Making it happen

Päivä ei ollut vielä kovinkaan pitkällä kun jätettiin Custer State park taakse ja suunnattiin inasen pohjoiseen kohti Deadwoodia. Myöskään Deadwoodista ei oltu juurikaan selvitelty mitään etukäteen joten ei hirveästi ollut odotuksia. Tv-sarjan olin toki katsonut jo vuosia sitten ja koska se jossain määrin perustuu tositapahtumiin niin jotain paikan historiasta oli tiedossa.  Matkalla satoi välillä kovaakin, mutta päästyämme itse kaupunkiin ei enää kuin pikkuisen ripsinyt. Jotain reissuväsymystä tuo matalapaine silti aiheutti sillä ei jaksettu ihan hirveästi kiinnostua mistään ja lähinnä vaan käveltiin pääkatua päästä päähän pari kertaa ja luettiin paikan historiasta kertovia kylttejä.  Jokusen kerran päivässä tuolla on aina näytös jossa demonstroidaan villin lännen pyssysankareiden yhteenottoja. Muutakin päivittäistä ohjelmaa löytyy toukokuun lopulta syyskuun lopulle saakka, mm. opastettuja kävelykierroksia, tarinointia kullankaivuu aikojen Deadwoodista ihmisineen ja musiikkie...

Nyt on päästy matkapäiväkirjassa yhteen reissun parhaista paikoista!  Custer State parkiin mulla oli aika korkeat odotukset sillä olin kuullut paljon hyvää puistosta mutta se onnistui silti ylittämään odotukset! Patikkareitit oli aivan mahtavia, villieläinbongaukset jatkuvia ja ruokakin herkullista! Säätkin oli oikeen sopivat, ei yhtään liian kuuma.  Wind Caven vierailun jälkeen siis saavuttiin iltasella Custeriin ja löydettiin sopiva yöpaikka Blue Bellin leirintäalueelta. Jostain syystä Custer State Park ei kuulu America the Beautifull -passin piiriin, joten sinne piti ostaa oma pääsylippu joka vaadittiin myös jotta sai varattua paikan leirintäalueelta, vaikka leirintäalueelle mennessä ei ajettukaan puiston porttien läpi. Piti etsiytyä puiston sisäänpääsyn luokse jotta saatiin ostettua puistopassi ja sitten palata leirintäalueelle tekemään varausta, joka onnistui vain netissä (ei verkkoa) tai puhelimitse (jonotettiin 45min...). Just kun saatiin puhelimesta vastaus, leirintäal...