Usan roadtrip 2022, Osa 5 : Etelä-Dakota / Black Hills / Deadwood & Spearfish Canyon

Päivä ei ollut vielä kovinkaan pitkällä kun jätettiin Custer State park taakse ja suunnattiin inasen pohjoiseen kohti Deadwoodia. Myöskään Deadwoodista ei oltu juurikaan selvitelty mitään etukäteen joten ei hirveästi ollut odotuksia. Tv-sarjan olin toki katsonut jo vuosia sitten ja koska se jossain määrin perustuu tositapahtumiin niin jotain paikan historiasta oli tiedossa. 

Matkalla satoi välillä kovaakin, mutta päästyämme itse kaupunkiin ei enää kuin pikkuisen ripsinyt. Jotain reissuväsymystä tuo matalapaine silti aiheutti sillä ei jaksettu ihan hirveästi kiinnostua mistään ja lähinnä vaan käveltiin pääkatua päästä päähän pari kertaa ja luettiin paikan historiasta kertovia kylttejä. 

Jokusen kerran päivässä tuolla on aina näytös jossa demonstroidaan villin lännen pyssysankareiden yhteenottoja. Muutakin päivittäistä ohjelmaa löytyy toukokuun lopulta syyskuun lopulle saakka, mm. opastettuja kävelykierroksia, tarinointia kullankaivuu aikojen Deadwoodista ihmisineen ja musiikkiesityksiä. 

Aika turistiseksihan tuo paikka oli tehty, mutta silti mielenkiintoinen ja kiva kokemus. Muutamaa tuntia enempää en kuitenkaan ehkä itse keksis tuolla aikaani viettää, aika nopsaa se oli nähty.

Deadwoodista matka jatkui Spearfish Canyonin aluetta kohti. En taas enää muista mistä löysin vinkin tästä paikasta kun talvella googlettelin Etelä-Dakotan nähtävyyksiä, mutta kun matkanvarrelle sattui niin pitihän se käydä tsekkaamassa. Ja olipa muuten kiva ylläri tämäkin!

Jälkikäteen harmitti että ei varattu tuonne enempää aikaa, oli nimittäin tosi monipuolisia patikoita ja todella komeita maisemia. 

Ensimmäinen pysäkki oli tosi herttaisessa Latchring- ravintolassa, jossa nautittiin myöhäinen lounas upealla näköalaterassilla. Satuttiin paikalle niin hiljaiseen aikaan, että meidän lisäksi paikalla oli vain yksi asiakas. Muutenkin koko paikka oli avattu tälle kaudelle vasta muutamaa päivää aiemmin joten oli vielä mukavan hiljaista turistien osalta. Saatiin tarjoilijalta vinkkejä lyhyistä patikoista, koska haluttiin mieluummin tehdä pari lyhyempää kuin yksi pitkä jotta kerettäis nähdä mahdollisimman paljon aluetta. 

Lähtiessä nappasin vielä aulasta alueen esitteen mukaan ja kappas, kävi ilmi että ihan muutaman mailin päässä on yhden mun kaikkienaikojen lempparileffan kuvauspaikka, siis Tanssii susien kanssa! Pitihän sitä siellä käydä pyörähtämässä joskin kuvauksista on sen verran aikaa vierähtänyt että vaikea oli kyllä tunnistaa paikkaa enää :D Mutta olipahan kiva kokemus silti! Tais siinä parit tanssitkin tulla vedettyä, naurusta ulvoen. Eikai sitä nyt tuollasella paikalla voi vierailla ilman että vähän tanssii edes kuvitteellisten susien kanssa??

Saman pikkutien varressa oli myös Roughlock putouksille johtava lyhyt patikkapolku joka piti käydä ihailemassa. Tuolla oli muuten ainut paikka, missä vähän harmitti se että oltiin liikkeellä tuohon aikaan vuodesta, kun luonto ei ollut vielä oikein herännyt. Opasteiden kuvissa putoukset näytti niin upeilta kaiken vehreyden keskellä, mutta me nähtiin lehdettömät puut ja muutenkin ympäristö oli vielä aika pliisu mitä väreihin tuli. Putoukset itsessään oli kyllä komeat toki!

Lähdettiin pikkuhiljaa kohti pohjoista tarkoituksena käydä vielä joku suht lyhyt patikka, muutamaa eri vaihtoehtoa mietittiin ja päädyttiin Devil´s Bathtub eli paholaisen kylpyamme nimiseen haikkiin. Se oli listattu yhdeksi koko Black Hillsien suosituimmista haikeista mutta sitä ei kyllä mistään olis huomannut. Polku oli paikoitellen tosi huonosti näkyvissä, ainuttakaan ihmistä ei nähty koko aikana ja muutenkin vaikutti siltä että se on todellinen "hidden gem". Yksi ikimuistoisimmista, erikoisimmista haikeista mitä on ikinä tehty. 

Nimittäin tämä reitti kulkee suurimmaksi osaksi kapean kanjonin pohjalla ylittäen joen lukuisia kertoja (taidettiin laskea 12 kertaa per suunta, jonka jälkeen ei enää muistettu edes laskea kun keskityttiin ihailemaan paikan kauneutta).

Näköjään mulla ei oo tullut kuvattua laisinkaan niitä vaikeimpia ylityskohtia vaan vaan näitä iisimpiä, ilmeisesti niissä on keskitytty itse asiaan :D Kyllä siinä muutama ylitys oli jotka sai sykkeet aika korkeelle, heh.

Mutta siis jos yleensä jenkeissä nuo haikkien luokitukset on olleet suomalaisittain ehkä aavistuksen alakanttiin (eli vaikeaksi merkattu on korkeintaan keskivaikea) niin tämä kun oli merkattu helppokulkuiseksi niin ei kyllä ihan allekirjoiteta. Kyllä se meiltä onnistui, jotenkuten, eikä ees pahasti kasteltu jalkojamme taitaillessamme liukkaita kiviä/puita pitkin yli joen, mutta en kyllä lähtis tuota suosittelemaan muille kuin varmajalkaisille. Loppupäässä patikkaa vaadittiin myös vähän kiipeilytaitoja ja koska paikoitellen virtaus joessa oli aika voimakas, saattais luiskahdus koitua kohtalokkaaksikin. Ehdottomasti käymisen arvoinen patikka, mutta en siis voi suositella esim lapsille tai vanhuksille. Pitkähän tuo ei ollut, jos en nyt väärin muista niin 1,5mailia suuntaansa. Sekään tosin ei pitänyt paikkaansa reittikuvauksen kanssa, nimittäin sen mukaan se oli vaan mailin. Harvemmin jenkeissä on opasteet olleet väärässä mutta tällä kertaa näin. Mukava, mieleenpainuva seikkailu tuo oli kyllä!

 

Siihempä päättyi meidän Etelä-Dakotan seikkailut, ja seuraavaks siirrytäänkin sitten Wyomingin puolelle, pikkuhiljaa kohti Yellowstonea taas <3