ja ihmetteli myös miksei me oltu hänelle kauhean vihaisia siitä mitä venäläiset meille sodassa teki. Hassu ajatusmaailma, eihän hän itse ole meille mitään tehnyt. Eipä esivanhempien synneistä voi kauheesti jälkikasvua syyttää. 

Vaikka kuvissa näyttää suht lämpimältä, tuo tuuli oli kyllä aika brutaali. Ei olla taidettu kertaakaan aiemmin pärjätä tuolla noin korkealla ilman takkeja, nyt sentään takit jäi autoon mutta ei sielä voi sanoa kyllä lämmintä olleen :D 

Asia toki oli ihan toinen kun sitten laskeuduttiin alemmas, seuraava viikko meni enemmän tai vähemmän +30 asteen lämpötiloissa.

Me oltiin edellisiltana tehty päätös vähän hemmotella itseämme ja varattiin yöksi Glamping paikka Yellowstonen pohjoispuolelta, Preyn kylästä paikasta nimeltä Yellowstone Dreamin Camp. Haluttiin ajella sinne kaikessa rauhassa Lamarin ja ylipäätään puiston pohjoisosien läpi, mutta toisaalta mietittiin että kun kerran laitetaan vähän enemmän rahaa majoitukseen niin tekis sielä mieli vähän viettää aikaakin. Pysähdeltiin siis huomattavasti vähemmän kuin normaalisti eikä nähty kuin sorkallisia ja siivellisiä eläimiä matkalla. En oikein voi uskoa näin jälkikäteen että tämä on mahdollista, mutta mulla ei ole siis ainuttakaan kuvaa näpsäistynä Yellowstonen läpiajosta! Ei ainuttakaan! Kovasti mietin, että oonko voinut vaan vahingossa poistaa ne mutta ilmeisesti oon vaan nauttinut niin kovasti silmillä ja sielulla. Ja ihmetellyt miten suuren muutoksen paikka on kokenut viime vuodesta, kun tulvat vei tietkin mennessään ja nyt oli niille kova korjaus meneillään, paikoitellen tie meni ihan eri paikasta kuin ennen. 

Mutta ai että millanen majapaikka oli varattu!! Sähköpostiin oli tullut ohjeet paikalle saapumiseksi ja oikean teltan löytämiseksi, mitään vastaanottoa tai muutakaan tuolla ei ollut. Ohjeet oli kuitenkin hyvät ja teltta löytyi helposti ja oli ehkä noin sata kertaa hienompi mitä oli ajateltu. Eihän ne ulkoa nyt niin kummoisilta näytä, mutta sisältä....

Ja siis parastahan oli tietenkin nämä näkymät. Kyllä kelpas illalla istua terassilla ulkotulen loimussa, lämpimään vilttiin kääriytyneenä ja kuunnella kojoottien ulvontaa.

Jääkaappiin oli jätetetty vielä aamiaisen lisäksi myös tarvikkeet smoreseihin, joten tokihan niitä piti grillailla yön hämyssä tähtiä ihaillen. Eihän tuola malttanut mennä nukkumaan.  Pakko päästä uudelleen. 

Tuo majoitusyritys muuten järjestää myös kaikenlaista aktiviteettia kalastuksesta koskenlaskuun ja ratsastukseen sekä erilaisia opastettuja kierroksia puistossa. 

Kovasti olin ajatellut, että tulevana vuonna ei nyt jenkkeihin mennä kun Villellä on jo yksi poikien reissu suunniteltuna Oktoberfesteille mutta siis nyt käydessä kuvia läpi tulee olo että pakkohan mun on päästä Yellowstoneen. Tämä kaipuun määrä on ihan käsittämätön. Nähtäväksi jää miten hyvin pysytään suunnitelmissa että vaan joku pikku reissu tänä vuonna jossain lähellä, vai onko mun vaan pakko päästä.