Usan roadtrip 2022 Osa 2 ; Yhden aamupäivän verran lisää Nebraskan kohteita

Scottsbluffissa vietetyn hotelliyön jälkeen oltiin hyvin levänneitä. Ei vaivannut tuulet eikä liian kuumat lämpötilat. Unikin maittoi sen vuoksi vähän pidempään, vaikka ei me pitkään maltettu nukkua siltikään kun oli niin paljon koettavaa tällekin päivälle.

Päivän ensimmäinen kohde oli Agate Fossil Bed National Monument. 

Kummallakaan meistä ei ollut taaskaan oikeen mitään odotuksia. Aloitettiin tutustuminen alueeseen luonnollisesti Visitor centeristä, koska ei tiedetty alueesta ennalta paljoakaan. 

Kierrettiin pieni museo läpi ja  tutustuttiin alueen patikkareitteihin. Päädyttiin lyhyeen Daemonelix reittiin, joka kuulosti mielenkiintoisemmalta kuin muut alueen reitit, joista fossiilit oli pääsääntöisesti jouduttu poistaa kokonaan vandalismin vuoksi. Daemonelix reitillä oli jättiläismajavien spiraalimaisia fossiilisia käytäviä, jotka näytti ihan korkkiruuvilta. Niin, ja olihan reitin varrella myös vaikka millä mitalla kauniita villikukkia!

Agate Fossil Beds ei ole mikään erityisen tunnettu kohde, eikä sielä nytkään meidän lisäksi ollut kuin muutama muu henkilö. 

Fossiileita on tosiaan jouduttu tuolta paljon siirtämään vandalismin vuoksi, joka ehkä myös vaikuttaa siihen että turistit jotka haluaa fossiileita nähdä, hakeutuu muihin vastaaviin kohteeseen. 

Fossiilien lisäksi museossa oli Lakota intiaaniheimosta kertova näyttely, joka oli muuten tosi mielenkiintoinen eikä liian laaja, joten sen jaksoi hyvin käydä ajatuksen kanssa läpi.

Kun oli saatu tuo pikku lenkki käpsyteltyä otettiin suunta pohjoiseen, Toadstool Geographical parkia kohti. Sehän oli ihan kuin Badlands minikoossa! Tarkoitus oli ollut viettää osa seuraavista kolmesta päivästä Badlandsissa, mutta Ville tuumas että koska siellä on jo kerran käyty ja nyt tuolla, niin ei mennä enää sinne. 

Käveltiin parit lyhyet polut tuollakin, mutta kuumuus ja kova tuuli ajoi meidät aika pikaiseen takaisin autoon ja ilmastoinnin ääreen.

Tie Toadstooliin ei muuten ole laisinkaan hyvässä kunnossa, vaan pienenpientä soratietä joka oli aika kuoppainen. Varovasti sai vuokra-autolla ajella! Just ja just mahduttiin tielle yhtäaikaa kun tuli vastaantulijoita. 

Parkkipaikan yhteydessä on myös minipieni leirintäalue, jolla jostain syystä olisin halunnut kauheasti yöpyä JOS ei olis ollut jo suunnitelmia muualle ja JOS ei ollis ollut niin tuulista ja kuuma. 

Mitään mukavuuksia sieltä ei toki löytynyt, kuivakäymälät vain, ei vettä, ei sähköä. Maksukin hoidettiin käteisellä lukittuun postilaatikkoon, ei ollut ketään kyselemässä onko maksettu. 

Myös päiväkäytöstä piti maksaa pieni 3$ maksu, mutta mitä seurattiin meidän aikana saapuvia autoja, niin eipä niitä näyttänyt kukaan muu maksavan. Paitsi tietenkin rehellinen suomalainen. Tietenkin. 

Ja taas jatkui matka pohjoiseen ja koettiin yksi koko reissun ikimuistoisimmista hetkistä kun päästiin näkemään ihan aitoja cowboyta töissään! 

Just paria päivää aiemmin oli Villen kanssa väitelty että vieläkö hevosia käytetään noissa hommissa vai onko kaikki nykyään vaan mönkkärillä, Ville vannoi kivenkovaan mönkkärin nimeen ja minä yritin puolustella että kyllä ne pääsääntöisesti edelleen hepat hoitaa asian paremmin ku mönkkärit. 

Ja tadaa! Tuossa porukassa oli 7 hevosta ja 1 mönkkäri. Siinä ne ajoi lehmiä keskellä valtatietä laitumelta toiselle. Kyllä oli muuten mielenkiintoista katsottavaa!

Mikä mahtava kokemus! Nebraska yllätti positiivisesti, ehdottomasti. 

'Niinhän se monesti on, että joku suunnittelematon, yllättävä juttu reissussa onkin se mieleenpainuvin. 

Onko sulla ollut vastaavia yllättäviä tapahtumia reissussa jotka jääneet mieleen?